Martti Larni

suomalainen kirjailija ja toimittaja
(Ohjattu sivulta Martti Laine)

Martti Johannes Larni (vuoteen 1942 Laine; 22. syyskuuta 1909 Helsingin maalaiskunta7. maaliskuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Larni oli elinaikanaan Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa kirjansa Neljäs nikama ansiosta. Larni oli Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja vuosina 1964–1967. Presidentti Urho Kekkosen jälkeen Larni oli tunnetuin suomalainen Neuvostoliitossa.

Martti Larni
Martti ja Viola Larni Putkilahdessa 1938.
Martti ja Viola Larni Putkilahdessa 1938.
Henkilötiedot
Syntynyt22. syyskuuta 1909
Helsingin maalaiskunta
Kuollut7. maaliskuuta 1993 (83 vuotta)
Helsinki
Vanhemmat Johan Viktor Laine & Matilda Puntila
Puoliso Gurli Viola o.s. Zetterström
Lapset Harri "Harry" Martin Larni
Kirjailija
Salanimimm. Dan Aster, Aslak Nuorti
Aikakausi 1930–1970-luku
Tyylilajit satiiri
Palkinnot

Pro Finlandia
Leninin 100-vuotismuistomitali.

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämäkerta

muokkaa

Larni syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin paimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.

Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana.

Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.

Kirjailijanura

muokkaa

Larnin ensimmäinen romaani oli Aslak Nuorti -salanimellä vuonna 1936 julkaistu Seikkailuja Saamenmaassa. Vuonna 1937 ilmestynyt seuraava kirja Kuilu aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta. Kuilu kertoi toimittaja ja kirjailija Unto Kamarasta, jolla oli homoseksuaalinen suhde tohtori H:ksi kutsuttuun kirjallisuudentutkijaan. Sisällissodan alkaessa Kamara liittyy punaisiin ja tappaa tohtori H:n. Kamara joutuu valkoisten vangiksi ja valkoiset upseerit vaativat häneltä sukupuolisia palveluita vastineena lievemmästä tuomiosta. Vapauduttuaan Kamara yrittää muuttaa elämänsä ja menee naimisiin. Lopulta hän kuitenkin tappaa vaimonsa ja tekee itsemurhan. Erityisesti oikeistolaiset lukijat ja arvostelijat hyökkäsivät teoksen rohkean sisällön vuoksi kirjan kimppuun pitäen sitä sairaana ja moraalisesti vahingollisena.

Osittain tämän kritiikin takia Larni julkaisi seuraavan kirjansa vasta vuonna 1942 muutettuaan sitä ennen sukunimensä Laineesta Larniksi. Sodan aikana hän kirjoitti käsikirjoituksia Suomi-Filmin elokuviin ja oli yhteistyössä elokuvaohjaaja Valentin Vaalan kanssa monissa elokuvissa.

Larnin sodan jälkeen kirjoittamista kirjoista Lähellä syntiä (1946) oli pohjana Hannu Lemisen vuonna 1955 ensi-illan saaneelle samannimiselle elokuvalle. Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä professori ja ihmeparantaja Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Isaac Rivers uskoi kaikkien selkäsairauksien aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta.

Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle.

Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b.

Teokset

muokkaa

Kirjat

muokkaa
  • Nuoret runoilijat 1934. Toimittanut Mika Waltari. WSOY 1934. (Sisältää runoja seuraavilta kirjoittajilta: Helli Hannula, Kyllikki Huhtala, Aari Surakka, Helvi Hämäläinen, Arvo Laro, Heikki Jylhä, Martti Laine, Oiva Paloheimo, Eino Kauppinen, Unto Kupiainen, Yrjö Teppo.)
  • Seikkailuja Saamenmaassa (1936) (nimellä Aslak Nuorti)
  • Kuilu (Kirjailijain Kustannusliike 1937) (nimellä Martti Laine)
  • Hyvien ihmisten kylä (1942)
  • Arvokkaat köyhät ja heidän kirjava seurakuntansa (1944)
  • Kahden maailma (1944) (nimellä Dan Aster)
  • Laulun miekka (1944) (yhteisjulkaisu muiden tekijöiden kanssa)
  • Malttamaton intohimo (1945) (nimellä Dan Aster)
  • Äidin kädet (1945)
  • Lähellä syntiä (1946)
  • Musta Venus (1946) (nimellä Dan Aster)
  • Juokseva lähde (1947)
  • Taivas laskeutui maahan (1948)
  • Musta Venus (1951)
  • Minnesota palaa (1952)
  • Neljäs nikama eli Veijari vastoin tahtoaan (1957)
  • Kaunis sikopaimen eli Talousneuvos Minna Karlsson-Kanasen muistelmia (1959)
  • Suomalainen mollikissa (1962)
  • Tästä ei puhuta julkisesti (1964)
  • Uskomatonta onnea (1966)
  • Esikoispoika (1968)
  • Sokrates Helsingissä ja muita tarinoita (1972)
  • Laugh With Larni 1973
  • Isät äitiyslomalle ja muita tarinoita (1978)

Elokuvakäsikirjoitukset

muokkaa
  • Yli rajan 1938 (pohjana Urho Karhumäen romaani, ohjaaja Wilho Ilmari)
  • Hopeakihlajaiset 1942 (pohjana Klaus U. Suomelan näytelmä, ohjaaja Wilho Ilmari)
  • Keinumorsian 1943 (pohjana Lauri Haarlan näytelmä, ohjaaja Valentin Vaala)
  • Neiti Tuittupää 1943 (pohjana Hilja Valtosen romaani, ohjaaja Valentin Vaala)
  • Tuomari Martta 1943 (pohjana Ilmari Turjan näytelmä, ohjaaja Hannu Leminen)
  • Lähellä syntiä 1955 (pohjana oma romaani, ohjaaja Hannu Leminen)

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.