Viktor Kingissepp
Viktor Kingissepp (12. maaliskuuta 1888 Kaarma – 4. toukokuuta 1922 Tallinna) oli virolainen bolševikki. Kingissepp oli järjestämässä bolševikkien toimintaa Virossa ja hän johti Vironmaan sotilaallista vallankumouskomiteaa lokakuun vallankumouksen jälkeen. Saksan keisarikunta miehitti Viron vain jonkin aikaa myöhemmin ja maan vetäytyessä Neuvosto-Venäjän ja Viron hallituksen välille syttyi Viron vapaussota, jonka aikana Kingissepp tuki puna-armeijaa ja toimi Viron työväenkommuunin toiminnassa. Sota päättyi Tarton rauhaan ja Viron itsenäisyyteen, minkä jälkeen Kingissepp kuului vuonna 1920 perustetun maan alla toimineen Viron kommunistisen puolueen johtoon. Viranomaiset ottivat Kingisseppin kiinni 3. toukokuuta 1922 ja hänet teloitettiin sotaoikeuden jälkeen 4. toukokuuta.
| Viktor Kingissepp | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. maaliskuuta 1888 Kaarma |
| Kuollut | 4. toukokuuta 1922 Tallinna |
| Poliitikko | |
| Puolue |
Bolševikit Viron kommunistinen puolue |
Kuolemansa jälkeen Kingissepp tuli etenkin Neuvostoliiton propagandassa tunnetuksi kommunistisen liikkeen marttyyrinä.
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus muokkaa
Viktor Kingissepp syntyi silloisessa Kaarma-Suuren kunnassa Saarenmaalla 12. maaliskuuta 1888. Kingissepp oli mukana ottamassa osaa Venäjän vuoden 1905 vallankumoukseen ja vuosien 1906 ja 1911 välillä hän opiskeli lakia Pietarin yliopistossa. Kingissep oli aktiivinen Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen bolševikkien toiminnassa vuodesta 1906 lähtien. Hän oli mukana perustamassa bolševikkilehteä Kiir ja julkaisi kirjoituksiaan myös Pravdassa. Vuosien 1914 ja 1916 välillä Kingissepp toimi Tverin ja Kazanin välillä, mistä hän palasi Pietariin keisarin kukistuttua helmikuun vallankumouksessa vuonna 1917. Kesäkuussa samana vuonna Kingissepp lähetettiin Tallinnaan tehtävänään järjestää bolševikkien toiminta Virossa.[1]
Lokakuun vallankumous muokkaa
Bolševikkien vaikutusvalta oli kasvanut Virossa menševikkien ja sosialistivallankumouksellisten kustannuksella. Bolševikeista tuli enemmistö lokakuun puolivälillä pidetyssä yleisvirolaisessa neuvostokongressissa, minkä lisäksi he olivat aiemmin loppukesästä järjestetyissä kunnallisvaaleissa saaneet 35 % äänistä. Lokakuussa tilanne venäjällä kärjistyi Lokakuun vallankumoukseksi, jonka organisoi Lev Trotskin johtama sotilaallinen vallankumouskomitea ja joka nosti valtaan Vladimir Leninin johtaman kanankomissaarien neuvoston. Venäjän esimerkin mukaan 22. lokakuuta Virossa perustettiin 22. lokakuuta Vironmaan sotilaallinen vallankumouskomitea johtajinaan Kingissepp ja venäläinen Ivan Rabtšinski. 27. lokakuuta Kingissepp ilmoitti kuvernementinkomissaari Jaan Poskalle ottavansa vallan. minkä jälkeen valta Virossa oli nyt Kingisseppillä ja neuvostojen toimeenpanevan komitean johtaja Jaan Anveltilla. Viron bolševikit päättivät järjestää Viron perustavan kokouksen vaalit tammikuussa 1918 uskoen Viroin yhteiskunnan proletarisoituneen niin, että voitto olisi taattu. Tammikuun puolivälillä bolševikit julkaisivat Anveltin laatiman Viron työväenkommuunin esisuunnitelman, jonka mukaan Virosta oli tarkoitus tulla Venäjän neuvostotasavallan autonominen osa. Bolševikkien äänisaalis oli 21.–22. tammikuuta järjestetyssä äänestyksessä lopulta kuitenkin vain 37,1 %. Viron itsenäistymistä kannattaneet puolueet saivat äänienemmistön, vaikka bolševikit keskeyttivätkin ääntenlaskennan 27. tammikuuta tajuttuaan jääneensä tappiolle. 19. helmikuuta Viron maapäivät delegoi päätäntävallan kolmihenkiselle Viron pelastuskomitealle, joka antoi Viron itsenäisyysjulkistuksen 24. helmikuuta. Kuitenkin jo seuraavana päivänä Saksan joukot etenivät Tallinnaan.[2]
Vapaussota muokkaa
Kingissepp palasi keväällä 1918 Moskovaan, jossa hän liittyi Tšekaan ja korkeimpaan sotilasoikeuteen. Kingissepp oli mukana useiden sosialistivallankumouksellisten oikeudenkäynneissä tutkijana ja hän oli mukana myös vakoilusta syytetyn brittidiplomaatti Bruce Lockhartin oikeudenkäynnissä.[1] Virossa Saksan sotilaallinen tilanne heikentyi vuoden 1918 loppua kohti ja saksalaiset luovuttivat vallan Virossa väliaikaiselle hallitukselle 19. marraskuuta. Neuvosto-Venäjällä itsenäinen Viro ja muut Baltianmaat nähtiin esteenä vallankumouksen levittämiselle kohti Eurooppaa. Leninin hallitus mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen 13. marraskuuta ja puna-armeija aloitti kuun lopussa hyökkäyksen Viroa vastaan, mistä alkoi Viron vapaussota.[3] Kingissepp oli ylittänyt Viron rajan laittomasti marraskuussa ja Virossa hän tuki virolaisia vastaan edennyttä puna-armeijaa.[1] Puna-armeija eteni aluksi heikkoa vastarintaa vastaan ja Narva kukistui 28. marraskuuta. Seuraavana päivänä Pietarissa perustettu Viron väliaikainen vallankumouskomitea julisti Viron työväenkommuunin perustetuksi puheenjohtajanaan Jaan Anvelt. Työväenkommuuni jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Viron hallituksen joukot valtasivat Narvan takaisin 19. tammikuuta 1919 ja työväenkommuunin toiminta lakkautettiin muodollisesti kesäkuussa 1919.[3] Viron vapaussota päättyi 2. helmikuuta 1920 solmittuun Tarton rauhansopimukseen.[4]
Viron kommunistinen puolue muokkaa
.jpg)
Viron kommunistit järjestäytyivät vuonna 1920 Kominterniin kuuluvaksi Viron kommunistiseksi puolueeksi, jonka johdossa toimi Kingissepp, Anvelt ja Hans Pöögelmann.[5] Kingisepp otti osaa puolueen ensimmäiseen ja toiseen kongressiin ja hänet valittiin sen keskuskomitean ja politbyroon johtoon.[1] 1920-luvun alku oli aktiivista aikaa kommunistiselle puolueelle, joka toimi maan alla ammattiyhdistysliikkeen, sekä työväen- ja nuorisojärjestöjen kautta.[6] Puolue sai peitejärjestöjen kautta kansanedustajia riigikogun vaaleissa vuonna 1920.[5] Kommunistien suosioon vaikutti talouselämän kriisi ja suuri työttömyysaste. Kommunistien uhan takia viranomaiset lakkauttivat heidän järjestöjään ja heidän kannattajiaan vastaan järjestettiin oikeudenkäyntejä.[6] Kingissepp pidätettiin ilmiannon perusteella[7] 3. toukokuuta 1922. Sotaoikeus tuomitsi Kingisseppin poikkeustilalakien mukaan kuolemaan ja hänet teloitettiin ampumalla Tallinnassa 4. toukokuuta. Kingisseppin ruumis poltettiin ja haudattiin tuntemattomaan paikkaan henkilökultin muodostumisen estämiseksi. Neuvostoliiton miehitettyä sittemmin Viron Kingisseppin tarinaa käytettiin laajasti propagandassa. Kingisseppistä tuli nuorisolle suunnattujen tarinoiden sankari ja monet paikat ja instituutiot nimettiin uudelleen hänen mukaansa. Esimerkiksi Kuressaare sai nimen Kingissepa. Monet nimet on sittemmin palautettu entiselleen vuoden 1991 jälkeen.[1] Leningradin alueen Jaaman kaupungin venäjänkielinen nimi on edelleen, kylläkin virheellisesti yhdellä s:llä Kingisepp.[8]
Lähteet muokkaa
- Zetterberg, Seppo: Viron Historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 459. M.E. Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
- ↑ Zetterberg 2007, 496-501
- ↑ a b Zetterberg 2007, 504-506
- ↑ Zetterberg 2007, 516
- ↑ a b Zetterberg 2007, 526-527
- ↑ a b Zetterberg 2007, 531
- ↑ Zetterberg 2007, 591
- ↑ Mari-Leen Tammela: Kingissepp, Viktor Estonica. Eesti Instituut. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.2.2018. (englanniksi)