Jotaarkka Pennanen

suomalainen teatteriohjaaja

Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen (s. 17. toukokuuta 1946 Helsinki) on suomalainen teatteriohjaaja.

Jotaarkka Pennanen
Jotaarkka Pennanen Tampereen kirjamessuilla 2010.
Jotaarkka Pennanen Tampereen kirjamessuilla 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt17. toukokuuta 1946
Helsinki
Ammatti elokuvaohjaaja
teatteriohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elämä

muokkaa

Pennanen on kirjailija Jarno Pennasen ja kirjailija Anja Vammelvuon poika. Hän toimi urallaan teatterinjohtajana muun muassa Lahdessa, Jyväskylässä, Helsingissä ja ohjaajana Turussa. Vierailevana ohjaajana muun muassa Ryhmäteatterissa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Porissa, Vaasassa, Seinäjoella, Kuopiossa ja Moskovassa Neuvostoliiton Keskustelevisiossa.

Keskeisiä töitä Suomen televisiossa ovat elokuvat Käännekohta, pääroolissa Kari Frank 1969, Orimattila 1935, pääroolissa Hannu Kahakorpi (1972), Onnenlehti, pääroolissa Sari Mällinen (1995) ja videoelokuvat Hamlet, nimiroolissa Hannu Kahakorpi (1970), Maailma on vasta nuori (1971), Hamlet, nimiroolissa Heikki Kinnunen (1992) sekä Elämäsi parhain aika, pääroolissa Kari Frank (1978).

Lisäksi Pennanen on ohjannut Jörn Donner productionssille elokuvan Mommilan veriteot 1917 (1973), joka oli tarina silloisen Suomen rikkaimman miehen Alfred Kordelinin viimeisestä päivästä.

Keskeisiä teatteriohjauksia

muokkaa

Yksityiselämä

muokkaa

Pennasen vanhemmat nimesivät poikansa Joel Lehtosen sadun mukaan.[1]

Pennanen oli avoliitossa kirjailija Annika Idströmin kanssa vuosina 1967–1975. Vuosina 1979–1995 hän oli naimisissa näyttelijä Kristiina Elstelän kanssa. Näyttelijä Aliisa Pulkkisen kanssa avoliitossa 1996–2000 ja naimisissa vuodesta 2000 lähtien.[2]

Lapsia toimittaja Tyyne Pennanen (s. 1972, äiti Annika Idström), kuvataiteilija Anna Tuori (s. 1976, äiti Katri Tuori), elokuvataiteen opiskelija Kasimir Pennanen (1980–2006, äiti Kristiina Elstelä) ja viulisti Elisar Riddelin (s. 1993, äiti Aliisa Pulkkinen).

Apurahoja ja palkintoja

muokkaa
  • Telvis-kunniakirja "Maailma on vasta nuori" (Elvi Sinervo) 1971
  • Telvis-kunniakirja "Orimattila 1935" (Hannu Kahakorpi, M. Kuparinen, J. Pennanen) 1972, Valtion elokuvataidepalkinto "Orimattila 1935", 1972
  • Keski-Suomen läänin taidepalkinto Jyväskylän kaupunginteatterin henkilökunnalle 1976.
  • Valtion puolivuotinen taiteilija-apuraha 1978.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto Caligulalle 1981.
  • Tampereen teatterikesän Thalia-palkinto henkilökohtaisesti ohjaajantyöstä yleensä ja erikoisesti näytelmässä "Tulee aika toinenkin" 1983.
  • Valtion elokuvataidepalkinto Hamletin ohjauksesta TV-ohjelma 1:teen 1992.
  • Valtion kolmivuotinen taiteilija-apuraha 1993–1996.
  • Muita apurahoja: Valtion lyhytaikaiset ammattiteatterituotannot, Näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuki, AVEK, Kordelin, Kulttuurirahasto, Suomen elokuvasäätiö, Turun kaupunki, Wihuri.
  • taiteilijaeläke 2007[3].

Luottamustehtäviä

muokkaa
  • Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1975–1976
  • Valtion näyttämötaidetoimikunta 1982–1984
  • Suomen teatteriohjaajaliiton puheenjohtaja 1984–1986 ja hallituksen jäsen ja tes-neuvottelija useaan otteeseen.
  • Hämeen taidetoimikunta 1998–2000

Koulutus

muokkaa

Kirjallinen työ

muokkaa

Näytelmiä ja käsikirjoituksia

muokkaa
  • Orimattila 1935 (elokuvakäsikirjoitus: Kahakorpi, Kuparinen, Pennanen; Jarno Pennasen samannimisen reportaasin pohjalta 1971-72
  • Tulee aika toinenkin (näytelmä: Anja Vammelvuo, sov. E. Halttunen ja J. Pennanen 1983)
  • Prometeus (Ritva Holmberg, J. Pennanen 1985 )
  • Anna Karenina (sov. L. Tolstoin samannimisen romaanin pohjalta 1998),
  • Valkoinen Varis (A. Vammelvuo, J. Pennanen, A. Pulkkinen 2000)
  • Onnenlehti (elokuvakäsikirjoitus Anja Vammelvuon samannimisen romaanin pohjalta 1993)
  • Särkynyt neitsyt (J. Pennanen, A. Pulkkinen 2004)
  • Linnunrata (näytelmä 2005)
  • Taatan kylä (näytelmä 2006)
  • Uponnut pursi (näytelmäsovitus yhdelle näyttelijälle Hannu Mäkelän samannimisestä kirjasta 2008)
  • Elämää pienempi näytelmä (kirja 2010)
  • Rakkaustarinoita (runoista ja tarinoista koostuva esitys 2010

Julkaistut kirjat

muokkaa
  • Elämää pienempi näytelmä, Like 2010
  • Orjatsalo Taiteilija politiikan kurimuksessa, 2017
  • Pojan ja isän Moskova, 2024

Lähteet

muokkaa
  1. Jotaarkka Pennanen: ”Viihdesarjat tuputtavat röyhkeyttä ja itsekkyyttä” Kansanuutiset.fi 1.10.2016
  2. Kuka kukin on 2011, s. 748–749. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  3. Kaikki tai­tei­li­ja­eläk­keen saajat. Kaleva, 18.4.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.8.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa