Viron kommunistinen puolue

virolainen poliittinen puolue

Viron Kommunistinen Puolue (vir. Eestimaa Kommunistlik Partei, lyh. EKP) oli Virossa vuosina 1920–1990 toiminut kommunistinen puolue.

HistoriaMuokkaa

Se perustettiin, kun Venäjän kommunistisen puolueen (bolševikit) Viron osasto järjestettiin uudelleen Kominternin itsenäiseksi jaostoksi vuonna 1920. Puolueen toiminta kiellettiin Virossa vuonna 1924 vallankaappausyrityksen jälkeen.

Uusi vaihe Viron kommunisteilla alkoi kesällä 1940. Neuvostoliitto miehitti kesäkuun puolivälissä 1940 Baltian maat. Miehityksen seurauksena porvarillisen Viron aika päättyi. Tällöin Viron kommunistinen puolue nousi maan alta 4. heinäkuuta 1940 johtajinaan Karl Säre ja Johannes Lauristin. Puolueen johtoon valittiin virallisesti 27. elokuuta ensimmäiseksi sihteeriksi Karl Säre ja toiseksi sihteeriksi Nikolai Karotamm. Siinä vaiheessa muut poliittiset puolueet Virossa oli kielletty.[1]

Lokakuun 5. päivänä 1940 EKP liitettiin Neuvostoliiton Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen osaksi. Saksan hyökättyä kesällä 1941 Neuvostoliittoon EKP:n keskuskomitea päätti jättää suurimman osan maakuntien ensimmäisistä sihteereistä Viroon tekemään maanalaista työtä Karl Sären johdolla. Saksalaiset saivat kuitenkin Sären kiinni ja hän kavalsi koko maanalaisen organisaation. Sen seurauksena saksalaiset pidättivät ja ampuivat 9 EKP:n ensimmäistä sihteeriä.[2]

Neuvostovalta palasi Viroon syksyllä 1944, kun Neuvostoliiton joukot tunkeutuivat Viroon saksalaisten perääntyessä Virosta. Sen jälkeen Viron kommunistinen puolue Nikolai Karotammin johdolla nousi valtaan. Viron neuvostolaistaminen sai nyt jatkoa. Vuonna 1946 puolueessa oli noin 7 000 jäsentä, joista venäläisiä 52%, venäjänvirolaisia 21% ja Viron virolaisia 27%.

Keväällä 1949 alkoi Neuvosto-Viron lehdistössä myös ankara hyökkäys ”porvarillis-estetisoivaa, epäisänmaallista” kulttuuria ja monia sen edustajia vastaan. Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen keskuskomitea hyväksyi helmikuun 20. päivänä 1950 päätöksen Virheistä ja puutteista EKP:n työssä. Lopputuloksena oli se, että puolueen ensimmäinen sihteeri Nikolai Karotamm erotettiin puolueen johdosta 8. keskuskomitean täysistunnossa maaliskuussa 1950. Erottamisten takana oli Neuvostoliiton keskusjohto ja Karotammin tilalle valittiin Ivan Käbin, puolueen silloinen ideologiasihteeri, joka oli uutterasti paljastanut ”porvarillisia nationalisteja”. Epäilemättä Karotammin syrjäyttämisen päätekijöitä oli ollut tyytymättömyys maatalouspolitiikkaan eli Karotammin alkuperäisten suunnitelmien mukaisen kollektivisoinnin hitaus.[3][2]

EKP:n virolaisista päättäjistä suurin osa karkoitettiin Siperiaan. Vuonna 1952 ei Viron sosialistisen neuvostotasavallan ministerineuvostossa tai EKP:n sihteeristössä ollut enää yhtään Virossa kasvanutta kommunistia. Tilalle tuotiin Venäjältä kommunisteja, muun muassa puoluejohtaja Johannes (Ivan) Käbin, hänen tilalleen vuonna 1978 nimitetty Karl Vaino ja Nikolai Johanson. Sen jälkeen EKP:n tärkeimmät päättäjät olivat venäläisiä tai venäjänvirolaisia. Vuonna 1981 puolueeseen kuului 97 923 jäsentä.[2]

EKP:n keskuskomiteassa oli 131 jäsentä ja 67 ehdokasjäsentä. Keskuskomitean jäsenistä 95 ja ehdokasjäsenistä 25 kuului myös Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon.[4] EKP oli ainoa sallittu puolue Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa. Se oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen NKP:n jäsenjärjestö. Puolueella oli enimmillään 120 000 jäsentä, melkein 10 prosenttia Viron asukkaista.

Vuonna 1990 puolue hajosi kahtia: enemmistö muodosti Viron vasemmistopuolueen (Eesti Vasakpartei, lyh. EVP), joka erosi NKP:sta, ja vähemmistö jatkoi toimintaa kommunistisen puolueen nimellä, joka kiellettiin Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen jälkeen.

Puolueen ensimmäiset sihteerit neuvostoaikanaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Zetterberg, Seppo: ”Itsenäisyyden menetys (1939-1944)”, Viron historia, s. 636. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5.
  2. a b c Sinilind, Sirje: Viro ja Venäjä. Huomioita Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta Virossa 1940-1984, s. 145-146. ALEA-KIRJA, 1985. ISBN 951-9272-97-6.
  3. Zetterberg, Seppo: ”Sirpin ja vasaran otteessa (1944-1991)”, Viron historia, s. 668-669. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-520-5.
  4. Sinilind, Sirje: Viro ja Venäjä. Huomioita Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta Virossa 1940-1984, s. 147. ALEA-KIRJA, 1985. ISBN 951-9272-97-6.