Hannu Lauri
Hannu Juhani Lauri (s. 9. maaliskuuta 1945 Helsinki) on suomalainen näyttelijä.[1]
Lauri on ollut kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin sekä Jyväskylän, Turun ja Helsingin kaupunginteattereihin. Lauri toimi näyttelijäntyön professorina ja Tampereen yliopiston humanistisen tiedekunnan näyttelijäntyön laitoksen johtajana vuosina 1989–1993. Lukuisien merkittävien teatteriroolien, kuten Albert Camus’n ”Caligula” vuonna 1980 ja Juha Vakkurin ”Hertta ja Olavi” vuonna 2003, lisäksi hän on esiintynyt muun muassa elokuvissa Jussi Pussi (1970), Meiltähän tämä käy (1973), Jäniksen vuosi (1977), Pedon merkki (1981), Hei kliffaa hei (1985), Jäähyväiset presidentille (1987) ja Isältä pojalle (1996). Lauri on voittanut elokuvasuorituksistaan Jussi-palkinnon kahdesti: elokuvasta Pedon merkki vuonna 1982 ja Jäähyväiset presidentille vuonna 1988.
Lauri julkaisi omakustanteena elämäkerran Toinen elämä vuonna 2020.[2]
Hannu Lauri oli naimisissa dramaturgi Marja Louhijan kanssa 1968–1975 ja näyttelijä Hannele Laurin (s. Markkula) kanssa vuosina 1976–1994. Jälkimmäisestä avioliitosta on kaksi poikaa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 461. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Kolsi, Eeva-Katariina: Julkisuudesta kadonnut Hannu Lauri, 75, avautuu uutuuskirjassaan yksityiselämänsä kipeimmistä käänteistä: ”Niitä tekojani en tule koskaan hyväksymään.” Ilta-Sanomat. 15.8.2020. Viitattu 19.8.2020.
Aiheesta muualla
muokkaa- Hannu Lauri Elonetissä.
- Raila Kinnunen, Rakkaudeton lapsuus jätti jälkensä Hannu Lauriin Apu.fi 12.6.2022 (alun perin Eevassa)