Avaa päävalikko

John Morton (17251. huhtikuuta 1777) oli pennsylvanialainen suomensukuinen poliitikko, yksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista.

John Morton
John Mortonin muotokuva
John Mortonin muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt 1724
Ammasland Ridley Park, Pennsylvania[1]
Kuollut 1. huhtikuuta 1777
Ridley Park, haudattu Chesteriin[1]
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti maanviljelijä, maanmittaaja ja juristi
Siviilisääty naimisissa[1]
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

SukutaustaMuokkaa

Mortonin isoisoisä Martti Marttinen oli kotoisin Rautalammilta.[2] Hän muutti Amerikkaan Uuden Ruotsin siirtokuntaan vuonna 1654.[3] Hänen mukanaan oli hänen vaimonsa ja poikansa, myöskin nimeltään Martti Marttinen. Nuoremman Marttisen poika Johann muutti lähtilalle ja vaihtoi nimekseen John Morton mennessään naimisiin englantilaisnaisen kanssa. John Morton vanhempi ehti kuolla ennen poikansa John Morton nuoremman syntymistä. Pojan äiti meni uudelleen naimisiin englantilaismiehen kanssa.[4]

UraMuokkaa

Nuori John Morton tunnettiin nopeaälyisenä ja kovasti uurastavana miehenä, joka sai maanmittauskoulutuksen isäpuoleltaan. Hänet valittiin 32-vuotiaana maakuntaneuvostoon ja myöhemmin sen puheenjohtajaksi. Hän toimi useissa viroissa Pennsylvaniassa, muun muassa rauhantuomarina, yliseriffinä, oikeuden tuomarina ja korkeimman oikeuden tuomarina.[5] Vuonna 1774 hänet valittiin Pennsylvanian valtuuskunnan jäseneksi mannermaakongressiin, joka hyväksyi Yhdysvaltojen itsenäisyyden heinäkuussa 1776.

Mortonin antaman äänen kerrotaan ratkaisseen itsenäisyyden yksimielisen hyväksynnän, sillä vielä kesäkuussa 1776 hän kuului Pennsylvanian valtuuskunnan itsenäisyyttä vastustavaan vähemmistöön. Kun kongressi äänesti 1. heinäkuuta 1776 alustavasti itsenäisyydestä, Morton oli muuttanut kantansa, mutta Pennsylvanian valtuuskunta oli vielä äänin 4–3 itsenäisyyttä vastaan yhdessä Etelä-Carolinan kanssa.[6] Seuraavana päivänä lopullisessa äänestyksessä itsenäisyyttä vastustavat John Dickinson ja Robert Morris eivät osallistuneet kongressin istuntoon, jolloin Pennsylvanian valtuuskunnan ääni siirtyikin itsenäisyyden hyväksymisen puolelle. Kun Etelä-Carolinan valtuuskunta oli yön aikana muuttanut mielensä, voitiin itsenäisyys hyväksyä ilman vastustusta.[7] Virallinen yhdysvaltalainen historiantutkimus ei tarinaa tunne, vaan sitä pidetään vain suomalaisten siirtolaisten keskuudessa olevana perimätietona.[1]

Itsenäisyysjulistuksen hyväksymisen jälkeen Morton toimi puheenjohtajana komiteassa, joka valmisteli Yhdysvaltain ensimmäisen perustuslain eli konfederaatioartiklat.[5] Hän kuoli luultavasti tuberkuloosiin maatilallaan 1. huhtikuuta 1777.[8] Mortonin puoliso oli Anna Justis (mahdollisesti o.s. Juustinen).[1]

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Jarmo Paikkala: Marttinen: sukukirja. 1, Suvun historiaa vuoteen 1900, s. 335. Rautalampi: Marttisten sukuseura, 2004. ISBN 952-91-7511-6. tarvitaan parempi lähde
  2. Historia, Rautalampi
  3. Uuden Ruotsin siirtomaaseuran sivut
  4. Pitkänen, Silja & Sutinen, Ville-Juhani: Amerikansuomalaisten tarina, s. 34–37. Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7568-9.
  5. a b www.ushistory.org (englanniksi)
  6. Mobilizing for Independence 17.6.2011. EIR News Service. Viitattu 19.8.2011. (englanniksi)
  7. McCullough, David: John Adams, s. 115. Simon & Schuster, 2001. 0684813637. (englanniksi)
  8. Varjus, Seppo: Unohdetun sankarin huone. Ilta-sanomat, 14.7.2012, s. 32-33.