Työväen Opisto
Työväen Opisto (engl. Work People's College) oli vuosina 1903–1941 Duluthissa Yhdysvalloissa toiminut amerikansuomalainen college. Sitä ylläpiti aluksi Amerikan sosialistisen puolueen (SPA) suomenkielinen osasto Amerikan Suomalainen Sosialistijärjestö (ASS). Työväen Opiston opettajat ja henkilökunta edustivat pääosin SPA:n radikaalia siipeä ja myöhemmin se toimi syndikalistisen Industrial Workers of the World -ammattiliiton oppilaitoksena.[1]
Perustaminen uskonnollisena oppilaitoksena muokkaa
Työväen Opiston perusti Minneapolisissa syyskuussa 1903 amerikansuomalainen Kansalliskirkko. Se tunnettiin aluksi nimellä "Suomalainen Kansan Opisto ja Teologinen Seminaari" ("Finnish People's College and Theological Seminary").[2] Muutamaa kuukautta myöhemmin opisto muutti opiskelijoiden vähyyden johdosta Duluthin esikaupunkialueella sijaitsevaan Smithvilleen.[3] Amerikan sosialistisella puolueella oli vahva kannatus Minnesotan osavaltion amerikansuomalaisten keskuudessa ja koulun johtokuntaan kuului sekä SPA:lle myötämielisiä, että vahvasti anti-sosialistisia kirkon jäseniä.[4]
Koulu siirtyy sosialistien hallintaan muokkaa
Syksyllä 1904 koulun opiskelijat ryhtyivät lakkoon, koska he vastustivat opetukseen kuuluneita pakollisia rukoushetkiä sekä käytäntöä, joka kielsi yhteiskunnallisista asioista keskustelun. Erimielisyydet johtivat muun muassa koulun johtajan E. W. Sarasen eroon, sekä myöhemmin rahoituksen vähenemiseen. Opiston johtokuntaan kuulunut sosialisti Alex Halonen onnistui kuitenkin myymään sen osakkeita Suomalaisen Sosialistijärjestön jäsenille ja pian heidän hallussaan oli koulun osake-enemmistö. Vuoteen 1907 mennessä opiston johtokunta koostui jo kokonaan sosialisteista. Samalla koulu luopui uskonnollisesta opetuksesta ja muutti nimensä Työväen Opistoksi. Opettajina toimivat muun muassa Leo Laukki sekä myöhemmin 1910-luvun alussa Yrjö Sirola.[4]
Koulun lukuvuosi kesti viisi kuukautta, alkaen marraskuun 15. päivänä ja päättyen huhtikuun 15.[1] Sosialismin ja työväenliikkeen teorioiden lisäksi kursseihin kuuluivat muun muassa historia, taloustiede, lakioppi, sosiologia sekä evoluutiobiologia. Yhteiskunnallisten aineiden ohella opetusohjelmassa olivat myös Suomen kieli ja kulttuuri. Amerikansuomalaisten sosialistien mukaan toisen ja kolmannen polven siirtolaiset unohtivat omat juurensa sekä kadottivat luokkatietoisuutensa, joiden säilyttämistä koulu puolestaan yritti omalta osaltaan tukea. Monien opiskelijoiden kokiessa teoreettisen sosialismin liian hankalaksi oppiaineeksi, lisäsi Työväen Opisto kurssivalikoimiinsa myös kaupallisia aineita.[4] Koulu harjoitti lisäksi julkaisutoimintaa, muun muassa vuonna 1919 ilmestyi 88-sivuinen "Suomenkielen kielioppi".[5]
Radikalisoituminen muokkaa
Sosialistista puoluetta repivät 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa sisäiset ristiriidat, jotka johtivat lopulta sen hajoamiseen. Työväen Opistossa vaikutti muun muassa puolueesta eronneita radikaaleja anarkosyndikalisteja, joiden ansiosta se hankki jatkossa rahoituksensa IWW-ammattiliitolta. Vuonna 1921 IWW:stä tuli opiston suurin osakkeenomistaja ja se sai aseman ammattiliiton virallisena oppilaitoksena. Opistoon perustettiin myös englanninkielinen osasto. Samalla se siirtyi opetusohjelmassaan radikaalimpaan suuntaan, joka painotti muun muassa vallankumouksellista luokkataistelua sekä sabotaasia sen välineenä. Opetusohjelmaan kuului enää yksi pakollinen kurssi, joka sisälsi taloustieteen perusteita, sosiologiaa sekä työväenliikkeen historiaa.[4] 1930-luvulla koulun opiskelijat kirjoittivat säännöllisesti Duluthissa ilmestyneeseen Tie Vapauteen -lehteen. Lisäksi joka kevät ilmestyi lehden erikoisnumero nimellä "Työväen Opiston Kevätjulkaisu", sen sisällöstä vastasivat kokonaan Työväen Opiston opiskelijat.[6]
Vuonna 1919 Yhdysvaltain oikeusministeriö aloitti lähinnä anarkisteista koostuneita äärivasemmistolaisia vastaan suunnatun kampanjan, jonka johdosta yli 500 ulkomaalaista pidätettiin ja karkotettiin. Työväen Opisto oli yksi ensimmäisistä paikoista, joihin nämä J. Edgar Hooverin johtamat ns. Palmerin ratsiat kohdistuivat.[7] Opistossa vaikuttaneista aktivisteista oli Leo Laukki vangittu ja karkotettu jo vuotta aikaisemmin.
Työväen Opiston opiskelijoiden määrä vaihteli eri vuosina suuresti. Ensimmäisenä vuotena oli vain kahdeksan opiskelijaa, mutta määrä kasvoi nopeasti niin, että 1910-luvun alkupuoliskolla heitä oli vuosittain keskimäärin 130. Sosialistisen puolueen hajaannuksen jälkeen oppilasmäärä putosi alle puoleen ja viimeisenä lukuvuotena 1940/1941 oli vain 30 oppilasta. Yhteensä koulusta valmistui vajaat 2 000 oppilasta. Oppilasmäärän väheneminen johti lopulta koulun sulkemiseen vuonna 1941. Uudet amerikansuomalaiset sukupolvet eivät olleet enää kiinnostuneita suomenkielisestä opetuksesta, eivätkä myöskään radikaalista työväenliikkeestä vastaavalla tavalla kuin 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.[4]
Nykypäivä muokkaa
Vanhoista Työväen Opiston rakennuksista on edelleen jäljellä opiston päärakennus, joka on nykyään asuinkäytössä.[7] Opiston arkistoa säilytetään Minnesotan yliopiston siirtolaisuusinstituutissa.[3] Vuonna 2012 koulu herätettiin väliaikaisesti henkiin, kun IWW:n Minneapolis-Saint Paulin osasto järjesti liiton toimitsijoille viisipäiväisen valtakunnallisen kurssin "Work People's College" -nimellä. Vuonna 2013 vastaava kurssi pidettiin Minnesotan lisäksi myös Saksassa.[8]
Koulussa vaikuttaneita tunnettuja henkilöitä muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Rosa Knuuti: "The Work Peoples' College" Industrial Workers of the World. Viitattu 17.10.2013.
- ↑ Arjenhistoria Viitattu 17.10.2013.
- ↑ a b Records of the Work People's College (Tyovaen Opisto) Immigration History Research Center, University of Minnesota. Viitattu 17.10.2013.
- ↑ a b c d e Richard J. Altenbaugh: "Workers' Education as Counter Hegemony: the Educational Process at Work People's College, 1907-1941 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.10.2013.
- ↑ The Library of Congress Viitattu 17.10.2013.
- ↑ Dirk Hoerder: "The Immigrant Labor Press in North America, 1840s-1970s: An Annotated Bibliography: Volume 2: Migrants from Eastern and Southeastern Europe" (s. 230–232) Viitattu 29.10.2013.
- ↑ a b Sheldon Aubut's Duluth History (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 17.10.2013.
- ↑ We’re Going Intercontinental! 5.2.2013. IWW Work People's College. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 17.10.2013.