Avaa päävalikko
Viron työkansan kommuunin hallituksen johtaja Jaan Aanvelt.

Jaan Anvelt (18. huhtikuuta 1884 Viljandi11. joulukuuta 1937 Neuvostoliitto) oli virolainen bolševikki, Viron työkansan kommuunin hallituksen johtaja marraskuusta 1918 helmikuuhun 1919. Jo sitä ennen vuotta aiemmin Aanvelt oli Viron neuvostojen toimeenpanevan komitean puheenjohtajana bolševikkien pitäessä valtaa Virossa. Hän käytti myös nimiä Eessaare Aadu, Jaan Holm, Jaan Hulmu, Kaarel Maatamees, Onkel Kaak. Hän kuoli Stalinin vainojen uhrina Neuvostoliitossa joulukuussa 1937.[1]

NuoruusMuokkaa

Anvelt syntyi porvarilliseen tilanomistaja perheeseen Viljandimaan Oorgussa silloisessa Liivinmaan kuvernementissa.[2] Hän toimi opettajana ensin Itä-Vironmaalla vuosina 1905–1907 ja sen jälkeen Pietarissa. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolueen bolševikkeihin (lyh. VSDTP(b)). Vallankumouksellisen toimintansa rinnalla hän opiskeli vuosina 1907–1912 Pietarin yliopistossa lakia. Vuonna 1912 hän siirtyi Narvaan ja toimi siellä asianajajana.

Vallankumouksellinen ja Viron bolševikkihallituksen johtajanaMuokkaa

Tsaarinvallan kaataneen helmikuun vallankumouksen seurauksena Venäjällä korkeinta valtaa käytti Venäjän väliaikainen hallitus. Maaliskuussa 1917 Venäjän valiaikainen hallitus oli muodostanut virolaisista alueista Viron autonomisen kuvernementin johtajanaan Jaan Poska. Itsehallinnon korkeimmaksi elimeksi määrättiin yleisillä vaaleilla valittava maaneuvosto eli maapäivät, jonka vaalit käynnistyivät toukokuun lopulla 1917.[3] Niissä Jaan Anveltista tuli Viron maapäivien jäsen VSDTP(b):n edustajana.

Rinnan virolaisen itsehallinnon organisioitumisen bolševikit muodostivat omia organisaatioitaan vahvistuneen valtansa edustajaksi. Jaan Anvelt valittiin tällöin Narvan työläisten ja sotilaiden neuvoston puheenjohtajaksi. Kesällä 1917 hänet valittiin Pietarin Yleisvenäläisen neuvostokongressin toimeenpanevan komitean jäseneksi. Samoihin aikoihin Virossa perustettiin VSDTP(b):n Vironmaan järjestö ja sen byroo, jonka puhemieheksi hänet valittiin.[4]

Virossa oleskelleet bolševikit, niin virolaiset kuin venäläiset, ottivat vallan kolmeksi kuukaudeksi Vironmaan sotilaallisen vallankumouskomitean ja Viron neuvostojen toimeenpanevan komitean nimissä jo 27.10.1917 eli samaan aikaan Venäjällä käynnistyneen lokakuun vallankumouksen kanssa. Virossa piti siinä vaiheessa valtaa kuvernementtikomissaari Jaan Poska, jonka bolševikit syöksivät vallasta. Kaappausta johtaneet virolaiset johtajinaan Anvelt ja Viktor Kingissepp toimivat yhdessä venäläisten bolševikkisotilaiden kanssa. Bolševikkivaltaa kesti kolme kuukautta aina helmikuun 1918 lopulle. [5]

Keisarillisen Saksan sotavoimat miehittivät Viron helmikuun lopulla 1918. Saksalaisten miehitysaikaa kesti ensimmäisen maailmansodan päättymiseen eli aselepoon 11. marraskuuta 1918 asti. Sen jälkeen Viron valta oli siirtymässä tasavallan julistaneille porvarillisille voimille. [6] Taistelu vallasta eli Viron vapaussota puhkesi marraskuussa 1918 Virossa. Vallasta taistelevina osapuolina olivat Viron tasavallan kannattajat ja toisena vallasta taistelevana osapuolena olivat Venäjän bolševikkien tukemat virolaiset kommunistit, jotka hyökkäsivät Viroon puna-armeijan kanssa perustaen valloittamassaan Narvassa 28.11.1918 Viron työkansan kommuunin. Jaan Anveltista tuli Työkansan kommuunin Neuvoston eli hallituksen puheenjohtaja. Punaiset kärsivät tappioita 19.5.1919 saakka, ja heinäkuussa 1919 virolainen bolševikkijohtaja Kingissepp ilmoitti helmikuusta lähtien vain muodollisesti olemassa olleen Viron työkansan kommuunin lakkauttamisesta. [7]

Toiminta Neuvostoliitossa ja osallistuminen Viron tasavallan vastaiseen toimintaanMuokkaa

 
Neuvostoliiton postilaitos julkaisi Jaan Anveltin syntymä 100-vuotispäivän muistoksi vuonna 1984 hänen kuvallaan varustetun postikortin.

Viron vapaussodan jälkeen päättäneen Tarton rauhan jälkeen Viron kommunistit järjestäytyivät bolševikkipuolueesta muodollisesti erillään olevaksi ja Kominterniin sektiona kuuluvaksi Viron kommunistiseksi puolueeksi. Jaan Anvelt toimi puolueen keskuskomitean jäsenenä aina kuolemaansa asti eli lähes 20 vuotta.

Anvelt toimi maanalaisena vallankumouksellisena tasavaltaisessa Virossa ja johti kommunisteja heidän yrittäessä vallankaappausta Virossa joulukuun alussa 1924. Kaappaus kuitenkin epäonnistui, ja Anveltin onnistui paeta Virosta.[8] Hän siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1925, ja sen jälkeen hän toimi sotilasakatemian poliittisena komissaarina. Vuosina 1929–1935 hän toimi siviili-ilmailun hallinnollisissa tehtävissä, kunnes vuodesta 1935 hän siirtyi jälleen poliittisiin tehtäviin eli Kominternin toimeenpanevan sihteeristön jäseneksi. Tässä tehtävässä hän oli aina kuolemaansa asti eli joulukuuhun 1937. Aanveltista tuli Stalinin suuren vainon uhri.

Vuonna 1956 Anvelt rehabilitoitiin osana Neuvostoliiton kommunistipuoleen silloisen pääsihteerin Nikita Hruštšovin toimeenpanemaa Stalinin tekojen uudelleenarviointia.

LähteetMuokkaa

  1. Eesti biograafiline andmebaas ISIK: ANVELT, JAAN (viroksi)
  2. https://books.google.fi/books/about/Kenraali_Johan_Laidoner_ja_Viron_tasaval.html?id=eQ8WAQAAMAAJ&redir_esc=y
  3. Zetterberg: Viron historia s. 492.
  4. Kahk & Siilivask: Eestin SNT:n historia s. 65.
  5. Zetterberg: Viron historia s. 496–497.
  6. Zetterberg: Viron historia s. 497–504.
  7. Raun: Viron historia s. 140.
  8. Zetterberg: Viron historia s. 530–531.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kahk, J., Siilivask, K.: Eestin SNT:n historia. Perioodika Tallinna, 1978.
  • Raun, Toivo U.: Viron historia. Otava, 1989. ISBN 951-1-10610-4.
  • Zetterberg, S.: Viron historia. Suomalainen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5.

Asiasta muuallaMuokkaa