Hanko

Hanko (ruots. Hangö) on Suomen eteläisin kaupunki, joka sijaitsee Uudellamaalla Suomenlahden rannikolla. Kaupungin sijainti on hyvin merellinen Hankoniemen kärjessä, kolmelta suunnalta meren ympäröimänä. Ominaista Hangolle ovat merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 kilometriä.

Hanko Hangö
vaakuna	sijainti
Sijainti	59°49′25″N, 22°58′05″E
Maakunta	Uudenmaan maakunta
Seutukunta	Raaseporin seutukunta
Kuntanumero	078
Hallinnollinen keskus	Hangon keskustaajama
Perustettu	1874 (erottamalla Bromarvista)
Kuntaliitokset	Bromarv, Tenhola ja Tammisaaren mlk (1977, osia kaikista)
Pinta-ala ilman merialueita	118,95 km² 288:nneksi suurin 2020
Kokonaispinta-ala	800,02 km² 142:nneksi suurin 2020
– maa	117,42 km²
– sisävesi	1,53 km²
– meri	681,07 km²
Väkiluku	8 182 120:nneksi suurin 30.6.2020
– väestötiheys	69,68 as./km² (30.6.2020)
Ikäjakauma	2016
– 0–14-v.	13,2 %
– 15–64-v.	57,3 %
– yli 64-v.	29,4 %
Äidinkieli	2016
– suomenkielisiä	52,3 %
– ruotsinkielisiä	42,9 %
– muut	4,7 %
Kunnallisvero	21,75 % 59:nneksi suurin 2020
Kaupunginjohtaja	Denis Strandell
Kaupunginvaltuusto	31 paikkaa
RKP  • SDP  • Vas.  • Kok.  • Muut  • Ps.  • Vihr.  • Sit.	10 9 4 2 3 1 2
www.hanko.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Hangon huviloita. Kuva vesitornista.

Hangon vesitorni ja kirkko.

Kaupunki on kaksikielinen. 52,3 prosentilla asukkaista on äidinkielenä suomi ja 42,9 prosentilla ruotsi.

Maantiede

Sijainti

Hanko sijaitsee lounaisella Uudellamaalla, 127 kilometriä Helsingistä länteen ja 145 kilometriä Turusta kaakkoon. Lähin naapurikaupunki on Raasepori 35 kilometriä koilliseen.

Meri ympäröi Hankoa kolmelta puolelta, joten maarajaa on vain Raaseporin kaupunkiin muutama kilometri. Kaupungin naapurikunnat ovat Kemiönsaari ja Raasepori. Hanko on Manner-Suomen eteläisin kunta.

Sijaintinsa ansiosta Hangon ilmasto on lauha ja merellinen, ja lämpötilavaihtelut ovat suomalaisittain pieniä. Vuotuinen keskilämpötila oli 6,0 °C kaudella 1981–2010. Hangon alueella on muutamia pieniä järviä ja lampia, kuten Sandöträsket, Skogbyträsket ja Österfjärden. Russarön saarella keskustan eteläpuolella on useita lampia, kuten Lemmenlampi. Russarön lisäksi Hangon merialueella on lukuisia pienempiä saaria ja karuja kallioluotoja. Etäisyys Viron luoteiselle rannikolle on noin 70 kilometriä.

Kaupunginosia

Hangon keskusta (Hangö centrum), Hangonkylä (Hangöby) ja Hanko Pohjoinen (Hangö Norra).

Taajamia ja kyliä

Henriksberg, Koverhar, Krogars, Tvärminne, Täktom, Lappohja (Lappvik), Santala (Sandö) ja Öby.

Historia

Hangossa on tehty satunnaisia viikinki- ja ristiretkiajan irtolöytöjä, muttei kalmistoja. Hanko mainitaan ensimmäisen kerran 1200-luvun puolivälissä Tallinnassa kirjoitetussa tanskalaisessa itineraariossa vanhalla suomenkielisellä nimellään Kumionpää (Cumiupe) sekä latinaksi nimellä Hangethe. Niemenkärki oli ollut jo sitä ennenkin tärkeä pysähdyspaikka purjelaivoille, jotka joutuivat odottelemaan suotuisampia tuulia joskus viikkojakin.

Ruotsalaiset tekivät hämäläisiä vastaan niin sanotun toisen ristiretken 1200-luvun puolivälissä. Sotaretken jälkeen tapahtunut ruotsalaisten Uudenmaan kolonisaatio toi siirtolaisia myös Hankoon. Näin sai alkunsa myös alueen ruotsinkielinen nimistö. 1400-luvulla Hangossa alettiin käyttää satamana Tulliniemen kärkeä, jonka edustalla sijaitsee Gambla Tullen- ja Kobben-luotojen välissä Hauensuoli, kapea, mutkitteleva salmi. Sinne merenkulkijat tekivät aikansa kuluksi kalliopiirustuksia. Hauensuolessa on 650 tunnettua vanhaa kalliokaiverrusta, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Monet ovat merenkulkijoiden jättämiä nimikirjoituksia ja muita merkintöjä, kuten kuvia ja vaakunoita, ja joukossa on myös paikalla käyneiden kuuluisuuksien jättämiä merkintöjä. Tulliniemessä sijaitsee Hangon ulkosatama ja Suomen Vapaasatama.

Kun Ruotsin armeija oli tuhottu suuressa Pohjan sodassa Pultavassa vuonna 1709, Suomen valloituksen esti ainoastaan Hankoniemen edustalle koottu laivasto. Venäjä löi Ruotsin laivaston 1714 Riilahden taistelussa Pietari Suuren johdolla, mikä oli Venäjän laivaston ensimmäinen voitto. Taistelun voiton kunniaksi useat Venäjän taistelulaivat saivat myöhemmin nimekseen "Gangut". Tapahtumat toistuivat 1743.

Vuonna 1747 Augustin Ehrensvärd suunnitteli Hangon aseistamista tykistöpattereilla. Varojen puutteessa linnoitustyöt jäivät kuitenkin tekemättä.

Kun Venäjän laivasto saapui James Trevenenin johdolla kolmannen kerran puolustamattoman Hankoniemen edustalla elokuussa 1780, Ruotsin kuninkaan veli, Kaarle-herttua antoi viimein rakennuskäskyn. Majuri G. Hans von Kierting, myöhemmin aateloituna Wärnhjelm, sai suunnitelmansa valmiiksi tammikuussa 1789.

Hankoniemen edustalla oleville kallioille rakennettiin vuosina 1789–1808 linnoitus, joka siirtyi Suomen sodan aikana 1808 venäläisten haltuun. Linnoitus puolusti ansiokkaasti Hangon satamaa Krimin sodan aikana kesällä 1854, mutta elokuussa 1854 linnoituksen varusväki räjäytti sen peläten Ahvenanmaan Bomarsundin kohtaloa.

Hankoniemen sijainti ja muoto pitkänä Itämereen työntyvänä sormena, mahdollistivat talvimerenkulun vielä kun maan muut satamat olivat jäätilanteen takia suljettuna. Tämän vuoksi niemelle rakennettiin vuosina 1871–1873 satama sekä rautatie Hyvinkäälle tarkoituksena turvata kuljetukset talviaikaan Pietariin.

Sataman ja rautatien myötä perustettiin Hangon kaupunki vuonna 1874, koska ulkomaankauppaa sai harjoittaa vain tapulikaupungeista.

Kaupunkiin perustettiin kylpylä vuonna 1879. 1900-luvun alkupuolella Hanko olikin vilkas kylpyläkaupunki. Kaupunkiin rakennettiin ravintolarakennus Hangon Casino kylpylävieraille; villoja eli huviloita ja täysihoitoloita rikkaille venäläisille, joita saapui kesänviettoon junilla ja laivoilla.

Hangon pohjoisosaan kasvoi huomattava teollisuusalue 1880-luvulta alkaen. Maineikkain sen yrityksistä lienee Suomalais-Englantilainen Biscuittehdas Oy, myöhemmin Hangon Keksi – Hangö Kex, jonka tehdasrakennukset ovat vanhimmilta osin vuodelta 1916. Toinen merkittävä yritys on ollut 1934 perustettu Hangon lasitehdas, jonka tehdasrakennus on samalta ajalta.

Hanko oli merkittävä kaupunki ensimmäisen maailmansodan aikana. Elokuussa 1914 venäläiset räjäyttivät eräitä satamalaitteita sekä rautatien konepajan saksalaisten tuloa peläten, mutta Hangon tullinhoitaja kapteeni Wikström sai tuhotyöt pysäytettyä. Hanko toimi vuodesta 1914 vuoteen 1918 ainoastaan sotasatamana. 3. huhtikuuta 1918 kenraali Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi Hangossa maihin Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin kutsumana ja alkoi edetä kohti Helsinkiä, joka vallattiin 13. huhtikuuta 1918. Loviisaan 7. huhtikuuta maihinnoussut eversti Otto von Brandensteinin komentama Osasto Brandenstein eteni Uudenkylän asemalle Nastolaan ja Lahteen Itä-Uudenmaan kautta.

Hankoon ja sen lähisaarille linnoitettiin rannikkotykistöön kuulunut joukko-osasto Hangon Rannikkopatteristo (HanRPsto). Se toimi vuodesta 1921 alkaen erilaisissa kokoonpanoissa ja lakkautettiin vuonna 2002.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 Hankoniemi kaupunkeineen vuokrattiin Neuvostoliitolle talvisodan rauhanehtojen mukaisesti sotilastukikohdaksi. Niemelle siirtyi Neuvostoliitosta yli 30 000 sotilasta vuosina 1940–1941. Tukikohdasta on nykyisinkin nähtävinä monia umpeutuneita juoksuhautoja, bunkkereita ja tykkiasemia. Jatkosodan alkuvaiheissa Hankoniemellä ja sen saaristossa taisteltiin lukuisia mittakaavaltaan pieniä, mutta verisiä taisteluita. Syksyllä 1941 Hangon tukikohta oli jäänyt kauas rintaman taakse ja Neuvostoliitto päätti evakuoida sen väen Leningradiin (nyk. Pietariin). Joukkojen evakuointi alkoi lokakuun lopussa ja viimeinen evakuointialus lähti Hangosta 2. joulukuuta 1941.

Vuoden 1977 alussa Hankoon liitettiin Bromarvin kunnasta Santalan ja Täktomin kylät sekä Lappohja Tenholasta ja Tvärminne Tammisaaren maalaiskunnasta. Hankoniemellä sijainnut osa Bromarvin kunnan alueesta oli jo vuonna 1909 päätetty erottaa Hangon maalaiskunnaksi, mutta käytännössä tämä ei koskaan toiminut itsenäisenä kuntana.

Hangon ja Raaseporin kuntajako 1960-luvulla. Hankoon (oranssilla) on liitetty osia Bromarvista, Tammisaaren maalaiskunnasta ja Tenholasta.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Hangon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi			Asukkaita
1980			12 163
1985			12 071
1990			11 458
1995			10 825
2000			10 044
2005			9 827
2010			9 462
2015			8 864
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Hangossa oli 8 517 asukasta, joista 8 100 asui taajamissa, 285 haja-asutusalueilla ja 132 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Hangon taajama-aste on 96,6 %. Hangon taajamaväestö jakaantuu kahden eri taajaman kesken:

#	Taajama	Väkiluku (31.12.2017)
1	Hangon keskustaajama	7 632
2	Lappohja	468

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Hangossa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Hangon suomalainen seurakunta
• Hangö svenska församling

Nämä seurakunnat muodostavat Hangon seurakuntayhtymän (ruots. Hangö kyrkliga samfällighet). Seurakuntayhtymän jäsenten enemmistökieli on ruotsi ja se kuuluu Porvoon hiippakunnan alaisuuteen, vaikka kaupungin enemmistökieli onkin suomi.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Hangon alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Ilmasto

Hangon ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −0,6 −1,5 1,3 6,3 12,8 17,4 20,7 19,4 14,5 9,3 4,3 1,3 ka. 8,8 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −5,4 −6,6 −4,1 0,4 5,6 10,3 13,9 13,4 9,3 5,0 0,5 −3,2 ka. 3,3 Vrk:n keskilämpötila (°C) −2,8 −4,0 −1,3 3,2 9 13,7 17,2 16,3 11,9 7,2 2,5 −0,8 ka. 6 Sademäärä (mm) 55 36 39 30 35 45 51 79 55 75 72 62 Σ 634 Sadepäivät (d) 18 14 14 11 10 11 11 14 14 17 17 18 Σ 169 L ä m p ö t i l a −0,6 −5,4 −1,5 −6,6 1,3 −4,1 6,3 0,4 12,8 5,6 17,4 10,3 20,7 13,9 19,4 13,4 14,5 9,3 9,3 5,0 4,3 0,5 1,3 −3,2 S a d a n t a 55 36 39 30 35 45 51 79 55 75 72 62 Lähde: Tilastoja Suomen ilmastosta 1981–2010

Elinkeinoelämä

Hangon Itäsataman ravintoloita makasiineissa.

Palvelutehtävissä työskentelee hankolaisista noin 60 % ja teollisuuden ja rakentamisen parissa noin 40 %. Suurimpia työpaikkoja Hangon kaupungin lisäksi ovat Assistor, Helkama sekä satamassa toimiva Hangö Stevedoring. Erikoisuuksina voi mainita joulukoristevalmistaja Koristeviennin, dynamiittitehdas Forcitin, makkarankuoria tuottavan Visko Teepakin ja teollisuuden pyöriä valmistavan Mannerin konepajan.

Hangon satama on Hangon kaupungin osakeyhtiö. Se on Suomen eteläisin ja viidenneksi suurin satama. Hangon satama koostuu kolmesta satamanosasta: Länsisatamasta, Ulkosatamasta ja Koverharin satamasta, jotka kuuluvat Hangon Satama Oy:n yhtiön hallintaan. Hangon satama on perustettu vuonna 1872. Eniten Hangossa toimiva varustamo on Transfennica. Hangon sataman ulkomaan tavaraliikenteen tuonti 1 767 054 tonnia ja vienti 1 879 117 tonnia vuonna 2008.

Hangon yksi suurista työllistäjistä on myös KoneCranesin tytäryhtiönä toimiva Levator Oy, raskaiden teräsrakenteiden, sekä nostureiden valmistukseen keskittynyt yritys, joka perustettu 1969. Yritys työllistää suoraan ja välillisesti noin sata henkilöä.

Kesällä kaupungin ravintoloiden määrä kasvaa talveen verrattuna ja järjestettävät tapahtumat sijoittuvat usein kesäkuukausiin. Kaupungissa kesällä järjestettäviä tapahtumia on mm. Hangon Regatta.

Urheilu

Hangö IK on vuonna 1903 perustettu urheiluseura. Hangossa on ratsastuskoulu HunR Hankoniemenratsastajat ry-Hangöuddsryttare rf. Hanko riding teamiin kuuluu kolme seuraa, Hankoniemenratsastajat ry, South Coast riders ja Ghost Riders. Kesäsin on myös Sea Horse Week.

Matkailu

Hanko on kesäkaupunki ja ennen kaikkea merikaupunki. Tämä näkyy parhaiten Itäsataman vierasvenesatamassa, jossa yöpyy veneilykauden aikana noin 7 000 venekuntaa. Purjehduskisoja on lähes joka viikonloppu ja auringonottajia ja uimareita riittää kilometrien pituisille hiekkarannoille.^{kenen mukaan?}

Hangossa on myös hyvät majoitusmahdollisuudet. Tyypillinen hankolainen majoitusvaihtoehto on kylpyläpuiston vanha huvila, esimerkiksi Villa Tellina, Villa Thalatta, Villa Maija tai Villa Doris. Itäsatamassa on hotellilaiva ja perinteikäs hotelli Regatta on avattu uudistettuna vuonna 2012. Muihin hoteihin kuuluu esimerkiksi Hotell Boulevard. Neljän kilometrin päässä keskustasta, Hankoniemen pohjoisrannalla on Hopeahietikon leirintäalue motelleineen. Hangossa on myös hyvä yksityismajoitustarjonta.^lähde?

Tapahtumia

• Hangö Teaterträff -teatterifestivaali kesäkuussa
• Hangon Regatta heinäkuussa
• Hangon Musiikkijuhlat heinäkuussa
• Seahorse week, esteratsastuskilpailu heinäkuun lopulla
• Hanko Pride elokuussa
• Valssifestivaalit elokuussa
• Hangon tennisviikko heinäkuussa
• Hangon elokuvajuhlat loka–marraskuussa.

Ruokakulttuuri

Hangon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla hiillostetut silakat sekä lanttumuhennos sianlihan kera.

Ystävyyskaupungit

• Gentofte (Tanska)
• Haapsalu (Viro)
• Halmstad (Ruotsi)
• Stord (Norja)

Päätöksenteko

Hanko kuuluu Uudenmaan vaalipiiriin, ja sen kaupunginvaltuustossa on 35 kaupunginvaltuutettua.

Kuvagalleria

• 

  Itäsataman rantaa

• 

  Ravintola HSF Itäsatamassa

• 

  Itäsataman makasiineja

• 

  Hangon rautatieasema

• 

  Hangon kirkko ja vesitorni

• 

  Hangon kirkko vesitornista kuvattuna

• 

  Långsandan ranta

• 

  kahvila Neljän Tuulen Tupa

• 

  Leijalautailua Hangon Lilla Tallholmen ja Råuddenin välillä

• 

  Lumpeikko lammessa Hangon keskustan koulun vieressä

• 

  Itäsatamasta ilmakuvaa

• 

  Vesitorni ja Kirkko - Ilmakuva

• 

  Itäsatama, ilmakuva

• 

  Itäsatama, ilmakuva näköalatorni

• 

  Hangon kirkko, Ilmakuva

Panoraama kesäisestä Hangosta.

Katso myös

• Luettelo Hangon julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Aiheesta muualla

• Hangon kaupungin kotisivut
• Tilastokeskus - Hangon avainluvut
• Hangon matkailun kotisivut
• Hangon sataman sivut
• Rintamamuseo Hankoniemellä
• Hangon venesatama
• Ylen Elävä arkisto – Hangon kylpylässä 1934
• Hangon rintama
• Kuvia Hangosta Flickr sivustolla
• Ilmakuvaa Hangosta, satama, kirkko ja vesitorni

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet