Jäähyväiset presidentille (elokuva)

Matti Kassilan ohjaama elokuva vuodelta 1987

Jäähyväiset presidentille on Matti Kassilan ohjaama suomalainen jännitys- ja toimintaelokuva vuodelta 1987. Se perustuu Pentti Kirstilän samannimiseen jännitysromaaniin. Elokuva on jälkiklassisesta Hollywood-elokuvasta vaikutteita saanut jännityselokuva[1], jonka pääosaa näyttelee hyisen vähäeleisesti Hannu Lauri.

Jäähyväiset presidentille
Elokuvan juliste, Kai Kujasalo, 1987.
Elokuvan juliste, Kai Kujasalo, 1987.
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila, Taavi Kassila
Perustuu Pentti Kirstilän romaaniin Jäähyväiset presidentille (WSOY, 1979)
Tuottaja Kaj Holmberg
Säveltäjä Heikki Sarmanto
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Irma Taina
Lavastaja Erkki Saarainen
Pääosat Antti Litja, Hannu Lauri
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Skandia-Filmi Oy
Ensi-ilta 16. tammikuuta 1987
Kesto 82 min
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 3 395 021 markkaa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Asko Mertasen roolia näyttelee Hannu Lauri.

JuoniMuokkaa

Elokuvan päähenkilö on herravihaa hautova, katkeroituneelta vaikuttava tamperelainen tarjoilija Asko Mertanen. Hän näkee työssään, kuinka kaupungin ja rakennusliikkeen pomot juhlivat "meidän rahoilla". Asehullu Mertanen suunnittelee tasavallan presidentin murhaa. Mertasen naisystävä on tarjoilija Eeva-Maria, jonka Mertanen haluaa todistajaksi, kun hän harjoittelee suunnitelmaansa varten ampumalla elävään maaliin. Maaliksi vain osuu väärä henkilö.

Tarinan alussa poliisi tutkii naistarjoilijan kuolemaa, ja siinä yhteydessä kuulustellaan Eeva-Mariaa. Samalla poliisi osuu ensimmäisen kerran Mertasen nimeen. Useat tapahtumat saavat hänen kauttaan yhteyden, ja näin omituisia ammuskelutapauksia tutkiva komisario Hanhivaara (Antti Litja) onnistuu pääsemään hänen jäljilleen.

TuotantoMuokkaa

Elokuva kuvattiin kesällä 1986 Helsingissä, Tampereella ja Tampereen lähiseuduilla. Mertasen roolin näyttelee Hannu Lauri. Tarmo Manni tekee Urho Kekkosta muistuttavana kaljupäisenä presidenttinä viimeisen elokuvaroolityönsä.[2]

Presidentti Kekkonen kuoli elokuvanteon aikana, ja Kassila oli jopa sitä mieltä, ettei elokuvaa voida jatkaa. Jo aiemmin, maaliskuussa 1986, oli tapahtunut Ruotsin pääministeri Olof Palmen murha, ja kuvausten aikana sattui Mikkelin panttivankidraama.[2]

Elokuvan oikeudet ovat tuotantoyhtiö Skandia-filmin konkurssipesällä, ja siksi sitä on esitetty vain harvakseltaan.[1]

Jaakko Seppälä toteaa Kassilan uraa käsittelevään teokseen Elokuvat kertovat, Matti Kassila kirjoittamassaan artikkelissa, että elokuva on jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Sen katsojamäärät jäivät aikanaan vähäisiksi. Lauri sai kuitenkin Jussi-palkinnon roolisuorituksestaan Asko Mertasena, jonka hyistä hahmoa luonnehditaan karismaattiseksi ja jopa yhdeksi Suomen elokuvahistorian pelottavimmista.[1]

Seppälä näkee Mertasta ajavana motiivina herravihan, vaikka sinänsä elokuva ei käsittele politiikan ja yritysmaailman lehmänkauppoja. Herraviha on hänen mukaansa avain koko elokuvan ymmärtämiselle. Hän rinnastaa Mertasen Lalliin, perinteen mukaan piispa Henrikin tappaneeseen talonpoikaan. Tosin Lallin teko on yksilötason kosto, jollainen Mertasen suunnitelma ei ole. Seppälä luonnehtii Mertasen tekoa kollektiiviseksi siinä mielessä, että teollaan Mertanen uskoo saavansa korruption aikakauden päättymään.[3]

ArviotMuokkaa

Aikalaisarvioissa elokuvalle annettiin sekä kiitosta että kritiikkiä. Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat) piti elokuvaa harvinaisuutena: "Hyvin tehty toimintaelokuva supisuomalaisessa ympäristössä supisuomalaisin ihmisin". Myös Erkka Lehtolan (Aamulehti) arvio elokuva oli myönteinen, se on ammattitaitoisesti tehty, mutta hän löysi kuitenkin kritisoitavaa yhteiskunnallisen viitetaustan puuttumisesta. Pentti Stranius (Kansan Ääni) piti murhaajan hahmoa liian ilmeisenä, kliseisenä, kun taas Heikki Eteläpään (Uusi Suomi) mielestä Hannu Laurin roolisuoritus murhaajana oli karismaattinen.[4] Arto Pajukallio antaa myöhemmässä arviossaan dialogille luonnehdinnan "väkinäisen makuinen".[5] Pertti Avola (Helsingin Sanomat), toteaa että tarina on ajan myötä saanut valitettavasti uskottavuutta[6].

NäyttelijätMuokkaa

 Hannu Lauri  tarjoilija Asko Mertanen  
 Laila Räikkä  baarimestari Eeva-Maria Kilpinen  
 Antti Litja  ylietsivä Hanhivaara  
 Esa Saario  komisario Kairamo  
 Aake Kalliala  etsivä Siika  
 Markku Huhtamo  ylietsivä Huhtanen  
 Markku Nieminen  etsivä Rimpiaho  
 Tarmo Manni  Tasavallan presidentti  
 Martti Pennanen  kauppaneuvos Ollila  
 Lauri Väärä  presidentin adjutantti  
 Rauha Puntti  Elsa Maijala  
 Pentti Järventie  Olavi Maijala  
 Esko Nikkari  rakennusliikkeen mies  
 Olavi Ahonen  Väinö Kuuppa, eläkeläinen  
 Aarre Karén  vanhempi mies ampumaradalla  
 Petri Johansson  nuorempi mies ampumaradalla  
 Carl-Kristian Rundman  poliisi tanssipaikalla  
 Tarja Siimes  Pirkko, tarjoilija  
 Antti Pääkkönen  Esko, tarjoilija  
 Heli Touru  hovimestari  
 Pekka Juntunen  vaalea miestarjoilija  
 Ulla-Sisko Tamminen  tarjoilija  
 Anita Heikkinen  tarjoilija  
 Timo Kankainen  poliisi Eeva-Marian ampumispaikalla  
 Salme Laaksonen  huutava nainen ampumispaikalla  
 Eero Saarinen  Grönberg, presidentin autonkuljettaja  
 Kari Sara  talonmies  
 Jyrki Kovaleff  poliisi sairaalassa  

 Anja Jaakkola  sairaanhoitaja  
 Taavi Kassila  poliisivalokuvaaja  
 Risto Aaltonen  Mertasen auton pysäyttävä poliisi  
 Heikki Kirma  parrakas mies toimistossa  
 Jari Aalto  poliisi hälytyskeskuksessa  
 Ari Jokinen  poliisi  
 Vuokko Vuorinen  tyttö tanssipaikalla  
 Pauliina Paananen  tyttö tanssipaikalla  
 Kimmo Kaivanto  taiteilija  
 Tapani Grönvall  mies ravintola Valentinossa  
 Paavo Huuskonen  mies 1. ravintolassa  
 Timo Jyllikoski  autoa ajava poliisi  
 Jari Kaipiainen  huuliveikko ravintola Valentinossa  
 Eila Pyykkö  nainen 1. ravintolassa  
 Rimma Schreck  nainen 1. ravintolassa  
 Jouko Hartikainen  helikopterilentäjä  
 Jarno Kukkonen  ravintolaorkesterin kitaristi  
 Aaro Kurkela  ravintolaorkesterin hanuristi  
 Reino Laine  ravintolaorkesterin rumpali  
 Reijo Lehtovirta  ravintolaorkesterin saksofonisti  
 Pentti Mutikainen  ravintolaorkesterin basisti  
 Markku Tabell  ravintolaorkesterin kosketinsoittaja  
 Mikko Kivinen  teatterin lavastemies  
 Pirjo Stenberg  kampaaja  
 Harri Aaltonen  mies Ollilan kartanon pihalla  
 Peter Bjugg  mies Ollilan kartanon pihalla  
 Juhani Kontti  mies Ollilan kartanon pihalla  

LähteetMuokkaa

  • Jaakko Seppälä: "Kiikaritähtäimessä tasavallan presidentti", teoksessa: Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 224–236. toim. Kalevi Koukkunen, Kimmo Laine ja Juha Seitajärvi, Kavan julkaisusarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Seppälä s. 225
  2. a b Jäähyväiset presidentille (elokuva) Elonetissä Taustaa, viitattu 23.1.2014
  3. Seppälä s. 226–227
  4. Jäähyväiset presidentille (elokuva) Elonetissä Lehdistöarviot, viitattu 23.1.2014
  5. AP: Jäähyväiset presidentille, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 3/2014 sivu 13
  6. Pertti Avola, Tähtäimessä Kekkosen näköinen presidentti, Tv & radio, Helsingin Sanomat 23.1.2013, sivu B 17