Avaa päävalikko

Stalinin vainot olivat poliittisia vainoja, jotka alkoivat Neuvostoliitossa 1930-luvun lopulla Josif Stalinin vahvistaessa valta-asemaansa. Varsinainen ”suuri puhdistus” (ven. Большая чистка) ajoittui vuosiin 1936–1938, jolloin Nikolai Ježov toimi NKVD:n johtajana. Aikakautta on hänen mukaansa nimitetty myös ježovštšinaksi (ven. ежо́вщина). Vuosien 1936–1938 vainot toimeenpantiin ilman selkeää suunnitelmaa. Ne kohdistuivat epämääräisesti rajattuihin ihmisryhmiin, ja ne toteutettiin huolimattomasti. Vainojen kohteeksi joutui eräiden lähteiden mukaan noin 1,5 miljoonaa ihmistä[1], mutta esimerkiksi Elina Sana kirjoittaa (2004), että eri arvioiden mukaan vainoissa pidätettiin 7,5–14,0 miljoonaa ihmistä.[2] Hän jatkaa, että näistä pidätetyistä tuntematon määrä kuoli Neuvostoliiton keskitysleireillä.[2]

SurmatutMuokkaa

 
Krasnyi Borin teloituspaikan muistomerkki.

Eri lähteiden perusteella tiedetään, että Stalinin ajan vainoissa eri puolilla Neuvostoliittoa kuoli miljoonia, jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä.[3] Pienimmätkin arviot ovat 4–5 miljoonaa, suurimmat ovat jopa 60–70 miljoonaa, jos mukaan lasketaan kaikki sodissa kaatuneet ja erilaisilla työleireillä tuhotut ihmiset Stalinin valtakaudella vuosina 1922–1953. Hannu Rautkallion mukaan puoluevaltion terrori tuhosi 1920–1930-luvuilla noin 25–30 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista.

Elokuun 1936 ensimmäisessä Moskovan oikeudenkäynnissä tuomittiin ”trotskilais-zinovjevilainen terroristiryhmä”, jonka 16 jäsenestä merkittävimmät olivat Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev. He olivat aiemmin kamppailleet Stalinin rinnalla vallasta Lev Trotskia vastaan. Kaikki 16 tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Seuraavassa oikeudenkäynnissä tammikuussa 1937 tuomittiin muun muassa Karl Radek ja Grigori Sokolnikov ja kolmannessa maaliskuussa 1938 Nikolai Buharin ja Genrih Jagoda. Myös puna-armeijassa järjestettiin puhdistus, jossa teloitettiin muun muassa viidestä Neuvostoliiton marsalkasta kolme, 15 armeijankomentajasta 13, yhdeksästä amiraalista kahdeksan, 57 rintamankomentajasta 50, 186 divisioonankomentajasta 154, kaikki armeijankomissaarit ja 28 rintamankomissaarista 25.[4]

Josif Stalinin kuoltua 5. maaliskuuta 1953 jälkeen alkoi rehabilitointi, jonka tarkoituksena oli palauttaa syyttömästi teloitettujen tai tuomittujen kunnia. NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov tuomitsi Stalinin poliittisen terrorin vuonna 1956 XX puoluekokouksessa.[5]

Pohjois-Amerikan suomalaiset kommunistit Neuvostoliiton KarjalassaMuokkaa

Pohjois-Amerikkaan 1900-luvun alussa muuttaneita siirtolaisia siirtyi myöhemmin Neuvostoliittoon muiden kommunismista innostuneiden siirtolaisten tavoin.lähde? Pohjois-Amerikasta tulleet liittyivät VKP(b)n jäseneksi (Venäjän kommunistinen-bolshevikkien-puolue).[6][7] Olot Karjalassa olivat monelle amerikansuomalaiselle siirtolaiselle vielä paljon karummat kuin Amerikassa. He muuttivat joukolla suomalaissyntyisten muodostamiin työkommuuneihin, joista monet olivat todellisuudessa ankaria työleirejä.

Samaan aikaan, kun monet amerikansuomalaiset muuttivat Karjalaan, Stalin oli jo aloittanut puhdistuksensa ja kommunistiset aatetoverit likvidoivat järjestelmällisesti toisia aatetovereitaan Neuvostoliitossa. Noin 1 400 amerikansuomalaista palasi 1930-luvulla Amerikkaan.lähde?

Toisaalta karuissa oloissa kasvaneet amerikansuomalaiset todella rakensivat ja tekivät paljon työtä Karjalan tasavallan hyväksi. Monet elivät normaalia elämää ennen kuin tuho saavutti heidät. Eräs Kalle Heino kirjoitti esimerkiksi näin heinäkuussa 1931:

»Yleensä asiat menee täällä hyvin. Pojat vähän sairastelee vatsatautia. Asunto-olot ovat ahtaita. Ruualla pärjää ja töitä tehdään. Useita täältä on palaamassa Ameriikkaan, mutta enemmän on niitä, jotka eivät palaisi takaisin vaikka saisivat vapaan kyydin[8]»

Eri tutkijoiden mukaan Stalinin puhdistuksissa kuoli noin 6 000 amerikansuomalaisesta siirtolaisesta noin 2 000.

Stalinin vainoissa kuolleet suomalaisetMuokkaa

Neuvostoliitossa eläneitä suomalaisia tai suomalaissyntyisiä ihmisiä teloitettiin tai kuoli leireillä puhdistusten aikana professori Kimmo Rentolan mukaan viisinumeroinen määrä,[9] Hannu Rautkallion arviossa 25 000–30 000.[10] Eri tutkijoiden mukaan noin 6 000 amerikansuomalaisesta siirtolaisesta kuoli Stalinin puhdistuksissa noin 2 000.[11][12]

Suomalaisia ja suomalaissyntyisiä vangittiin tuhansia, ja monet olivat varmasti tietoisia siitä, että ihmisiä vangitaan ja teloitetaan valtion toimesta. Silti moni uskoi, että noille tuomioille oli oikeat syyt. Kyse oli kuitenkin järjestelmällisistä puhdistuksista, joissa NKVD (Neuvostoliiton valtiollinen poliisi, myöhemmin KGB, nykyinen FSB) toteutti ylhäältä päin annettuja käskyjä likvidoida tietty määrä ihmisiä tietyltä alueelta[13]. Antti Majanderin Helsingin Sanomiinssa tekemässä Rentolan haastattelussa sanotaan, että vaino kohdistui erityisesti vähemmistökansallisuuksiin ja varsinkin niihin, joiden kansaa oli rajan takana, sillä Rentolan mukaan Stalinin hallinnon mielestä he saattoivat olla agentteja. Suomalaisista on erään arkistolähteen mukaan saatettu antaa erillinen käsky, mutta itse käskyä ei ole löytynyt.[9]

Monia syytettiin muun muassa valtion vastaisesta toiminnasta, valtion tai yhteiskunnan omaisuuden tuhoamisesta tai vahingoittamisesta vastavallankumouksellisessa tarkoituksessa tai tällaiseen toimintaan agitoimisesta (Venäjän federaation rikoslakikokoelma vuodelta 1926, § 58/9-10). Samaan pykälään vedoten suomalaisia tai suomalaissyntyisiä syytettiin Suomen valtion organisoimasta vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Vangittuja kuulusteltiin, kidutettiin ja tuomittiin tekaistuin syin. Yksistään silloisessa Leningradissa tapettiin vuosina 1937–1938 yhteensä 3 000 suomalaista.[14]

Petroskoin lähellä on kaksi tunnettua teloituspaikkojen muistoaluetta: Sandarmoh ja Krasnyi Bor ('Punainen kangas'). Vuosina 1937–1938 Petroskoin lähistöllä ammuttiin ja haudattiin salaa ainakin 3 776 henkeä, ja yksi tällainen joukkoteloituspaikka on Krasnyi Borissa. Paikalla teloitettiin 9.8.1937–11.10.1938 yhteensä 1 196 henkeä, joiden joukossa oli 580 suomalaista. Paikalla on vuonna 1997 tehty kaivauksia, joissa on löydetty hautoihin pinottuja ruumiita, joiden kalloissa oli luodinreikiä. Alueelle on åerustettu muistohautausmaa vuonna 1998. Krasnyi Boriin pystytetyssä muistomerkissä on lainaus Raamatusta venäjäksi, karjalaksi, suomeksi ja vepsäksi: "Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen" (Matt 5:4). Sandarmohin teloitus- ja hautapaikassa Itä-Karjalassa tapettiin noin 800 suomalaista ja inkeriläistä[15], 676 karjalaista sekä yli 6 000 muuta kansallisuutta edustanutta ihmistä[16]. Tutkimus on osoittanut, että kaikki tapettiin syyttöminä.[15] Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvuilla loikanneista vajaasta 15 000 suomalaisesta tapettiin liki puolet.[17]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Mayme Sevander: Vaeltajat. Siirtolaisuusinstituutti, 2000. ISBN 951-9266-67-4.
  • Eila Lahti-Argutina: Olimme joukko vieras vaan – Venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvulta 1950-luvun alkuun. Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-9266-72-0.

ViitteetMuokkaa

  1. . The Great Purges, Answers.com 21.12.2007. Kopio teoksesta: "The Great Purges." Encyclopedia of Russian History. The Gale Group, Inc, 2004
  2. a b Elina Sana: Luovutetut: Suomen ihmisluovutukset Gestapolle, s. 79. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27975-7.
  3. Teemu Luukka, Valtionjohto kannattaa Stalinin ajan tutkimusta. Helsingin Sanomat 1.9.2019 s. A 15
  4. Stephen Lee, European Dictatorships 1918–1945, s. 56.
  5. Nikita S. Khrushchev: The Secret Speech — On the Cult of Personality, 1956.
  6. Sevander s. 188
  7. Lahti-Argutina, s. 118
  8. Sevander s. 76
  9. a b Antti Majander, Ihanneyhteisö muuttui kuoleman maaksi. Helsingin Sanomat 2.9.2019 s. B 2
  10. Hannu Rautkallio: Suuri viha, Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla, s. 7-9. WSOY, 1995. ISBN 951-0-19970-2.
  11. Sevander s. ?
  12. Lahti-Argutina, s.
  13. Lahti-Argutina, s. 38–39
  14. Jerri Koskinen: Suomalaiset yhä kiinnostuneita Stalinin tapattamista sukulaisistaan savonsanomat.fi. Savon Media. Viitattu 5.1.2017.
  15. a b Metsän kauhea salaisuus paljastui vasta 59 vuotta myöhemmin – suomalaisten ruumiit jäivät Sandarmohiin Ilta-Sanomat. 4.1.2017. Viitattu 4.1.2017.
  16. Страница не найдена monuments.karelia.ru. Viitattu 4.1.2017.
  17. Puolet suomalaisista loikkareista kuoli Stalinin vainoissa yle.fi. 8.11.2013, päivitetty 20.4.2018. Yleisradio. Viitattu 5.1.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa