Avaa päävalikko

Amerikan konfederaatio

(Ohjattu sivulta Etelävaltiot)
Hakusana ”Etelävaltiot” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan Sanalla viitataan myös Etelä-Yhdysvaltoihin.

Amerikan konfederaatio eli Yhdysvaltain konfederaatio (engl. Confederate States of America)[1] tai Amerikan Konfederaatio, vanhentunut nimi Etelävaltiot, englanninkielisessä arkipuheessa joskus Dixie, oli vuosina 1861-1865 olemassa ollut tunnustamaton valtio Pohjois-Amerikassa. Alun perin sen perusti seitsemän Yhdysvalloista irtautunutta osavaltiota; Etelä-Carolina, Mississippi, Florida, Alabama, Georgia, Louisiana ja Texas. Nämä alueet olivat riippuvaisia maataloudesta, erityisesti puuviljan tuotannosta, jossa käytettiin afroamerikkalaisia orjia.[2]

Amerikan konfederaatio
Confederate States of America
Flag of the Confederate States of America (1861–1863).svg Seal of the Confederate States of America.svg
Lippu 1861-1863 Konfederaation sinetti
  Konfederaation osavaltiot   Osavaltiot ja alueet joita Konfederaatio vaati itselleen
  Konfederaation osavaltiot
  Osavaltiot ja alueet joita Konfederaatio vaati itselleen
Valtiomuoto federalistinen presidenttijohtoinen tasavalta
Presidentti Jefferson Davis
Varapresidentti Alexander Stephens
Pääkaupunki Montgomery, Alabama
(29.5.1861 saakka)
Richmond, Virginia
(29.5.1861–2.4.1865)
Pinta-ala
– yhteensä 1 995 392 km² (1860) km² 
Väkiluku 9 103 332 (1860, arvio)
– väestötiheys 4,6 asukasta / km²
Historia
– Väliaikainen perustuslaki 8. helmikuuta 1861
– Yhdysvaltain sisällissota alkoi 12. huhtikuuta 1861
– Perustuslaki 22. helmikuuta 1862
– Robert E. Leen antautuminen 9. huhtikuuta 1865
– Joseph E. Johnstonin antautuminen 26. huhtikuuta 1865
– Hajoaminen 5. toukokuuta 1865
Viralliset kielet ei virallista kieltä
Kielet englanti
Valuutta Konfederaation dollari
Motto Deo Vindicie
Kansallislaulu God Save the South
The Bonnie Blue Flag
Dixie (kaikki epävir.)
Edeltäjä(t) Yhdysvallat
Seuraaja(t) Yhdysvallat

Kukin osavaltio erosi Yhdysvalloista, jota kutsuttiin unionksi sisällissodan aikana. Konflikti alkoi 1860 presidentinvaalien jälkeen, jolloin republikaanien Abraham Lincoln voitti vaalit. Hän vastusti orjuuden laajentamista läntisiin alueisiin. Konfederaation hallitus perustettiin helmikuussa 1861 ja sen asevoimat muodostuivat nopeasti. Lincolnin virkaanastujaiset järjestettiin maaliskuussa ja sisällissota alkoi huhtikuussa. Tämän jälkeen Virginia, Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolina erosivat unionista ja liittyivät Konfederaatioon. Myöhemmin Konfederaatio hyväksyi myös Kentuckyn ja Missourin kuuluvan itseensä, vaikkei kumpikaan osavaltio ollut virallisesti julistanut eronneensa unionista tai olleet kokonaan Konfederaation hallussa.

Yhdysvaltain hallitus (unioni) ei hyväksynyt osavaltioitten eroa ja katsoi Konfederaation muodostuneen laittomasti. Sota alkoi Konfederaation hyökättyä Charolestonin satamssa sijaitsevaan Fort Sumter -linnoitukseen 12. huhtikuuta 1861. Mikään valtio ei tunnustanut Konfederaation itsenäisyyttä,[3][4] mutta Iso-Britannia ja Ranska hyväksyivät sille sotaakäyvän statuksen ja antoivat yksityisten tahojen tekevän kauppaa sodan molempien osapuolten kanssa. Neljän vuoden ja 620 000 – 850 000 sotilaan kaatumisen jälkeen Konfederaation joukot antautuivat 1865. Sodalta puuttui formaali päätös, mutta lähes kaikki Konfederaation joukot olivat antaunueet vuoteen 1865 loppuun menneessä.

Sisällysluettelo

PolitiikkaMuokkaa

 
Konfederaation presidentti Jefferson Davis.

Jefferson Davis oli Amerikan konfederaation ainoa presidentti. Alexander Stephens toimi hänen varapresidenttinään.[5] Presidentti valittiin kuuden vuoden toimikaudelle ilman mahdollisuutta uudelleenvalintaan. Konfederaation kongressi koostui edustajainhuoneesta ja senaatista. Useimmat vaalit viivästyivät sisällissodan takia. Demokraattinen puolue hallitsi täysin Konfederaation poliittista elämää valtion lyhyen olemassaolon aikana.

Konfederaatio perrustettiin 9. helmikuuta 1861 Montgomeryssa, Alabamassa. Väliaikaseksi presidentiksi valittiin plantaasiomistaja Jefferson Davis, joka oli toiminut Mississippin osavaltion senaattorina ennen Konfederaation perustamista. Pääkaupunki siirrettiin Virginian Richmondiin toukokuussa 1861.[6]

Moni poliitikko tuki orjuutta taloudellisista syistä. Jotkut tukivat sitä myös esimerkiksi uskonnollisista syistä.

OikeuslaitosMuokkaa

Konfederaation perustuslaki nimitti valtiolle korkeimman oikeuden tulkitsemaan perustuslakia, mutta sitä ei ikinä perustettu sisällissodan alkamisen takia, eikä jäseniä ehditty valita. Etelä-Caorlinalla, Arkansasilla. Alabamalla, Floridalla, Georgialla, Louisianalla, Pohjois-Carolinalla, Tennesseellä, Texasilla ja Virginialla oli kuitenkin omat osavaltiontuomioistuimet. Niissä osavaltiossa, joissa ei ollut osavaltiontuomioistuinta oli vain paikallistuomioistuimia.

Koska korkeinta oikeutta ei ollut, eri osavaltiot tulkitsivat lakia erilaisesti. Sodan aikana tehtiin lakeja, joitten avulla Yhdysvaltoja tukevia pystyttiin siirtämään internointileireihin. Noin 1 600 ihmistä internointiin sodan aikana.

TalousMuokkaa

Konfederaatio nojautui vahvasti maatalouteen, jonka vuoksi orjia tarvittiin työvoimaksi.

Sodan alettua Yhdysvallat saartoi monta etelän satamaa, heikentäen Konfederaation taloutta. Jotkut Meksikonlahden satamat olivat kuitenkin etelän hallussa, pitäen tuonnin ja viennin elossa. Yksi näistä oli Louisianassa sijaitseva New Orleans, joka kuitenkin antautui unionille 1. toukokuuta 1862.

Talous oli Konfederaatiolle ongelma koko olemassaolonsa aikana. Poliitikot eivät halunneet korottaa veroja, peläten sen vaikuttavan taistelutahtoon. Sodan aikana Konfederaatio painoi paljon rahaa, johtaen korkeaan inflaatioon.

Amerikan konfederaatio sisällissodassaMuokkaa

 
Yhdysvallat vuonna 1864. Konfederaatio punaisella.

Konfederaatio muodostettiin 4. helmikuuta 1861, ja sen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Jefferson Davis. Konfederaation sotajoukkoja komensi kenraali Robert E. Lee.

Konfederaatiolla ja sen vastustajalla, Unionilla, oli lukuisia eroja. Konfederaatio kannattivat orjuutta tiedostaen, että sen kieltäminen romahduttaisi esiteollisen puuvillantuotannon. He olivat uskonnollisempia ja konservatiivisempia. Konfederaatiossa ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan teollisuutta, mutta sillä oli hyvä rautatieinfrastruktuuri. Unionin asukasmäärä oli yli kaksinkertainen Konfederaatioon verrattuna. Konfederaation asukkaat olivat kiihkeitä demokraattisen puolueen kannattajia. Sodan jälkeen sinne muodostui useita erilaisia vihajärjestöjä, kuten Ku Klux Klan.

Amerikan konfederaatioon kuuluivat Alabama, Arkansas, Etelä-Carolina, Florida, Georgia, Louisiana, Mississippi, Pohjois-Carolina, Texas, Tennessee ja Virginia. Kentuckyn ja Missourin osavaltiossa oli molemmissa sekä Unionin että Konfederaation hallitukset. Länsi-Virginia irtautui Virginiasta ja liittyi myöhemmin Unioniin.

Amerikan konfederaatio lakkasi valtiona olemasta huhtikuussa 1865, kun sen armeijan ylipäällikkö Robert E. Lee antautui Appomattoxissa.[1]

Katso myösMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amerikan konfederaatio.

LähteetMuokkaa

  1. a b "Confederate States of America." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
  2. Industry and Economy during the Civil War National Park Service. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  3. McPherson, James M. (2007). This mighty scourge: perspectives on the Civil War. Oxford University Press US, 65. ISBN 9780198042761. 
  4. Thomas, Emory M. The Confederate Nation, 1861–1865 (1979) pp. 256–257.
  5. Mr. Vice President Stephens vs. Mr. President Davis. New York Times. 19.5.1961. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  6. American Civil War May 1861 History Learing Site. 25.3.2015. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)


Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.