Amerikansuomalainen Keskusosuuskunta

Keskusosuuskunta (eng. Central Co-operative Exchange, vuodesta 1931 lähtien Central Co-operative Wholesale) oli Yhdysvaltojen Keskilännessä vuosina 1917–1963 toiminut amerikansuomalaisten kulutusosuuskuntien keskusorganisaatio.

Suomalais-ruotsalaisen osuuskunnan vuonna 1908 rakennettu osuuskauppatalo Michiganin Crystal Fallsissa.

Minnesotan, Wisconsinin, Michiganin ja Illinoisin suomalaisten osuuskauppojen keskusjärjestö perustettiin Wisconsin Superiorissa pidetyssä edustajainkokouksessa heinäkuussa 1917. Seuraavan vuoden alkuun mennessä siihen oli liittynyt 15 jäsenliikettä. Aluksi tarkoituksena oli saada toimintaan mukaan myös maanviljelijöitä, mutta käytännössä Keskusosuuskunta keskittyi palvelemaan jäsenliikkeitään tukkukaupan, tuotteiden valmistuksen ja valistustyön avulla. Järjestö oli osa amerikansuomalaisen työväenliikkeen vasenta laitaa, ja sen johdossa oli useita kommunisteja. Sillä oli läheiset suhteet Superiorissa ilmestyneeseen Työmies-lehteen, ja ideologista suuntausta korosti myyntituotteissa käytetty sirppi ja vasara -tunnus.[1][2]

Keskusosuuskunnan ja kommunistipuolueen sekä sitä edustaneen Yhdysvaltain Suomalaisen Työväenjärjestön välit katkesivat vuonna 1929, kun puolue vaati osuuskunnalta uusia taloudellisia uhrauksia toimintansa tukemiseksi. Keskusosuuskunta julistautui itsenäiseksi ja erotti johtokunnastaan kommunistit Matti Tenhusen, Oscar Corganin ja Jacob Vainionpään. Suomalainen Työväenjärjestö erotti jäsenyydestään Keskusosuuskunnan kannalle asettuneen Superiorin työväenyhdistyksen. Vastarintaa johtanut Yrjö Halonen, John Tarkiainen, V. S. Alanne, William Marttila ja monet muut erotettiin puolueesta. Vuosien 1930 ja 1931 vuosikokouksissaan Keskusosuuskunta vielä korosti rooliaan työväen aatteellisena järjestönä, mutta muuttui sitten poliittisesti sitoutumattomaksi ja keskittyi palvelemaan jäsentensä taloudellisia etuja.[3] Kommunistien leiriin jääneiden osuuskuntien yhdyssiteeksi perustettiin Työläisten ja Farmarien Osuustoiminnallinen Yhteisliitto[4] (Workers’ and Farmers’ Co-operative Unity Alliance), jonka toiminta lakkasi vuonna 1939[5].

Keskusosuuskunta alkoi amerikkalaistua 1930-luvun puolivälistä lähtien, ja sen toiminnan pääkieleksi muodostui vähitellen englanti. Liikkeenjohtajina työskentelivat aluksi Johan Nummivuori ja sittemmin Eskel Rönn, Henry Victor Nurmi ja Alvar John Hayes. Vuonna 1948 Keskusosuuskunnassa oli 211 jäsenliikettä, joissa oli noin 90 000 henkilöjäsentä. Samana vuonna Keskuosuuskunnan liikevaihto oli 11,5 miljoonaa dollaria ja jäsenliikkeiden 50 miljoonaa dollaria. Vuonna 1949 valittiin ensimmäinen amerikkalainen liikkeenjohtaja. Järjestö harjoitti laajaa valistustoimintaa, julkaisi Työväen Osuustoimintalehteä ja englanninkielistä Co-operative Builder -lehteä sekä paljon kirjallisuutta. Sen nais- ja nuorisojärjestöt toimivat aktiivisesti.[2][6]

1950-luvulla Keskuosuuskunta myöhästyi valintamyymälöiden ja kauppakeskusten perustamisessa, ja sen toiminta alkoi vaikeutua. Vuonna 1963 se sulautui Keskilännen alueella toimineeseen Midland Cooperative Wholesale -osuusliikkeeseen.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Sulkanen, Elis: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia. Fitchburg, Massachusetts: Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto ja Raivaaja Publishing Company, 1951. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

muokkaa
  1. Sulkanen, s. 296–299.
  2. a b c Heinilä, Hannu: Amerikansuomalainen Keskusosuuskunta. Siirtolaisuus–Migration, 2002, nro 2, s. 21–26. ISSN 0355-3779. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Sulkanen, s. 272–274, 299–300.
  4. Suomenkielinen nimi: Halonen, George: Taistelu osuustoimintarintamalla: Kolme vuotta hyökkäystä osuusliikkeitä vastaan, s. 77. Superior: Central Co-operative Wholesale (Keskusosuuskunta), 1932. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Saarinen, Oiva W.: Between a Rock and a Hard Place: A Historical Geography of the Finns in the Sudbury Area, s. 122. Waterloo: Wilfrid Laurier University Press, 1999. ISBN 0-88920-320-2.
  6. Sulkanen, s. 301–304.

Aiheesta muualla

muokkaa