Unto Kupiainen

Unto Aulis Kupiainen (8. huhtikuuta 1909 Helsinki4. heinäkuuta 1961 Savonlinna) oli suomalainen runoilija, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija.

Unto Kupiainen
Unto Kupiainen vuonna 1959.
Unto Kupiainen vuonna 1959.
Salanimet Kakkonen, Kalle Kakkonen, Haavi, Mikko Naula
Syntynyt 8. huhtikuuta 1909
Helsinki
Kuollut 4. heinäkuuta 1961 (52 vuotta)
Savonlinna
Ammatit runoilija, kääntäjä, tutkija
Kansalaisuus suomalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Unto Kupiaisen vanhemmat olivat toimittaja Alpo Kupiainen ja Aune Kaihovaara. Unto Kupiainen kävi koulunsa Viipurissa ja tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1927. Lukuvuoden 1927−28 hän toimi kansakoulunopettajana Viipurin mlk:n Kilpeenjoen koulussa. Käytyään Reserviupseerikoulun 21. kurssin hän työskenteli valistusohjaajana suojeluskuntajärjestössä talvisodan syttymiseen saakka. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931 ja lisensiaatiksi 1940 sekä väitteli tohtoriksi 1947.

Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.

Unto Kupiainen oli naimisissa kaksi kertaa, vuosina 1934–41 Salme Hietamiehen kanssa ja vuodesta 1947 Kerttu Sihvosen kanssa.

Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Nimimerkillä Haavi kirjoittamissaan pakinoissa hän ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia. Kupiaisen ensimmäinen runokokoelma Lyyra ja miekka ilmestyi 1935 ja viimeiseksi jäänyt runokokoelma Polaris vuonna 1961.

Kupiainen oli jatkosodan aikana kirjoittanut runokokoelman Kuolemaan vihityt, josta Olavi Paavolainen sai tehtävän antaa lausunnon sotavuonna 1942. Se oli joutunut sotasensuurin huomion kohteeksi, ja Paavolainen kommentoi: ”– – kokoelma uhkuu synkintä sotaväsymystä ja morbidia kauhunkuvausta.” Kokoelma ei ainakaan sellaisenaan ilmestynyt, mahdollisesti joitakin runoja oli kahdessa seuraavassa kokoelmassa Mustan linnun puu (1942) ja Vangittu laulu (1944).[1]

TuotantoMuokkaa

RunoteoksetMuokkaa

  • Nuoret runoilijat 1934, toimittanut Mika Waltari. WSOY 1934. Sisältää runoja seuraavilta kirjoittajilta: Helli Hannula, Kyllikki Huhtala, Aari Surakka, Helvi Hämäläinen, Arvo Laro, Heikki Jylhä, Martti Laine, Oiva Paloheimo, Eino Kauppinen, Unto Kupiainen, Yrjö Teppo.
  • Lyyra ja miekka: Runoja. Gummerus 1935.
  • Kalvan laulu: Runoja. 1941.
  • Mustan linnun puu: Runoja. 1942.
  • Vangittu laulu: Runoja. 1944.
  • Jäämerem maa: Petsamon suojeluskunnalle omistettu. Runoja. 1944. 1 s.
  • Koski ja toukokuu: Balladeja ja muita runoja. WSOY 1945.
  • Aamukuutamo: Runoja. WSOY 1946.
  • Kraateri: Runoja. WSOY 1947.
  • Kohtalon viima: Runoja. WSOY 1948.
  • Homo crescens: Viipurin klassillisen lyseon oppilaiden 70-vuotisten muistojen juhlaa 5.11.1949. Runoja. 1949.
  • Rakastunut koppakuoriainen: Runoja. WSOY 1950.
  • Soutaja: Runoja. 1952.
  • Sotarunot: Runoja. 1955
  • Rikas mies: Runoja. 1955
  • Valitut runot. WSOY 1955
  • Peeveli ja peipponen: Runoja. 1958
  • Valikoima runoja. WSOY 1958
  • Puuhevonen: Runoja. WSOY 1960
  • Polaris: Runoja. WSOY 1961

Romaanit, pakinat ymsMuokkaa

  • Suutele sinäkin, Antti: Romaani. 1940. (Nimimerkillä Kakkonen.)
  • Yksi hullu ja kymmenen viisasta: Romaani. 1945. (Nimimerkillä Kakkonen.)
  • Housuttoman maisterin kommelukset: Romaani. 1946. (Nimimerkillä Kakkonen.)
  • Kirjallisilla kalavesillä: Pakinoita ja "kulttuuripiruilua". 1946. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Filosofian vihtori: Pakinoita. 1952. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Kissat katiskassa: Pakinoita. Karisto 1953. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Kamreeri Munapää soittaa hätäkelloa: Romaani. 1954. (Nimimerkillä Kalle Kakkonen.)
  • Kirjallinen kiikkulauta: Pakinoita. 1954. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Kovaksi keitetty täti: Kepeä kesäinen kertomus. Karisto 1961. (Nimellä Mikko Naula.)

Tietoteokset, tutkimukset ymsMuokkaa

  • Pohjolan poikaosastolainen. Toimittaneet Unto Kupiainen ja Erkki Lahdenperä. Pohjolan skpiirin piiriesikunta 1934.
  • Juhani Ahon huumori: Kirjallinen tutkimus. SKS 1937.
  • "Pienoishuumorin" vuosikymmen suomalaisessa kirjallisuudessa: Humoristinen kirjallisuus Aleksis Kiven ja 1880-luvun realismin välisenä aikana. Kirjallinen tutkimus. SKS 1939.
  • Pannaanpas, pojat, lauluksi: Lauluja reserviläisille, runoillut Kaksi rakuunaa (Tauno Karilas & Unto Kupiainen). 1939.
  • Kaarlo Kramsun runo "Ensimmäinen leivo": esteettinen tulkintakoe. 1939. 10 s. Erip.: Valvoja-Aika ; nro 11, 1939.
  • Ajatuksia Aleksis Kiven päivänä 1939. 1939. 4 s. Erip.: Yhteishyvä ; nro 40, 6.10.39.
  • Aleksis Kiven käsitys huumorista ja Aleksis Kiven huumorista esitetyt käsitykset. 1939. 12 s. Erip.: Suomalainen Suomi ; nro 5, 1939.
  • "Pienoishuumorin" vuosikymmen suomalaisessa kirjallisuudessa : humoristinen kirjallisuus Aleksis Kiven ja 1880-luvun realismin välisenä aikana : kirjallinen tutkimus. SKS 1939. Suomi-kirjan eripainoksia, Uusi sarja; 2
  • Runoilijakutsumus ja -kohtalo Eino Leinon lyriikassa. 1940. 16 s. Erip.: Valvoja-Aika ; nro 2, 1940.
  • Kalle Nysten 50-vuotias 2.7.1940. 1940. 1 s. artikkeli
  • Runon portilla: Esseitä ja tutkielmia suomalaisesta kirjallisuudesta sekä estetiikasta. WSOY 1945.
  • Aaro Hellaakosken mestarikokoelma "Huojuvat keulat". WSOY 1946. 35 s. (artikkeli)
  • Suomalaista kirjallisuutta suolapytyssä ja muutakin kulttuurimurkinaa. WSOY 1947. (Nimimerkillä Haavi.)
  • Unto Seppäsen huumori: Kirjallinen tutkimus. Otava 1947.
  • Suomalainen lyriikka: Juhani Siljosta Kaarlo Sarkiaan. WSOY 1948.
  • Lyhyt runousoppi: Yleisen kirjallisuustieteen alkeet. WSOY 1949. Uusintapainokset 1952, 1957, 1961, 1964, 1972, 1974.
  • Joel Lehtosen lyriikka: Virkaanastujaisesitelmä Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 23. 3. 1950. 1950. 11 s.
  • Juhlapuhe Arvi A. Karisto osakeyhtiön 50-vuotisjuhlassa Hämeenlinnan Raatihuoneella 21. 11. 1950. 1950. 15 s.
  • Aaro Hellaakoski: Ihminen ja runoilija. WSOY 1953.
  • Baudelaire, "Pahan kukkien" runoilija. WSOY 1953.
  • Huumorin sukupolvi 1900-luvun suomalaisessa kirjallisuudessa: Suurlakon ja ensimmäisen maailmansodan välisenä aikana humoristisen tuotantonsa aloittaneet kertoma- ja näytelmäkirjailijat. WSOY 1954
  • Toivo Pekkanen runoilijana. Pellervo-seura 1955
  • Voitonseppele: Tervehdys ensimmäisille yhteiskuntatieteiden maistereille promootioon 10.5.1956. 1956
  • Joel Lehtonen runoilijana. Otava 1956
  • Löytöretkellä taiteen maailmassa. Kirj. Unto Kupiainen ym. Kansakoulun kerhokeskus 1957
  • Kirjallisuustieteen peruskurssi. Karisto 1957, 2. tarkistettu painos 1960
  • Suomen kirjallisuuden vaiheet. WSOY 1958. Uusintapainokset 1961, 1971.
  • Taiteen salakieli: Puheita ja esitelmiä. Karisto 1964

SuomennoksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Unto Kupiainen.

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Rajala, Panu: Tulisoihtu pimeään, s. 449. WSOY 2014.