Avaa päävalikko
Wikipedia

Amerikansuomalaiset

suomalaista sukujuurta olevat pohjois-amerikkalaiset

Amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia.[1] Usein käsite rajataan tarkoittamaan vain niitä, jotka tiedostavat suomalaiset sukujuurensa.

Amerikansuomalaiset
Väkiluku 649 107 (v.2011)
Asuinalueet Flag of Michigan.svg Michigan
Flag of Florida.svg Florida
Flag of Minnesota.svg Minnesota
Flag of Wisconsin.svg Wisconsin
Flag of Massachusetts.svg Massachusetts
Flag of Oregon.svg Oregon
Flag of Washington.svg Washington
Flag of Ohio.svg Ohio
Kielet suomi, ruotsi, englanti, finglish
Uskonnot luterilaisuus
Suomalaista sukujuurta olevan väestön jakaantuminen Yhdysvalloissa. Michigan ja Minnesota ovat olleet merkittävimmät suomalaisten muuttoalueet.

Sisällysluettelo

Lukumäärä ja asuinalueetMuokkaa

Amerikansuomalaisten lukumäärää voidaan arvioida sen perusteella, kuinka moni on ilmoittanut väestölaskennassa olevansa alkuperältään ensi- tai toissijaisesti suomalaisia. Suomen kieltä osaavien määrä on kuitenkin todennäköisesti pienempi.[2] Alkuperänsä suomalaiseksi ilmoittaneita on Yhdysvalloissa 680 000[3] ja Kanadassa 140 000 ihmistä.[4] Jälkimmäisiä kutsutaan kanadansuomalaisiksi.

Vuoden 2009–2013 tietojen mukaan Yhdysvalloissa suomea käytti kotikielenä 26 000 ihmistä.[5] Kanadan väestönlaskennassa 2011 suomea äidinkielenään puhui 17 000 ihmistä.[6]

Merkittävä suomalaisyhteisö on Floridassa Lake Worthin seudulla, jossa asuu noin 30 000 amerikansuomalaista.[7] Perinteisesti Keskilänsi ja Suurten Järvien alue ovat olleet amerikansuomalaisten tiheästi asuttamia seutuja. Michigan ja Minnesota ovat olleet merkittävimmät suomalaisten muuttoalueet.

Amerikansiirtolaisuuden historiaa ja taustaaMuokkaa

 
Uusi Ruotsi Delawarejoen varrella.

Ensimmäiset amerikansuomalaiset asuivat jo 1600-luvulla Ruotsin siirtokunnassa Uudessa Ruotsissa Delawarejoen varrella. He olivat lähtöisin Keski-Ruotsin suomalaismetsistä ja osin Suomesta.[8] Vähitellen he sulautuivat muihin kansallisuuksiin. Myöhemmin 1830- ja 1840-luvulla pieni suomalaissiirtolaisten joukko siirtyi Venäjälle kuuluvaan Alaskaan Sitkan seuduille.

Laaja siirtolaisuus alkoi 1860-luvulla, jolloin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muutti paljon ihmisiä erityisesti Pohjanmaalta. Ensimmäiset tämän ”toisen vaiheen” siirtolaisista olivat Suomesta Pohjois-Norjaan muuttaneita ja siellä kaivoksissa työskennelleitä. Pohjois-Norjan kaivosten alkaessa ehtyä Yhdysvaltojen sisällissodan vuoksi Pohjois-Michiganin Kuparisaaren kaivoksissa vallitsi työvoimapula, ja Pohjois-Norjassa liikkui amerikkalaisia värväreitä.[9] Calumetissa Michiganin Kuparisaarella asunut apostolisluterilainen pappi Johan Takkinen kierteli Keski-Lännessä suomalaisten keskuudessa ja julkaisi Amerikan Suomalaisessa Lehdessä matkastaan raportin vuonna 1879[10].

Siirtolaistulva jatkui 1900-luvun puoliväliin saakka.

Työttömyys, sosiaaliset ongelmat ja seikkailuhenki olivat syitä Amerikkaan lähtöön 1800-luvun lopulla. Myös venäläistämispolitiikka, muun muassa Venäjän armeijan asevelvollisuuden pakoilu, oli monilla syynä. Yhdysvalloissa oli tarjolla runsaasti työtä, ja tavallisesti ajateltiin, että olot siellä olivat vapaammat kuin kotimaassa.

Suomesta lähti vuosina 1860–1944 noin 370 000 siirtolaista Pohjois-Amerikkaan.[11] Vuosina 1870–1914 siirtolaisista 52 prosenttia lähti Vaasan läänistä.[12]

Siirtolaisten lukutaitokoe, joka tuli voimaan vuonna 1917, ei muodostanut suomalaisille ongelmaa, koska lukutaito oli maassa yleinen. Vuonna 1921 säädettiin ensimmäinen siirtolaisten maahanmuuttolaki, jossa siirtolaisia hyväksyttiin Yhdysvaltoihin kiintiöittäin lähtömaiden mukaan. Näin rajoittamattoman siirtolaisuuden aika oli käytännöllisesti katsottuna ohi. Yhdysvaltoihin suuntautuva siirtolaisuus Suomesta väheni, mutta Kanadan siirtolaisuus jatkui.

Aikoinaan siirtolaisuus oli kollektiivista. Suomalaiset muuttivat asumaan yhteisille seuduille, tavallisesti Yhdysvaltojen pohjoisosiin. Oma väki huolehti maahan tulleiden kotouttamisesta. Myös Yhdysvaltoihin perustettiin muutamia utopistisia ihanneyhteisöjä. Työväenliikkeen osuustoiminta-aate synnytti Kaliforniaan osuusfarmin, joka perustettiin vuonna 1912 ja Georgiaan osuusfarmin vuonna 1921.[13] Sotien aikana amerikansuomalaiset auttoivat merkittävästi entistä kotimaataan yksityisesti sekä erityisten järjestöjen välityksellä.

Suomalaisten suosimat alueetMuokkaa

Merkittävä suomalaiskeskittymä on Michiganin yläniemimaalla. Copper Countrylla (Kuparisaari) sijaitsevaa Hancockia voi kutsua suomalaisten pääkaupungiksi, sillä siellä on toiminut suomenkielinen, alkujaan pappeja kouluttanut Suomi Opisto, nykyiseltä nimeltään Finlandia University. Suomalaissiirtolaisten perinteiden tallentaja Finnish American Heritage Center toimii niin ikään Hancockissa.[14]

Hancockin lähistöllä on lukuisia suomalaiskyliä, muun muassa Nisula, Toivola ja Tapiola.

Michiganin yläniemimaan suomalaissiirtolaisilla oli hyvät suhteet alkuperäisväestöön ojibwayintiaaneihin, josta osoituksena ovat monet seka-avioliitot.[15] Seka-avioliittojen jälkeläiset ovat usein vaalineet enemmän intiaani- kuin suomalaisjuuriaan, ja yläniemimaalla monilla ojibwayheimon jäsenillä on suomalainen sukunimi. On kuitenkin hyvä huomioida, että ojibwien kannalta suomalaiset eivät poikenneet muista siirtolaisryhmistä. Ojibwayt ovat lukumäärältään Yhdysvaltojen toiseksi suurin intiaaniheimo, joihin on sulautunut pienempiä heimoja. Ojibwien kannalta suomalaiset olivat yksi monista vähemmistöistä heidän asuma-alueillaan. Toisilla alueilla ojibwayt ovat solmineet runsaasti avioliittoja ranskalaisperäisten siirtolaisten kanssa.

PaluumuuttajatMuokkaa

Useimmat Amerikkaan muuttajat olivat suunnitelleet viipyvänsä maassa muutamia vuosia ja sitten palaavansa synnyinmaahan. Kuitenkin vain joka neljäs tai viides palasi pysyvästi Suomeen.

Eräs takaisinmuuttajaryhmä oli Yhdysvalloista Neuvostoliittoon 1920–1930-luvulla palanneet, joita arvioidaan olleen noin 5 000–12 000. Heidän motiivinsa olivat aatteellisia, ja Neuvostoliiton poliittinen johto tuki ”paluumuuttoa”. Joidenkin amerikansuomalaisten keskuudessa syntyi 1930-luvun alussa ”Karjalan kuume”, joka sai heidät muuttamaan Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvulla ja perustamaan sinne useita suomalaiskommuuneja. Kommuuni Kylväjä perustettiin vuonna 1922 Rostovin lähelle Valko-Venäjälle. Itä-Karjalassa sijaitsivat ainakin Aunuksen Säde-kolhoosi, Hiilisuo Petroskoin lähellä ja Vonganperä Uhtualla.[16] Monien lähtijöiden osaksi koituivat kuitenkin Stalinin puhdistukset 1930-luvun lopulla.[17]

Amerikansuomalaisuus tänäänMuokkaa

 
Suomi Hall, Astoria, Oregon

Suomalaiset eivät ole suuri tai kovinkaan näkyvä etninen ryhmä Yhdysvaltojen muiden siirtolaisten ja etnisten ryhmien joukossa. Monet aikoinaan aktiiviset suomalaisalueet, kuten esimerkiksi Finntown Brooklynin Sunset Parkin alueella New Yorkissa, ovat väestön vanhetessa lakanneet olemasta.

Yhdysvaltain suurin suomalaisyhteisö – suurin Skandinavian ulkopuolella – sijaitsee Lake Worthissa, Floridassa, Miamin pohjoispuolella.

Toisin kuin entisaikojen kollektiiviset siirtolaiset, nykyajan amerikansuomalaiset asuvat usein etäällä toisistaan. Yhdysvaltoihin muutetaan opiskelemaan, töihin tai naimisiin, mutta parantuneista liikenne- ja viestintäyhteyksistä ja tavallisesti hyvästä kielitaidostaan huolimatta uussiirtolaisten suurena ongelmana on sopeutuminen uuteen kotimaahan. Jotkut amerikansuomalaiset ovat halunneet säilyttää myös entisen kotimaansa kansalaisuuden muun muassa paremman sosiaaliturvan takia.

Amerikansuomalaisia lehtiä ovat:

Lisäksi amerikansuomalaiset pitävät yhteyttä toisiinsa ja harjoittavat äidinkieltään erilaisten chat-foorumien avulla.

KieliMuokkaa

Pääartikkeli: Finglish

Suomalaisten sukujuurten lisäksi amerikansuomalaisia yhdistää finglish tai fingelska, jota kutsutaan myös amerikansuomeksi. Se on amerikansuomalaisten keskinäiseen käyttöön syntynyt suomen kielen muoto, jossa on runsaasti englannin kielestä otettuja lainasanoja (esimerkiksi haussi 'talo', kaara 'auto'). Sen perustana on siirtolaisten pääjoukon puhuma 1800-luvun lopun suomalainen kansankieli. Siksi siinä on runsaasti suomen länsimurteille tyypillistä ruotsalaisperäistä sanastoa (hantuuki 'pyyheliina') tai omia uudissanoja, joiden vastinetta ei Suomesta tuodussa kotikielessä vielä ollut olemassa (ilmapiika 'lentoemäntä').

Yleensä viimeistään siirtolaisten kolmas polvi unohtaa alkuperäisen kotimaan kielen, ja nykyään englanti on lähes kaikilla amerikansuomalaisilla vahvempi kieli. Suomensukuisten amerikkalaisnuorten kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta ylläpidetään Salolammen leirikeskuksessa Pohjois-Minnesotassa. Perinteinen Amerikan finglish tai fingelska on siis kuolemassa sukupuuttoon, mutta vastaavantapaisia voimakkaasti englanninvaikutteisia suomen kielen muotoja voi, ainakin pienemmissä piireissä, syntyä vastakin. Amerikansuomen on todettu säilyvän pisimpään tiiviissä yhteisöissä, kuten suomalaisalueiden seurakunnissa.

 
Vuonna 1988 Suomessa julkaistu postimerkki ensimmäisen suomalaisen Amerikan-siirtokunnan perustamisesta 350 vuotta aiemmin.

Yhteydet ”vanhaan maahan”Muokkaa

Amerikansuomalaisten keskuudessa on tapana sanoa, että kolmas polvi haluaa muistaa sen, minkä toinen unohti. Kiinnostusta vanhempien kotimaahan eli ”vanhaan maahan” ja suomalaiseen kulttuuriin on siis myös jälkipolvilla. Vuosittain järjestettävät FinnFest-juhlat, joita järjestetään Yhdysvaltojen lisäksi myös Kanadassa ja Australiassa, ovat osoitus tästä kiinnostuksesta.

Heinäkuussa 2006 FinnFest USA järjestettiin viisipäiväisenä tapahtumasarjana Nasellessa Washingtonissa ja Astoriassa Oregonissa. Tapahtumassa oli muun muassa kokouksia, luentoja, taide- ja muita näyttelyitä, performansseja, näytelmiä, elokuva- ja tanssiesityksiä, liikuntatapahtumia, konsertteja ja keskustelutilaisuuksia. Kesällä 2007 Finnfest USA pidettiin Ashtabulassa Ohiossa.

Tunnettuja amerikkalaisia, joilla on suomalaisia sukujuuriaMuokkaa

NäyttelijöitäMuokkaa

KirjailijoitaMuokkaa

Pääartikkeli: Amerikansuomalainen kirjallisuus

MuusikkojaMuokkaa

ArkkitehtejaMuokkaa

KuvataiteilijoitaMuokkaa

PoliitikkojaMuokkaa

TieteilijöitäMuokkaa

UrheilijoitaMuokkaa

MuitaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja
  2. ↑ Jönssön-Korhola, Hannele: Pussaa se peipipoki kitsistä petiruumaan: Suomalaiset ja suomen kieli Amerikassa. Jönssön-Korhola, Hannele & Lidgren, Anna-Riitta: Monena suomi maailmalla. Suomalaisperäisiä kielivähemmistöjä., 2003, s. 393. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-344-8.
  3. ↑ Ancestry & Ethnicity in America greyhouse.com. Viitattu 30.3.2016.
  4. ↑ 2011 National Household Survey: Data tables 2.statcan.gc.ca. Viitattu 30.3.2016.
  5. ↑ Detailed Languages Spoken at Home and Ability to Speak English for the Population 5 Years and Over: 2009-2013 census.gov. Viitattu 1.4.2016.
  6. ↑ 2011 Census of Canada: Topic-based tabulations: Detailed Mother Tongue (232), Knowledge of Official Languages (5), Age Groups (17A) and Sex (3) for the Population Excluding Institutional Residents of Canada, Provinces, Territories, Census Metropolitan Areas and Census Agglomerations, 2011 Census 2.statcan.gc.ca. Viitattu 1.4.2016.
  7. ↑ SFHS: The Finnish Community in Florida (englanniksi)
  8. ↑ Delaware-albumi 1638-1938 - Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset Amerikassa, s. 7. USA: Yhdysvaltain suomalainen työväenjärjestö, 1938. Kirjan verkkoversio (pdf) (viitattu 10.3.2013).
  9. ↑ Hirvonen, Juuso: Michiganin kuparialue ja suomalaiset siirtolaiset, s. 25–26. Duluth, Minnesota: Päivälehden kirjapaino, 1920. Kirjan verkkoversio (viitattu 10.3.2013).
  10. ↑ Makkerin blogi: Amerikan%20Suomalainen%20Lehti maurikin.blogspot.fi. Viitattu 6.12.2015.
  11. ↑ Jouni Korkiasaari: Siirtolaisuuskartta 1860-2010 2011. Siirtolaisuusinstituutti. Viitattu 10.3.2013.
  12. ↑ Jouni Korkeasaari: Visuaalinen tilastokatsaus Suomen siirtolaisuuden historiaan Siirtolaisuusinstituutti. Viitattu 10.3.2013.
  13. ↑ Peltoniemi, Teuvo: Kohti parempaa maailmaa, Suomalaiset ihannesiirtokunnat1700-luvulta nykypäivään, s. 85–103. Helsinki: Otava, 1985.
  14. ↑ Heritage Center in Finnish (suomeksi) Finnish American Heritage Center and Historical Archive. Viitattu 10.3.2013.
  15. ↑ Goerdt, Janna: Finnish pioneers, Ojibwe found common ground. Duluth News Tribune, 22.7.2008. Artikkelin teksti Yahoo-keskusteluryhmässä Viitattu 10.3.2013.
  16. ↑ Teuvo Peltoniemi: Suomalaiset ihannesiirtokunnat 17.9.2008. Sosiomedia Oy. Viitattu 10.3.2013.
  17. ↑ Kalliokoski, Matti: Amerikansuomalainen on ylpeä Helsingin sanomat. 6.5.2013. Viitattu 3.8.2014.
  18. ↑ http://www.mattdamononline.com/ Matt Damonin fanisivut
  19. ↑ Muriel Anderson (Recipes) murielanderson.com. 2009. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  20. ↑ http://www.jacop.net/faq.html
  21. ↑ Eric Aho ericaho.com. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  22. ↑ Audie Cornish: Kevin McAleenan Says the Border Patrol Doesn't Make the Laws The New York Times. Viitattu 11.8.2019.
  23. ↑ Alenius, Jari: Suomalaistaustaiselle huippuvirka USA:ssa: "Kiitän suomalaisia esi-isiäni" Ilta-Sanomat. 19.12.2013. Viitattu 24.5.2016.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amerikansuomalaiset&oldid=18337979”