Avaa päävalikko

Aino Mantsas (29. marraskuuta 1922 Helsinki24. tammikuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän työskenteli muun muassa Helsingin Kansanteatterissa sekä teki mieleenpainuvat sivuroolit Komisario Palmu -elokuvissa. Hän oli vuodesta 1948 naimisissa ohjaaja Matti Kassilan kanssa. Liitosta syntyi neljä lasta, joista tunnetuin lienee ohjaaja Taavi Kassila. Mantsas asetti perheensä usein ammattilaisuransa edelle.

Aino Mantsas
Henkilötiedot
Syntynyt 29. marraskuuta 1922
Helsinki, Suomi
Kuollut 24. tammikuuta 1979 (56 vuotta)
Helsinki, Suomi
Ammatti näyttelijä
Puoliso Matti Kassila
Lapset Taavi Kassila
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

UraMuokkaa

Mantsas aloitti näyttelijänuransa Kuopion ja Lahden teattereissa, joista hän siirtyi Helsingin Kansanteatteriin. Kansanteatterissa Mantsaksen suuriin rooleihin kuului muun muassa nimiosa Jean-Paul Sartren näytelmässä Kunniallinen portto syksyllä 1948. Hänen teatteriuransa kääntyi laskuun Glory Leppäsen johtajakaudella. Naiset riitaantuivat heti Leppäsen aloitettua johtajantyönsä. Mantsas sai ainoastaan pieniä rooleja ja lopulta sanoi itsensä irti. 1950-luvun puolessa välissä hän oli kiinnitettynä Porin Teatteriin, jonka johtajana Matti Kassila tuolloin toimi. Porissa Mantsas näytteli muun muassa nimiosan Jean Anouilh’n näytelmässä Antigone. Porista Mantsas palasi melko pian puolisonsa mukana Helsinkiin. Mantsas näytteli kaikkiaan yhdeksässä elokuvassa, tunnetuimpia lienevät hänen roolinsa kolmessa mustavalkoisessa Komisario Palmu -elokuvassa 1960-luvun alussa. Mantsaksen elokuvatöihin kuuluvat niin ikään sivuosat Kassilan ohjaamissa klassikkoelokuvissa Radio tekee murron, Hilmanpäivät sekä Syntipukki. Hän suunnitteli myös puvustuksia ja lavastuksia muutamiin elokuviin.

KuolemaMuokkaa

Sairastuttuaan rintasyöpään Mantsas kieltäytyi leikkauksesta ja päätti turvautua luontaishoitoihin. Hän ei halunnut viettää viimeisiä hetkiään sairaalassa ja kuoli kotonaan 24. tammikuuta 1979. Hän kieltäytyi hautauksesta ja muistotilaisuudesta, joihin hänen poikansa saivat hänet kuitenkin suostuteltua. Hänen tuhkansa siroteltiin niin sanottuun ”muistojen puistoon”. Kirjassaan Mustaa ja valkoista Matti Kassila luonnehtii Aino Mantsasta ”lahjakkaaksi, poikkeukselliseksi ihmiseksi, jonka oli vaikea sopeutua ympäröivään maailmaan.” Taiteellisen rehellisyyden suhteen Mantsas oli ehdottoman tinkimätön.

FilmografiaMuokkaa

Näyttelijänä
Vuosi Elokuva Rooli
1948 Ruusu ja kulkuri Kiplie von Waldenburg
1951 Radio tekee murron tarjoilijatar Tornin baarissa
1952 Radio tulee hulluksi Houruniemen keskusneiti
1954 Hilmanpäivät postineiti
1957 Syntipukki neuvoja
1960 Komisario Palmun erehdys Alli Rygseck
1961 Kultainen vasikka Eedit Honka
Kaasua, komisario Palmu! Iiri Salmia, oik. Irina Salmienkoff
Yllätyslahja äiti
1962 Tähdet kertovat, komisario Palmu Annikka Vadenblick
1966 Tuntematon kenraali Marqurite
1971 Hautajaiset Bertta
1973 Polkkapari Johannan äiti

[1]

Lavastajana ja puvustajana
Vuosi Elokuva Tehtävä
1968 Täällä Pohjantähden alla puvut
1971 Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin lavastukset, puvut
1972 Haluan rakastaa Peter lavastus, Sannan koti
1973 Pohjantähti puvut

[1]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Aino Mantsas Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 30.4.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa