Avaa päävalikko
Tommy Tuomikoski

Wilfred H. ”Tommy” Tuomikoski[1] (27. huhtikuuta 1907 Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat29. marraskuuta 1937 Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen muusikko.

UraMuokkaa

Suomalaisen jazzin alkulaukaukseksi moni on sanonut vuotta 1926, jolloin Helsinkiin saapui amerikanlaiva s/s Andania, jonka laivaorkesteri The Andania Yankees rantautui tilausravintola Royaliin, Oopperakellariin yläkertaan muutaman viikon keikalle. Orkesterin soundi oli jotakin aivan uutta -2-4 -tahteineen ja improvisoituine sooloineen, joita etenkin saksofonisti-klarinetisti Tommy Tuomikoski esitti. Bändiä kävivät ahkerasti kuuntelemassa pääkaupunkiseudun muusikot, mm. Malmsténit, imien ahnaasti vaikutteita amerikansoitosta.

Laivan lähdettyä takaisin länteen, jäi Tuomikoski Suomeen ja liittyi pian uuteen Zamba-orkesteriin, joka aloitti Kaivohuoneella. Tuomikoski oli soitannallisten taitojensa lisäksi myös melkoinen showmies, järjestäen yleisölle myös silmänruokaa omilla tempuillaan mm. kiemurrellen soittonsa tahdissa kuin käärme. Nuoret muusikot jäljittelivät Tuomikosken pukeutumista ja kampausta, jopa matkivat hänen kävelytyyliään. Zambasta Tuomikoski siirtyi saksalaisen jazzviulisti Egula Saritsin johtamaan Embassy Bandiin, jonka vakiosoittopaikkoja olivat Fennia ja Grand.

1930 vuorossa oli siirtyminen Klaus Salmen Ramblersiin, jossa hänen lisäkseen soitti kaksi muuta amerikkalaista, Leo Adamson ja Merle Wilkin. Keväällä 1932 Ramblers levytti monen mielestä ensimmäisen suomalaisen jazzlevyn "Muistan sua, Elaine", jossa kuullaan Tuomikosken lyhyt improvisoitu klarinettisoolo, Adamsonin hoitaessa lauluosuuden. Pääasiassa Ramblers joutui levyttämään vähemmän jazzillista materiaalia mm. Matti Jurvan levyillä, joten "Elainen" kaltaiset Ramblers-tallenteet jäivät vielä 1930-luvulla melko vähiin.

Vuoden 1933 lopulla Tuomikoski siirtyi Dallapén riveihin, antaen oman voimakkaan panoksensa orkesterin musiikillisen suunnan muovautumiseen. Tommy antoi myös opetusta täkäläisille orkestereille ja muusikoille, ja julkaisi vuonna 1934 saksofonin soitto-oppaankin, joka oli vuosikymmenien ajan ainoa suomenkielinen alan oppikirja.[2] Henkilönä Tommy Tuomikoski oli hurmuri ja loistava seuramies, jonka synkkänä puolena oli kuitenkin mieltymys alkoholiin. Tuomikoski saattoi yllättää muut orkesterin jäsenet tulemalla lavalle miltei kantokunnossa hoitaen silti oman soitto-osuutensa moitteettomasti. Orkesterin järjestysmiehet tai muusikot joutuivat liikkumaan Tommyn lapsenvahteina, jotta tämä ei olisi kesken kiertueiden karannut viinan, naisten tai näiden molempien perään. Lopulta orkesterin johtajan Martti Jäppilän mitta täyttyi ja Tuomikoski sai lähteä.[3]

Tuomikoski palasi vuonna 1936 takaisin syntymäkaupunkiinsa Yhdysvaltoihin. Rytmi-lehti kommentoi asiaa lyhyesti: "Yllätysmiehenä kuten aina hän otti ja lähti puhumatta mitään. Tuomikosken lähettämistä kirjeistä saa kuitenkin sen käsityksen, että hänellä olisi jälleen aikomus palata Suomeen. Kuten tiedämme, ei Tommysta ja hänen suunnitelmistaan voi koskaan olla varma."[4] Hän kuoli Yhdysvalloissa seuraavana vuonna sairastuttuaan äkillisesti.

LähteetMuokkaa

  • Käyhkö, Kauko: Dallapén tarina. Karisto, 1973
  • Haavisto, Jukka: Puuvillapelloilta kaskimaille: Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa. Otava, 1991
  • Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Tammi, 2002
  • Bagh, Peter von – Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja. Otava, 1986
  • Tikka, Marko – Tamminen, Toivo: Tanssiorkesteri Dallapé – suomijatsin legenda. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010.

ViitteetMuokkaa

  1. Tero Halvorsen, Harri Hirvi & J. J. Marjanen: Viihdemusiikin vaikuttajien elinaikoja 1.1.2005. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Viitattu 8.7.2013.
    Tikka, Marko – Tamminen, Toivo: Tanssiorkesteri Dallape. Suomijatsin legenda 1925-2010, s. 92. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-252-7.
  2. Tikka & Tamminen 2010, s. 92.
  3. Tikka & Tamminen, 2010, s. 91.
  4. von Bagh & Hakasalo, 1986, s. 113.