Risto Mäkelä
Risto Väinö Kalevi Mäkelä (14. tammikuuta 1924 Raahe – 19. maaliskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Mäkelän elokuvauran merkittävimmät roolit ajoittuvat 1960-luvun alkupuolelle.[1]
| Risto Mäkelä | |
|---|---|
 Risto Mäkelä vuonna 1965 Salme Simanaisen valokuvaamana. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Risto Väinö Kalevi Mäkelä |
| Syntynyt |
14. tammikuuta 1924 Raahe |
| Kuollut |
19. maaliskuuta 1992 (68 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
ElämäkertaMuokkaa
Mäkelä näytteli vuodesta 1945 alkaen teatterissa. Hän tuli tunnetuksi Pyynikin kesäteatterista, jossa hän näytteli jo 1940-luvulla, paljon ennen elokuvauransa alkua. Siellä hänen bravuuriroolejaan oli 1960-luvun keskivälillä Tuntemattoman sotilaan eversti Karjula. Mäkelä näytteli Porin ja Tampereen teattereissa, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa sekä hän vieraili useasti Radioteatterissa.
Mäkelän ensimmäinen elokuvarooli oli Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960). Hän tuli tunnetuksi esittäessään pikkukonna Villeä Aarne Tarkaksen elokuvissa Opettajatar seikkailee (1960), Oksat pois... (1961) ja Turkasen tenava! (1963). Ainoat pääroolinsa Mäkelä näytteli draamassa Me (1961) sekä Aarne Tarkaksen mustalla huumorilla maustetussa jännityselokuvassa Hän varasti elämän (1962). Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten sivurooleistaan, kuten saarnaaja Mustapään roolista elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961), vanhana Turkin sodan veteraanina Metsäpirtin Tanelina elokuvassa Pikku suorasuu (1962) ja Yrjö Granberg -nimisenä roistona elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1971). Hänet tunnettiin sujuvasta lauluäänestään, joka kuului monessa elokuvassa, esimerkiksi elokuvissa Miljoonavaillinki (1961) sekä Akseli ja Elina (1970). Mäkelä esiintyi lisäksi useassa TV-sarjassa sekä lyhyt- ja mainoselokuvissa. Hän oli myös arvostettu lausuja.
Mäkelän poika Martti Mäkelä on jatkanut isänsä näyttelijäperinnettä. Myös Mäkelän vaimo oli näyttelijä, lausuntataiteilija Ritva Ahonen. Samasta sukunimestään huolimatta Risto Mäkelä ja näyttelijä Toivo Mäkelä eivät olleet sukua toisilleen.
Risto Mäkelä sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1990. Hän kuoli keväällä 1992 lyhyen sairauden jälkeen 68 vuoden iässä.
FilmografiaMuokkaa
- Opettajatar seikkailee, 1960
- Komisario Palmun erehdys, 1960
- Justus järjestää kaiken, 1960
- Autotytöt, 1960
- Tulipunainen kyyhkynen, 1961
- Oksat pois..., 1961
- Minkkiturkki, 1961
- Miljoonavaillinki, 1961
- Me, 1961
- Kaverukset, 1961 (TV-sarja)
- Kaasua, komisario Palmu!, 1961
- Pikku Suorasuu, 1962
- Naiset, jotka minulle annoit, 1962
- Hän varasti elämän, 1962
- Älä nuolase..., 1962
- ”Ei se mitään!” sanoi Eemeli, 1962
- Villin Pohjolan kulta, 1963
- Turkasen tenava!, 1963
- Totuus on armoton, 1963
- Elävä ruumis, 1969
- Akseli ja Elina, 1970
- Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin, 1971
- Pohjantähti, 1973
- Merirosvoradio, 1974 (TV-sarja)
- Sämpy, 1974 (TV-sarja)
- Luottamus, 1976
- Viimeinen savotta, 1977
- Tuntematon ystävä, 1978
- Sodan ja rauhan miehet, 1978 (TV-sarja)
- Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy, 1978 (pois leikattu rooli)
- Piilopirtti, 1978
- Kivikasvot show, 1980 (TV-sarja)
- Jousiampuja, 1982
- Harjunpää ja kylmä kuolema, 1983 (TV-sarja)
- Poliisijuttu, 1988 (TV-sarja)
LähteetMuokkaa
- ↑ Suutela, Hanna: ”Mäkelä, Risto (1924–1992)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 799–800. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Risto Mäkelä Elonetissä
- Risto Mäkelä Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Risto Mäkelän muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.