Heikki Sarmanto

suomalainen jazzpianisti ja -säveltäjä

Heikki Veli Uolevi Sarmanto (s. 22. kesäkuuta 1939 Helsinki) on suomalainen jazzpianisti ja -säveltäjä.[1]

Heikki Sarmanto vuonna 1972.

Opinnot

muokkaa

Sarmanto opiskeli aluksi Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa Martti Paavolan ja musiikin teoriaa Joonas Kokkosen johdolla,[2] ja myöhemmin Berkleen musiikkikoulussa Bostonissa.[3]

Vuonna 1973 Sarmanto sai johdettavakseen Sibelius-Akatemian vasta perustetun jazzstudion (sittemmin jazzmusiikin osasto). Sarmanto oli UMO:n perustajajäsen ja toimi sen taiteellisena johtajana 1998–1999.[3] Sarmannon saama tilaustyö suomalaisen musiikin päiville Lontooseen oli alkusysäys ammattimaisen big bandin UMO Jazz Orchestran syntyyn.

Säveltäjä Sarmannon teoksissa jazziin yhdistyy aineksia klassisesta musiikista ja avantgardesta. Hän on kirjoittanut jazzia klassisen koulutuksen saaneille laulajille ensimmäisenä Suomessa. Hänen musiikkiaan on levyttänyt Maija Hapuoja levyille Like a Fragonard, Onnen aika ja The Voice/Maija ja Taru Valjakka levylle Everything Is It. Runous, etenkin kotimainen, on innoittanut Sarmantoa: albumi Onnen aika perustui Pentti Saarikosken runoihin ja albumilla Syksy ja muita lauluja kuullaan muun muassa Aaro Hellaakosken ja Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja.

Hän on tuottelias ja Suomen musiikin raja-aitoja rikkova säveltäjä ja pianisti.

Elokuvamusiikki

muokkaa

Sarmanto on tehnyt elokuvamusiikkia muun muassa Matti Kassilan elokuvaan Jäähyväiset presidentille (1987) ja Muistojeni kahvila -elokuvaan.[4]

Diskografia

muokkaa

Sarmannon tuotanto käsittää kolmisenkymmentä omaa levyä, joista ensimmäinen oli Flowers in the Water.[3]

Kunnianosoitukset

muokkaa

Vuonna 1970 Sarmanto sai Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon.[6] Vuonna 1971 Sarmanto voitti Montreux’n jazzfestivaalien pianistisarjan ja hänen yhtyeensä yhtyesarjan. Vuonna 2009 Sarmanto palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[7]

Ritarikunnat

muokkaa

Heikki Sarmannon veli Pekka Sarmanto on rock- ja jazzbasisti.[8]

Lähteet

muokkaa
  1. Jalkanen, Pekka: ”Sarmanto, Heikki (1939–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 686–687. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  2. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 373. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  3. a b c Uusitorppa, Harri: Sarmanto ei haikaile menneitä. (70-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 22.6.2009, s. C 6. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 7.11.2019.
  4. Mikko Mattlar: Heikki Sarmanto on sukupolvensa suomalaisten jazzmuusikoiden kirkkaimpia tähtiä, jonka tuotanto on hengästyttävän laaja, ja hän säveltää yhä päivittäin Helsingin Sanomat. 19.6.2019. Viitattu 6.4.2024.
  5. Kanerva, Timo: Erään jazzmessun pitkä tarina. Soundi, 1978, nro 9, s. 15–19.
  6. Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  7. Pro Finlandia -mitali 13 kulttuurivaikuttajalle 1.12.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 11.12.2010.
  8. Pianistien yllätysmenu Porissa: Sarmantoa à la Kantonen Satakunnan Kansa. Arkistoitu 2.1.2019. Viitattu 2.1.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa