Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee ihmisryhmiin kohdistuvaa toimintaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Vaino.

Vaino on Rooman perussäännöstössäselvennä määritelty rikos ihmisyyttä vastaan, joka tarkoittaa perusoikeuksien tahallista ja törkeää epäämistä kansainvälisen oikeuden vastaisesti ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi.[1]

Osa artikkelisarjaa
Muodot

Rasismi · Rotusyrjintä
Seksismi · Ikäsyrjintä · Uskonnollinen syrjintä
Koulukiusaaminen · Työsyrjintä
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaisten syrjintä

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Yhdenvertaisuus · Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Vaino yhdistyy usein vihapuheeseen. Vihapuheella on ollut vainoissa erilaisia rooleja ja itse vainot ovat erilaisia, mutta on vaikea löytää vainoa, joka olisi kokonaan vailla vihapuhetta: "Stalinin vainot olivat tyystin toisenlaisia luonteeltaan kuin Hitlerin, vaikka molemmat päätyivät miljooniin ja taas miljooniin uhreihin. Hitler tarvitsi paljon enemmän vihapuhetta."[2]

NatsismiMuokkaa

Katso myös: Antisemitismi

Ehkä yksi tunnetuimmista modernin ajan esimerkeistä on natsi-Saksan juutalaisvaino. Valkoinen saksalainen valtaväestö lietsoi vihaa juutalaisia kohtaan ja käytti muun muassa rodullista, etnistä ja uskonnollista erilaisuutta verukkeena toimilleen. Juutalaisten katsottiin muun muassa edustavan alempaa rotua, jolla ei ollut ihmisarvoa samalla tavalla kuin valkoisilla saksalaisilla. Natsien luomien stereotypioiden ja näkemysten mukaan juutalaisten vähemmistöllä oli kuitenkin suurempi vaikutus yhteiskuntaan – erityisesti talouselämään – kuin enemmistönä olleiden saksalaisten. Myös Saksan tappiota ensimmäisessä maailmansodassa pidettiin juutalaisten (sekä kommunistien) syynä.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Tasavallan presidentin asetus kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön voimaansaattamisesta sekä perussäännön lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja perussäännön soveltamisesta annetun lain voimaantulosta, 14.06.2002
  2. Kaartinen, Marjo (toim.): ”Esipuhe”, Vihan pitkät jäljet - menneisyydestä, vainosta, vihasta ja siitä, mitä meidän olisi sille tehtävä, s. 10. Turun yliopisto, 2018. ISBN ISBN 978-951-29-7402-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.6.2019).
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.