Tämä artikkeli käsittelee jokea. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.

Volga (ven. Волга, mariksi Юл, Jul, tataariksi Идел, İdel, tšuvassiksi Атăл, Atăl, mordvaksi Рав, Rav, saks. Wolga) on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki. Volgan vesistöalueen valuma-alue on pinta-alaltaan 1,35 miljoonaa neliökilometriä. Valuma-alueen pääuoman Volgan pituus on 3 685 kilometriä ja se on yksi Venäjän merkittävimmistä kuljetusreiteistä. Volga sijaitsee kokonaisuudessaan Venäjällä.[1][2]

Volga
Volgan vesistöalue
Volgan vesistöalue
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Vesistön ja valuma-alueen tietoja
Vesistö Volgan vesistö
Pinta-ala 1 360 000 km2
Uoman kohteita
Sivuhaarat Vetluga, Kama, Oka, Sura, Bezdna (en), Unža (en), Samara (en), Ahtuba (en), Kazanka (en), Svijaga (en), Kerženets, Kostroma, Kotorosl, Šeksna, Mologa, Kašinka (en), Nerl (en), Medveditsa (en), Dubna (en), Tvertsa, Vazuza (en), Seližarovka (en), Uzola (en), Q84249, Q84291, Q84288, Q84302, Q84306, Q84309, Q84329, Q84367, Q84404, Q84432, Nuzhenka (d), Vezloma (d), Q84534, Q84533, Q84565, Q84795, Q84804, Q85009, Q85023, Q85029, Q85052, Q85091, Q85106, Q85122, Q85196, Q85226, Q85311, Q85344, Q85416, Q85599, Q85869, Q85896, Q85946, Korozhechna River (en), Q86101, Q86151, Zhabnya River (d), Q86311, Tsivil River (en), Volgan–Donin kanava, Sumka River (en), Q1163595, Bolšaja Kokšaga, Kudma River (en), Q1502980, Chapayevka River (en), Q1857584, Njomda, Q2671838, Q4063113, Q4090456, Q4091311, Q4091426, Q4091471, Q4106210, Q4123598, Q4123830, Q4166840, Q4170830, Q4172628, Q4175309, Q4181577, Q4200553, Q4205330, Q4205346, Q4214105, Q4227508, Q4228302, Q4233172, Q4236614, Q4244669, Mokraya Mechetka River (d), Q4256511, Q4261922, Q4276852, Q4276917, Q4276991, Q4277014, Q4288901, Q4298696, Q4327254, Q4328506, Q4328505, Q4337250, Orsha River (d), Q4359891, Q4375203, Q4389406, Rakhma (river) (d), Q4417367, Q4421275, Q4428187, Q4439942, Q4445996, Sundovik River (d), Sukhaya Mechetka (d), Q4499516, Q4508023, Q4514760, Shohonka (d), Q4534519, Yuhot River (d), Q4456283, Tudovka River (en), Q4467262, Uren River (d), Q4491561, Q7265197, Maly Irgiz River (en), Q16710696, Q15041963, Q20826783, Q20826788, Q28666089, Q28667411
Mittaustietoja
Alkulähde Valdain ylänkö
  256 m mpy.
Laskupaikka Kaspianmeri
Pituus 3 530 km
Korkeusero 284 m
Kaltevuus 0,64 m/km
Keskivirtaus 8 060
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Sisällysluettelo

Pääuoman kulkuMuokkaa

 
Syysaamu Volgan rannalla Jaroslavlin kaupungissa.
 
Volgan suistoa satelliittikuvassa.
 
Ržev, pohjoisin Volgan varren kaupungeista (kuva noin vuodelta 1910).
 
Riippusilta (Stariy Most/Старый Мост) ylittää Volgan Tverissä (rakennettu alun perin 1897–1900). Silta tuhoutui sodan aikana, mutta se kunnostettiin vuonna 1947, ja uusi rakennettiin 1980.
 
Volga Nižni Novgorodin lähellä, 2010.

Volga saa alkunsa Valdain kukkuloilta 228 metrin korkeudella Moskovasta 400 kilometriä luoteeseen, mistä se virtaa ensin itään ja sitten etelään päin ja laskee lopulta Kaspianmereen. Sen valuma-alue ulottuu idässä Uralvuoristoon asti. Perinteisesti joki on jaettu kolmeen osaan: Ylä-, Keski- ja Ala-Volgaan.[1][2][3]

Ylä-Volga alkaa Valdain ylängöltä ja virtaa aluksi koilliseen alaville soille, jossa se virtaa metsien ja järvien läpi Rybinskin tekojärveen. Se sijaitsee paikassa, missä joki taipui Mologan mutkalle ja missä sijaitsi Mologan kaupunki.[1][2][3]

Rybinskin järveltä alkaa Keski-Volgan osuus, joka päättyy Kaman yhtymäkohtaan. Joki virtaa aluksi kaakkoon Danilovin- ja Uglitšin ylängön välistä Nižni Novgorodiin, missä siihen yhtyy oikealta suuri Oka. Yhtymäkohdan jälkeen joki on aiempaa huomattavasti leveämpi ja se jatkaa soisten metsien läpi Kazaniin, missä kääntyy etelään ja kuivemmille seuduille. Täällä siihen yhtyy vasemmalta Kama, joka on myös suuri sivujoki.[1][2][3]

Samalla alkaa Alinen Volga, joka virtaa etelään ja välillä etelä-lounaaseen. Sen uoma seuraa länsipuolen Volgan ylängön ja itäpuolisen Turgain tasangon välistä ikiaikaista uomaa. Samaran kaupungin kohdalla se kiertää korkean selänteen, missä joki joutuu tekemään 160 kilometriä pitkän ja jyrkän mutkan. Joki jatkaa lähes suorana Volgogradiin, missä sen uoma haarautuu kahdeksi rinnakkain virtaavaksi uomaksi. Nämä haarautuvat vielä lisää Volgan suistoalueella, missä Volgan vesi levittäytyy moniin suistohaaroihin ennen laskemistaan Kaspianmereen.[1][2][3]

Volga pääuoma on kahlittu suurilla padoilla vesivoiman käyttöön. Suurin osa Volgaa on purjehduskelpoista, minkä ansiosta se on merkittävä kuljetusväylä ja sisävesiliikenteen reitti Venäjällä. Volgan ekologinen tilanne on huonontunut likavesien ja patoaltaiden takia huomattavasti.[1]

Pääuoman tekojärvet ja vesivoimaMuokkaa

 
Volgan vesistön vesivoimalaitokset.

Vaikka joki on kaltevuudeltaan vaatimaton, on suurella virtaumalla takanaan suuri energia. Pääuoma on padottu useasta kohdasta, jolloin eri vuodenaikojen väliset virtaumien suurimmat erot on tasoitettu tekojärvillä.

Tekojärvi Pinta-ala (km²) Tilavuus (km³) Voimalaitos (teho ja valmistumisvuosi) Suuret rantakaupungit
Ivankovon tekojärvi 327 1,12 30 MW (1937) Dubna
Uglitšin tekojärvi 249 1, 2 110 MW (1940) Uglitš, Kaljazin
Rybinskin tekojärvi 4 580 25,4 236 MW (1947) Rybinsk, Tšerepovets
Gorkin tekojärvi 1 590 8,7 520 (1956) Jaroslavl, Rybinsk
Tšeboksaryn tekojärvi 2 274 13,8 1 404 MW (1982) Tšeboksary, Kozmodemjansk
Kuibyševin tekojärvi 6 450 58 2 315 MW (1955) Kazan, Toljatti, Uljanovsk
Saratovin tekojärvi 1 831 12,9 1 360 MW (1955) Balakovo, Syzran
Volgogradin tekojärvi 3 117 31,5 Volgan vesivoimalaitos, 2 582 MW (1960) Saratov, Engels, Volžski

Sivujoet ja kanavatMuokkaa

Volgan merkittävimmät sivujoet ovat Oka, Kama, Vetluga ja Sura. Sivujoet ovat alavirralta ylävirtaan päin lueteltuina:

Volga on yhteydessä Itämereen ja Vienanmereen Volgan–Itämeren vesitien kautta sekä Mustaanmereen Volgan–Donin kanavan ja Donjoen kautta.

Pääuoman asutusMuokkaa

Volgan vesistöalueella sijaitsee 11 Venäjän 20 suurimmasta kaupungista, mukaan lukien Moskova. Itse Volgan varrella sijaitsevista huomattavimmat ovat ylävirrasta lukien:

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Volga River Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  2. a b c d e Luhr, James F. (toimittaja): Maapallo (Earth), s. 228. Suomentanut Tikkanen, Matti (Helsingin yliopisto) & al.. Lontoo, Englanti (suom. Helsinki): Dorling Kindersley Ltd. (suom. Karttakeskus), 2003 (suom.2007). ISBN 978-951-593-040-8.
  3. a b c d ”Russian Waterways 1913”. Russian Yearbook 1913.

Aiheesta muuallaMuokkaa