Kaasua, komisario Palmu!

Matti Kassilan vuonna 1961 ohjaama elokuva

Kaasua, komisario Palmu! on Matti Kassilan ohjaama vuonna 1961 ensi-iltansa saanut Komisario Palmu -elokuva. Se perustuu Mika Waltarin 1939 ilmestyneeseen romaaniin Kuka murhasi rouva Skrofin?[2] Elokuvassa etsiväkolmikko (Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela) selvittää rikkaan helsinkiläisen leskirouvan murhaa.

Kaasua, komisario Palmu!
DVD:n kansikuva
DVD:n kansikuva
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Kaarlo Nuorvala
Perustuu Mika Waltarin romaaniin Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939)
Tuottaja Mauno I. Mäkelä
Säveltäjä Osmo Lindeman
Kuvaaja Esko Nevalainen
Leikkaaja Ossi Skurnik
Lavastaja Ensio Suominen
Kurt Kuurnan maalaukset Sauli Rantamäki[1]
Pääosat Joel Rinne
Matti Ranin
Leo Jokela
Elina Salo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Levittäjä Fennada-Filmi
Ensi-ilta 15. syyskuuta 1961
Kesto 94 min
Alkuperäiskieli Suomi
Edeltäjä Komisario Palmun erehdys
Seuraaja Tähdet kertovat, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Rikas leskirouva löydetään asunnostaan Helsingistä kaasumyrkytykseen kuolleena. Tapahtumaa luullaan aluksi onnettomuudeksi, mutta komisario Palmu huomaa murhaajan tehneen virheen, ja niin Palmu, Kokki ja Virta aloittavat selvitystyön: kuka oli tullut asuntoon parvekkeen oven kautta ja avannut kaasuhanan rouva Skrofin nukkuessa?

Kirjan ja elokuvan loput poikkeavat hieman toisistaan. Kirjassa Palmu osoittaa murhaajalle tietävänsä, että tämä on murhan tekijä, ja tämä toteaa, ettei Palmu pysty koskaan todistamaan väitettä oikeaksi. Murhaaja lupaa kuitenkin tunnustaa tietyin ehdoin ja pyytää Palmua lukitsemaan huoneen oven. Avainta kääntäessään Palmu huomaa, että avain ei sovi lukkoon ja tajuaa sen olevan kadoksissa oleva parvekkeen oven avain. Samaan aikaan murhaaja heittäytyy alas parvekkeelta ja kuolee.

Elokuvassa murhaaja jää kiinni maalattuaan taulun rikospaikasta. Vain murhapaikalla ennen poliisien tuloa käynyt voi tietää, että hellalla oli puurokattila, joka oli kiehunut yli. Murhaaja yrittää hypätä alas kierreportaikosta, mutta etsivät Kokki ja Virta saavat hänestä viime hetkellä otteen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tuotanto

muokkaa

Teos oli Palmu-romaaneista ensimmäinen, mutta filmatisoinneista toinen. Waltari oli voittanut vuonna 1939 Suomen osuuden pohjoismaisessa salapoliisiromaanikilpailussa romaanillaan Kuka murhasi rouva Skrofin? Hän jatkoi sarjaa vuonna 1940 kirjalla Komisario Palmun erehdys, jonka pohjalta Kassila ohjasi vuonna 1960 samannimisen elokuvan.

Fennadan Mauno Mäkelä neuvotteli Waltarilta oikeudet teokseen, ja edellisen Palmu-elokuvan Suomen Filmiteollisuudelle ohjannut Kassila joutui tapahtuneen tosiasian eteen. Päähenkilöiden näyttelijöillä ei ollut muualle sitovia sopimuksia, joten samat näyttelijät saatiin pääosin mukaan.[3]

Kun edellinen Palmu oli epookkielokuva, tässä tapahtumat tuotiin elokuvan kuvausaikaan, 1960-luvun alkuun. Waltarin tarkoin kuvaamaa taloa esittää Merikatu 7:ssä oleva Runar Finnilän suunnittelema talo vuodelta 1926, mutta sen ympäristöä kuvattiin muualla. Waltarilla kaupunkikuvan luominen oli keskeinen osatekijä, ja myös Palmu-elokuvissa korostuu vanhan Helsingin merkitys. Sisätilat, kuten porraskäytävä ja rouva Skrofin koti, rakennettiin Fennadan Kulosaaren-studiolle.[4]

Arviot

muokkaa

Elokuvan näyttelijöiden yhteistyötä on kiitetty erinomaiseksi.[2] Eräs kriitikko nostaa esiin Pentti Siimeksen ”huikean roolityön merkillisenä rappiotaiteilijana Kurt Kuurnana”, joka kriitikon mukaan muodostaa elokuvan selkärangan.[5]

Palkinnot

muokkaa

Elokuva sai kolme Jussi-palkintoa:

  • Paras musiikki: Osmo Lindeman
  • Paras käsikirjoitus: Matti Kassila ja Kaarlo Nuorvala
  • Paras miessivuosa: Leo Jokela

Näyttelijät

muokkaa
 Joel Rinne  komisario Palmu  
 Matti Ranin  lain ylioppilas Virta  
 Leo Jokela  etsivä Kokki  
 Elina Salo  Kirsti Skrof, Alma Skrofin tytärpuoli  
 Pentti Siimes  Kurt Kuurna, taiteilija  
 Saulo Haarla  Kaarle Lankela, Alma Skrofin veljenpoika  
 Risto Mäkelä  saarnaaja Mustapää, Paratiisi-seurakunta  
 Henny Waljus  rouva Alma Skrof, rikas uskovainen  
 Aino Mantsas  Iiri Salmia, kabareetanssija  
 Toivo Mäkelä  varatuomari Lanne  
 Pehr-Olof Sirén  lääkäri Markola  
 Pia Hattara  neiti Hallamaa, utelias naapuri  
 Rauha Rentola  sisar Anna, viinaanmenevä Paratiisi-seurakuntalainen  
 Oiva Luhtala  talonmies  
 Kirsti Ortola  talonmiehen vaimo  
 Jarno Hiilloskorpi  postimies  
 Kullervo Kalske  konstaapeli Ara  
 Esko Mannermaa  apulaispäällikkö Hakanen  
 Esko Salminen  kadetti Leppä  
 Liisa Roine  neiti Vesa, tekniikan ylioppilas  
 Rose-Marie Precht  neiti Pihlaja, sairaanhoitaja  
 Uti Saurio  Pentti, varatuomari Lanteen poika  
 Laila Rihte  hotelli Metropolin siivooja  
 Tauno Söder  murharyhmän etsivä  
 Leo Pentti  murharyhmän etsivä  
 Paavo Hukkinen  murharyhmän etsivä  
 Rauni Miettinen  Metropolin tarjoilijatar  
 Severi Seppänen  Metropolin hovimestari  
 Oiva Sala  humalainen herrasmies  
 Kauko Kokkonen  poliisi  
 Yrjö Tähtelä  nuori mies Metropolissa  
 Elina Ollikainen  nuori nainen Metropolissa  
 Varma Lahtinen  rouva Lanne  
 Tuukka Soitso  mies tunnistusrivissä  

Lähteet

muokkaa
  • Minna Santakari, ”Todellista kaupunkia ja kuviteltuja sisätiloja: Kaasua, komisario Palmu!”, teoksessa: Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 180–188. (Toim. Kalevi Koukkunen, Kimmo Laine ja Juha Seitajärvi. Kavan julkaisusarja) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1

Viitteet

muokkaa
  1. Tarinoiden Helsinki: Komisario Palmun lavasteet (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Arto Pajukallio: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 6.6.2012, sisvu D 9.
  3. Santakari, s. 180
  4. Santakari, s. 181-182
  5. Päivän elokuvia. Tv-maailma 22/2012, s. 21.

Aiheesta muualla

muokkaa