Yhdysvaltain demokraattinen puolue

poliittinen puolue Yhdysvalloissa
Hakusana ”Demokraatit” ohjaa tänne. Demokraatit on myös grönlantilainen puolue. Muita demokraattisia puolueita luetellaan täsmennyssivulla.

Yhdysvaltain demokraattinen puolue (engl. Democratic Party) eli demokraatit tai Dems on toinen Yhdysvaltain poliittisista valtapuolueista. Toinen on republikaaninen puolue. Andrew Jacksonin kannattajat perustivat Demokraattisen puolueen vuoden 1828 ympärillä ja se on nykyään maailman vanhin aktiivinen poliittinen puolue.[4]

Yhdysvaltain demokraattinen puolue
Democratic Party

US Democratic Party Logo.svg

Perustettu 8. tammikuuta 1828 (193 vuotta sitten)
Johto Jaime Harrison (pj.)
Nancy Pelosi
(edustajainhuoneen puhemies)
Chuck Schumer
(senaatin demokraattien johtaja)
Steny Hoyer
(edustajainhuoneen demokraattien johtaja)
Ideologia
Toimisto 430 South Capitol St. SE,
Washington, D.C., 20003
Värit      sininen
Senaatti
48 / 100
Edustajainhuone
220 / 435
Osavaltioiden kuvernöörit
23 / 50
Naisjärjestö NFDW
Nuorisojärjestö YDA
Opiskelijajärjestö College Democrats of America
High School Democrats of America
Kotisivu www.democrats.org
Aasi on ollut pitkään puolueen tunnuksena, kuten tässä poliittisessa pilakuvassa vuodelta 1870.

Kansainvälisesti demokraatit ovat edustaneet ulospäin suuntautuvaa politiikkaa.

Puolueen sisällä on useita mielipiteiltään eroavia ryhmäkuntia, joskin New Dealin jälkeen puolue on profiloitunut yhdysvaltalaisittain sosiaaliliberaaliksi työväen oikeuksia ajavaksi puolueeksi.

Vuonna 2018 puolue on osittain muuttunut vasemmistolaisemmaksi.[5][6] Esimerkiksi senaattori Bernie Sanders on inspiroimassa puoluetta demokraattisen sosialismin suuntaan.[7][8] Valkoisen talon Council of Economic Advisersin mukaan sosialismi on tekemässä paluuta yhdysvaltalaiseen politiikkaan, sosialisteiksi julistautuneet henkilöt saavat kannatusta kongressissa ja äänestäjien keskuudessa.[9]

HistoriaMuokkaa

Demokraattinen puolue katsoo periytyvänsä 1700-luvun lopun demokraattis-republikaanisesta puolueesta, joka vastusti keskusvaltaa ja ajoi osavaltioille mahdollisimman suuria toimivaltuuksia. Demokraattinen puolue perustettiin virallisesti vuonna 1828.[10][11] Vuoden 1828 vaaleissa presidenttiehdokas Andrew Jacksonin joukot eivät jättäneet mitään sattuman varaan. Vaalikampanja oli vaalikiertueineen, mainoslauseineen ja -julisteineen ensimmäinen nykyaikaisena pidetty presidentinvaalikampanja. Jacksonin vastustajat väänsivät hänen nimestään pilanimen Jackass (”Aasi”), mutta Jackson käänsi senkin edukseen ja omaksui aasin osaksi kampanjansa kuvastoa. Myöhemmin aasista tuli koko demokraattipuolueen tunnus.[12]

Kannattajakunnan muutos 1960-luvulta alkaenMuokkaa

Puolueen kannattajia ovat perinteisesti olleet katoliset, maan koillisosan uudistusmielinen työväestö sekä eteläosien konservatiiviset protestantit. Lyndon B. Johnsonin kaudella 1960-luvulla demokraatit ryhtyi tukemaan aktiivisesti mustien kansalaisoikeuksia, minkä takia demokraattien kannatus on vanhoissa etelävaltioissa tippunut puoleen 1950-lukuun verrattuna. Samalla demokraattien kannatus kaupungeissa ja pohjoisessa asuvien mustien keskuudessa on kuitenkin kasvanut.[13] Demokraattinen puolue salli mustien osallistua puolue­kokouksiinsa vuodesta 1924 lähtien.[14]

2010-luvulla puolueesta on tullut vasemmistolaisempi kuin se oli 1990-luvulla mutta myös kirjavampi. Ennen takana oli ay-liike ja pienituloisia, mutta 1960-luvun mustien kansalaisoikeustaistelun myötä mustien ja latinoiden ylivoimainen enemmistö siirtyi demokraatteihin ja etelävaltioiden valkoiset republikaaneihin. Rannikoilla on koulutettuja vapaamielisiä. Kannattajista mustat ja latinosiirtolaiset ovat konservatiivisia.[15]

1970-luvun aborttikäänneMuokkaa

Republikaanien presidenttiehdokas Barry Goldwater oli ahkera abortteja tarjoavan Planned Parenthood -seksuaaliterveysjärjestön kannattaja. Myös Reagan ja presidentti Nixon edistivät abortteja ja George H. W. Bush halusi suvaitsevampaa suhtautumista abortteihin. 68 % republikaaneista ja 59 % demokraateista katsoivat aborttipäätöksen olevan naisen ja hänen lääkärinsä välinen asia vuonna 1972.[16]

Tammikuussa 1973 Roe-Wade-oikeustapaus totesi abortin kieltämisen perustuslain vastaiseksi äänin 7-2. Tämä teki aiheesta moraalisen jakolinjan, jolloin republikaanit alkoivat taktisesti vastustaa aborttia ja demokraatit kannattaa. Aborttia vastustaneet keskeiset demokraatit, kuten Ted Kennedy ja Al Gore, ryhtyivätkin abortin kannattajiksi. Tämä uusi jako on yhä voimassa.[16]

Yleismaailmallinen kouluttamattomien siirtyminen oikeistoonMuokkaa

Länsimaissa vuonna 1970 sekä koulutetut että hyvätuloiset äänestivät oikeistoa selvästi useammin kuin vasemmistoa. Vuonna 2010 sekä kouluttamattomat että hyvätuloiset äänestivät oikeistoa selvästi useammin kuin vasemmistoa. Näin on sekä (enemmistövaali- eli) kaksipuoluemaissa että suhteellisen vaalitavan maissa. Jälkimmäisissä vihreät puolueet houkuttelevat koulutettuja ja nativistipuolueet kouluttamattomia. Tämä selittää oikeistopopulistien nousua, kuten Donald Trumpin, ja vasemmistolaisten teknokraattien, kuten Emmanuel Macron ja Justin Trudeau. Vuonna 1950 länsimaissa vain 10 % äänestäjistä oli suorittanut kandidaatin tutkinnon, nykyään yli kolmannes.[17]

AsevarustelukannatMuokkaa

Kylmän sodan alkupuolen aikana demokraatit suosivat runsaampaa varustelua kuin republikaanit, ja puolue tultiin tuntemaan ”sotapuolueena”. Muutos tähän tuli George McGovernin presidentinvaalikampanjan myötä 1972, jonka jälkeen demokraatit suuntautuivat sotilasmenojen leikkaamiseen. Tämä muodostui myöhemmin rasitteeksi, ja puolue luopui 1990-luvulle mennessä vaatimuksestaan varustelun vähentämiseen.[18]

Tietovuoto 2016Muokkaa

Demokraattisen puolueen Democratic National Committeen (DNC) tietoverkosta vietiin 27 000 viestiä ja asiakirjaa, jotka Wikileaks julkisti demokraattien ehdokasvalintakokouksen alla 22.7.2016. Sähköposteista selvisi että demokraattisen puolueen johto toimi toista presidenttiehdokasta Bernie Sandersia vastaan ja pönkitti Hillary Clintonin ehdokkuutta toimien näin omia sääntöjään vastaan.[19] Jo aiemmin Politico oli paljastanut että puolueen alueellisen toimintaan kerätyt varat oli siirretty pääasiassa DNC:lle ja Clintonin presidentinvaalikampanjaan.[20] Demokraattisen puolueen puhemies Debbie Wasserman Schultz joutui eroamaan, samoin puolueen toimitusjohtaja Amy Dacey, talouspäällikkö Brad Marshall ja viestintäjohtaja Luis Miranda. Wasserman Schultzin tilalle astui Donna Brazile[21]. Murrosta on epäilty Venäjän hallintoa.[22][23]

 
Demokraattien vaalisymbolina toimiva aasi, joka oli myös puolueen entinen tunnus.

Huhtikuussa 2018 DNC nosti oikeusjutun, jossa puolue syyttää Hillary Clintonin tappiota Trumpin kampanjan, Venäjän viranomaisten ja WikiLeaksin salaliitosta johtuneeksi.[24]

Vuoden 2020 vaalitMuokkaa

Demokraattipuolueen presidenttiehdokas Joe Biden ja varapresidenttiehdokas Kamala Harris voittivat Yhdysvaltain presidentinvaalit 2020. Demokraattipuolue onnistuivat voittamaan Georgian osavaltion molemmat senaattivaalit sekä yhden senaattoripaikan Arizonan ja Coloradon osavaltioista. Näin demokraattipuolueella on 48 senaattoria Yhdysvaltain senaattissa, mutta periaatteessa Vermontin senaattori Bernie Sanders ja Mainen senaattori Angus King tukevat demokraattipuoletta. Demokraattipuolue menetti 10 edustajapaikkaa Yhdysvaltain edustajainhuoneessa, mutta demokraattipuolue onnistui pitämään niukan enemmistön. Demokraattipuolueen veteraani edustaja Nancy Pelosi äänestettiin jatkokaudelle Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemieheksi. [25][26][27][28][29]

Vaaleja pidettiin puolueen vasemmisto- ja edistyssiiven laajana voittona, koska jokainen demokraattipuolueen jäsen edustajainhuoneessa, joka tuki ns. Medicare for All-lakialoitetta tuli uudelleenvalituksi. [8]

Demokraattipuolue kärsi tappion Montanan kuvernöörivaaleissa, jonka seurauksena puolueella oli kuvernööri 23:ssa osavaltiossa.selvennä[30]

EnemmistötMuokkaa

Puolueella on ollut enemmistö Yhdysvaltain edustajainhuoneessa 1875-1881, 1883-1889, 1891-1895, 1911-1917, 1931–1947, 1949–1953, 1955–1995, 2007–2011 ja vuodesta 2019 lähtien. Puolueella on ollut enemmistö Yhdysvaltain senaatissa 1823-1833, 1835-1841, 1845-1861, 1879-1881, 1893-1895, 1913-1919, 1933–1947, 1949–1953, 1955–1981, 1987–1995, 2001, 2001-2002, 2007-2015 ja vuodesta 2021 alkaen.[31][32][33]

TunnuksetMuokkaa

Demokraattisen puolueen tunnuksena oli syyskuuhun 2010 asti aasi. Nyttemmin tunnus on sininen D-kirjain sinisen ympyrän sisällä. Aasia käytetään kuitenkin yhä usein demokraattisen puolueen symbolina.[34]

RyhmittymätMuokkaa

Demokraattisen puolueen Yhdysvaltain liittovaltion kongressiedustajat jakaantuvat kolmeen merkittävään ryhmittymään poliittisen aseman perusteella, tosin yksi edustaja voi toimia useammassa ryhmässä eikä ryhmään kuuluminen ole välttämätöntä. 2019 aloittavassa kongressissa Progressive Caucus ja New Democratic Coalition ovat lähes tasaväkisiä, kun Blue Dog Coalition on taas niitä merkittävästi pienemmässä asemassa. Puolueen vasemmistosiiven kannatus on suurinta Yhdysvaltain koillisosassa ja länsirannikolla, ja maltillisten ja oikeistosiiven kannatus on vahvimmillaan Yhdysvaltain eteläosissa ja keskilännessä.[35][36]

Ryhmittymä Poliittinen linja Muuta huomioitavaa
Progressive Caucus Keskusta-vasemmisto, Sosiaalidemokratia, Vihreä liike Kannattaa Medicare for All -terveydenhuoltouudistusta
New Democratic Coalition Markkinatalous, Kolmas tie, Sosiaaliliberalismi Maltilliset demokraatit
Blue Dog Coalition Keskusta-oikeisto, Liberaalikonservatismi, Markkinatalous Oikeistosiipi

[35]

Puolueen johtoMuokkaa

Yhdysvaltain demokraattipresidentitMuokkaa

Demokraattisen republikaanipuolueen (demokraattisen puolueen edeltäjä) presidentitMuokkaa

Demokraattisen puolueen presidentitMuokkaa

 
Yhdysvaltain ensimmäinen demokraattipresidentti Andrew Jackson.

LähteetMuokkaa

  1. ↑ The Democratic Party is moving steadily leftward. So why does the left still distrust it? VOX. 22.1.2018. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
  2. ↑ TSocial Conservatism vs. Social Liberalism study.com. 2020. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
  3. ↑ President Obama, the Democratic Party, and Socialism: A Political Science Perspective Huffington Post. 6.12.2017. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Kenneth Janda, Jeffrey M. Berry, Jerry Goldman: The Challenge of Democracy: American Government in Global Politics, s. 276. Cengage Learning, 2010.
  5. ↑ https://www.vox.com/the-big-idea/2018/6/22/17490410/democratic-party-sanders-left-liberal-interparty-fights-sanders-socialism-clintonism
  6. ↑ https://www.washingtonpost.com/powerpost/the-revolution-is-real-but-its-unclear-whether-sanders-will-lead-it/2018/05/16/34d2d7b0-58bf-11e8-8836-a4a123c359ab_story.html
  7. ↑ https://www.theguardian.com/us-news/2018/oct/26/america-midterms-democrats-socialism-bernie-sanders
  8. ↑ a b Astead W. Herndon: Alexandria Ocasio-Cortez on Biden’s Win, House Losses, and What’s Next for the Left The New York Times. 8.11.2020. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
  9. ↑ https://www.theguardian.com/us-news/2018/oct/23/the-socialists-are-coming-white-house-sounds-alarm-at-rise-of-the-left
  10. ↑ Democratic Party 2020. Ohio History Central. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Schulman, Bruce J. (toim.): Student's Guide to Elections, s. 76-77. Washington DC: CQ Press, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  12. ↑ Miller, W.: Yhdysvaltain historia, WSOY, 1969.
  13. ↑ Uschanov, Tommi: Tämä on Amerikka. Long Play, 2013, s. 19-23. www (maksullinen) Viitattu 29.7.2016.
  14. ↑ http://www.nytimes.com/1996/09/19/us/gop-tries-hard-to-win-black-votes-but-recent-history-works-against-it.html
  15. ↑ Demokraatit on vähemmistöjen ja hipsterien puolue HELSINGIN SANOMAT. 29.7.2016.
  16. ↑ a b Enemmistö Yhdysvaltain republikaaneista kannatti aborttia – Sitten tuli vuosi 1973, ja kysymyksestä tehtiin poliittinen ase Helsingin Sanomat. 22.9.2018.
  17. ↑ Educated voters’ leftward shift is surprisingly old and international The Economist. 29.5.2021.
  18. ↑ Betts, Richard K.: A Disciplined Defense – How to Regain Strategic Solvency. Foreign Affairs, marras-joulukuu 2007. Council on Foreign Relations. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.12.2008. (englanniksi)
  19. ↑ http://observer.com/2016/07/wikileaks-proves-primary-was-rigged-dnc-undermined-democracy/
  20. ↑ http://www.politico.com/story/2016/04/clinton-fundraising-leaves-little-for-state-parties-222670
  21. ↑ Wasserman Schultz steps down as DNC chair POLITICO. Viitattu 16.10.2016.
  22. ↑ http://edition.cnn.com/2016/08/02/politics/dnc-ceo-resigns-in-wake-of-email-scandal/
  23. ↑ Ellen Nakashima: U.S. government officially accuses Russia of hacking campaign to interfere with elections Washington Post. 7. lokakuuta 2016. Viitattu 16.10.2016.
  24. ↑ Democratic Party Alleges Trump-Russia Conspiracy in New Lawsuit 20.4.2018. NYT.
  25. ↑ Yhdysvallat | Demokraatit saivat kaksoisvoiton Georgiassa, myös Ossofin voitto varmistui Helsingin Sanomat. 5.1.2021. Viitattu 7.1.2021.
  26. ↑ Demokraatit lähellä tuplavoittoa Georgian senaattorinvaaleissa – Biden toiveikkaana Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2021.
  27. ↑ Henri Koponen: Tiukka Georgian vaali on kääntämässä senaatin voimasuhteet Yhdysvalloissa – Analyytikon mukaan demokraattivoitto suosii riskisijoituksia Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. Viitattu 7.1.2021.
  28. ↑ Joe Bidenin poliittinen kohtalo ratkeaa tiistaina – tästä on kyse Georgian osavaltion huipputärkeissä vaaleissa www.iltalehti.fi. Viitattu 7.1.2021.
  29. ↑ Pelosi reelected speaker despite narrow majority POLITICO. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
  30. ↑ 2020 gubernatorial election results www.cnn.com. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
  31. ↑ John Wagner, Brittany Shammas, Derek Hawkins, Cleve R. Wootson Jr. ja Hannah Knowles: Democrats win control of U.S. Senate as Ossoff defeats Perdue 7.1.2021. The Washington Post.
  32. ↑ Party Divisions of the House of Representatives, 1789 to Present | US House of Representatives: History, Art & Archives history.house.gov. Viitattu 8.1.2021. (englanniksi)
  33. ↑ U.S. Senate: Party Division www.senate.gov. Viitattu 8.1.2021.
  34. ↑ Loka on lentänyt aina Yhdysvaltain presidentinvaaleissa – miksi demokraatit ovat aaseja ja republikaanit norsuja? Yle. Viitattu 29.7.2016.
  35. ↑ a b The house will have just as many moderate democrats as progressives next year fivethirtyeight.com. Viitattu 27.12.2018.
  36. ↑ Who We Are | House Democrats www.dems.gov. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain demokraattinen puolue.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvaltain_demokraattinen_puolue&oldid=20000023”