Avaa päävalikko

Aaro Hellaakoski

suomalainen kirjailija, runoilija ja maantieteen opettaja

Aaro Antti Hellaakoski (22. kesäkuuta 1893 Oulu23. marraskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen runoilija, maantieteilijä ja maantieteen opettaja.[1] Hän oli kotoisin Oulusta ja vietti osan nuoruudestaan Tampereen Pispalassa. Kirjailijana hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen.

Aaro Hellaakoski
Aaro Hellaakoski keväällä 1913.
Aaro Hellaakoski keväällä 1913.
Henkilötiedot
Syntynyt 22. kesäkuuta 1893
Oulu
Kuollut 23. marraskuuta 1952 (59 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti runoilija, kirjailija, tutkija, opettaja
Kirjailija
Äidinkieli suomi
Esikoisteos Runot (1916)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Aaro Hellaakosken vanhemmat olivat lehtori Antti Rietrikki Helaakoski ja Aina Maria Lindman. Hänen nuorempi sisarensa oli taidemaalari Aira Helaakoski. Aaro Hellaakoski vietti pääosan lapsuus- ja nuorusvuosistaan Oulussa ja hän pääsi ylioppilaaksi 1913. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maantiedettä, eläin- ja kasvitiedettä sekä geologiaa ja mineralogiaa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1919. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1916. Hellaakoski väitteli 1928 tohtoriksi, geologian alalta ollut väitöskirja oli nimeltään Puulan järviryhmän kehityshistoria.[2]

Hellaakoski toimi vakinaisena taide- ja kirjallisuusarvostelijana muun muassa Ajassa, Karjalan Aamulehdessä ja Iltalehdessä.[3]

Hellaakoski toimi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa.

Avioliitosta Lempi Alina Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti (s. 1929), josta tuli hermo- ja mielitauteihin erikoistunut lääkäri.[4]

TeoksiaMuokkaa

 
Aaro Hellaakoski 1930-luvulla.

RunoteoksiaMuokkaa

  • Runoja, 1916
  • Nimettömiä lauluja, 1918
  • Me kaksi, 1920
  • Elegiasta oodiin, 1921
  • Maininki ja vaahtopää, 1924
  • Hauen laulu, 1928
  • Jääpeili, 1928
  • Valitut runot, 1940
  • Vartiossa, 1943
  • Uusi runo, 1943
  • Huojuvat keulat, 1946
  • Hiljaisuus, 1949
  • Sarjoja, 1952
  • Huomenna seestyvää, 1953
  • Runot, 1953
  • Runot 1916-1928, 1997

Romaaneja ja novellejaMuokkaa

  • Suljettujen ovien takana, 1923, ekspressionistinen romaani
  • Iloinen yllätys, 1927, novellikokoelma

Tutkielmia ja esseitäMuokkaa

  • T. K. Sallinen, 1921
  • Kuuntelua, 1950, esseitä.
  • Niin kuin minä näin, 1959 (T. K. Sallisesta, Wäinö Aaltosesta ja kuvataiteesta)

Tieteellisiä tutkimuksiaMuokkaa

  • Puulan järviyhtymän kehityshistoria. (Väitöskirja) Fennia 51:2, 1928.
  • Suursaimaa (maantieteellis-geologinen tutkimus) Fennia 43:4, 1922.

OppikirjojaMuokkaa

  • Hellaakoski, Aaro – Tuominen, Kyllikki – Mattila, Jorma: Maa ja sen asukkaat 1. Porvoo: WSOY, 1951.
  • Hellaakoski, Aaro – Tuominen, Kyllikki – Mattila, Jorma: Maa ja sen asukkaat 2. Porvoo: WSOY, 1952.

PalkintojaMuokkaa

Sävellyksiä runoihinMuokkaa

Sävellyksiä Hellaakosken runoihinMuokkaa

Hellaakosken runoja ovat säveltäneet muiden muassa Pekka Kostiainen, Tauno Marttinen, Einojuhani Rautavaara, Kari Rydman, Esa Pethman, Richard Järnefelt, Ilkka (Petri) Pettersson, Heikki Sarmanto ja 500 kg lihaa.[5]

Hellaakosken runoihin tehtyjen sävellysten levytyksiäMuokkaa

  • Sarmanto, Heikki: Syksy ja muita lauluja. (Sisällys: Satakieli herää, Satakieli laulaa, Satakielen ahdistus, Surviaisten tanssi, Hauen laulu, Kesäyö, Laulu.) Hi-Hat 1976.
  • Lyra All Stars & Johanna Iivanainen: Satakieli CD. (Sisällys: Satakieli-sarja (1–10), Hauen laulu, Viatonten valssi ja Vieretyksin.) Lyra 2006.
  • Suuri joukko muita levytyksiä[6]

TutkimuksiaMuokkaa

  • Pulkkinen, Veijo: Aaro Hellaakosken Me kaksi -runoelman tekstuaalinen variaatio ja sen tulkinta. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain. Tekstuaalitieteet (erikoisnumero), 2010, nro 3, s. 6–31. Artikkelin verkkoversio.

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Tikkanen, Matti: Aaro Hellaakoski – runoileva maantieteilijä [Aaro Hellakoski, a poet and a geographer]. Terra, 1993, 105. vsk, nro 2, s. 67-82. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura.
  2. Biografiskt lexikon för Finland 3. Republiken A–L (2011)
  3. Kriitikko ja esseisti. Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – Maakuntakirjasto. Viitattu 30.10.2014.
  4. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 148-149. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  5. Fono.fi-tietokanta fono.fi. Viitattu 28.1.2010.
  6. Aaro Hellaakoski – bibliografia Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – Maakuntakirjasto. Viitattu 30.10.2014.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Aaro Hellaakoski.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.