Hauen laulu on Aaro Hellaakosken runo, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1928 runokokoelmassa Jääpeili. Runon aiheena on hauki, joka ihmeenomaisesti nousee järvestä kuusen latvaan laulamaan virttä ja puremaan ”punaista käpyä”. Arvoituksellisen ja monitulkintaisen runon on sanottu olevan Suomen 1900-luvun runouden pohdituimpia.[1][2] Runo on vapaamittainen ja sijoittuu siten perinteisen mitallisen runouden ja täysin vapaarytmisen modernin runouden välimaastoon.[3]

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan

– Aaro Hellaakoski: ”Hauen laulu”

Hellaakoski on kertonut ”Hauen laulun” syntyneen eräänä elokuisena yönä Sääksmäellä hänen noustuaan ”puoliunen horteessa” kirjoittamaan ylös mieleensä tulleita säkeitä.[1][2] Laulava hauki oli Hellaakosken keksimä uusi kielikuva, mutta sen innoittajana lienee ollut myös Kalevalan iso hauki, jonka leukaluusta Väinämöinen teki kanteleensa ja lumosi soitollaan eläimet. ”Hauen laulun” neljännessä säkeistössä runon rytmi hidastuu ja poljento muuttuu kalevalaiseksi.[4]

”Hauen laulusta” on tehty paljon erilaisia tulkintoja. Suositun tulkinnan mukaan hauki edustaa runoilijaa ja runo kuvaa siten taiteellista luomistyötä.[4] Kirjallisuudentutkijoista Tatu Vaaskivi on arvellut sitä Hellaakosken humoristiseksi henkilökohtaiseksi tilitykseksi runoilijuudesta, Unto Kupiaisen mukaan runossa huipentuu Hellaakosken omakuva ja ”miehuuden kutsumuslaulu”. Kupiaisen toisen tulkinnan mukaan runo olisikin eroottinen.[1] Pirjo Lyytikäinen on nostanut esiin mahdollisuuden, että ”Hauen laulu” olisi tarkoitettu uuden modernin runouden ohjelmanjulistukseksi.[1] Hauen virsi vaientaa linnut, mikä voi viitata vanhan runouden korvautumiseen uudella.[3] ”Hauen laulua” on tarkasteltu myös realismia ja surrealismia sekoittavana luonnonkuvauksena. Punaisessa kävyssä on myös nähty erilaisia vertauskuvallisia merkityksiä.[1]

Helsingin Musiikkitalon edustalle vuonna 2012 pystytetty Reijo Hukkasen suurikokoinen haukea esittävä veistos Laulupuut on saanut innoituksensa Hellaakosken runosta.[4] ”Hauen laulun” ovat säveltäneet lauluksi muun muassa Heikki Sarmanto, Kauko Röyhkä, Erkki Rankaviita, Markus Lampela ja Vega Välitalo.[5]

Hauen laulu, Jääpeili 1928.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Laulavan hauen arvoitus Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 19.12.2019.
  2. a b Jukka Lindfors: Aaro Hellaakoski: Hauen laulu Ylen Elävä arkisto 11.12.2008. Viitattu 19.12.2019.
  3. a b Hellaakoski ja uusi rytmi Koppa, Jyväskylän yliopisto 11.2.2013. Viitattu 19.12.2019.
  4. a b c Uusi-Hallila, Tuula & Helttunen, Anne: Sitaattien salat – Mitä jokaisen tulee tietää suomalaisesta kirjallisuudesta, s. 32–33. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2016.
  5. tekijähaku ’hellaakoski aaro’ Fono.fi. Viitattu 19.12.2019.