Wikipedia

Amerikansuomalainen lehdistö

Yhdysvalloissa ilmestyvät suomenkieliset julkaisut

Amerikansuomalainen lehdistö on historiansa aikana käsittänyt ainakin 360 sanomalehteä, aikakauslehteä sekä kevät- ja joululehden kaltaista vuotuisjulkaisua[1]. Vähintään kerran viikossa ilmestyneitä lehtiä on ollut yli sata, ja niistä kymmenkunta on ilmestynyt ainakin jossain vaiheessa päivälehtinä. Suurin osa lehdistä oli hyvin lyhytikäisiä.[2]

Amerikansuomalaisia sanomalehtiä.
Amerikansuomalaisen työväenliikkeen aikakaus- ja vuosijulkaisuja.

Julkaisutoiminnan kehitys muokkaa

Amerikansuomalaisten julkaisutoiminta oli aktiivisinta Suomesta Yhdysvaltoihin suuntautuneen siirtolaisuuden huippukautena, 1890-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan asti, ja alkoi hiipua 1920- ja 1930-luvuilla. Kanadansuomalainen lehdistö oli vahvimmillaan 1930-luvulla. Julkaisutoiminnan keskuksia olivat varsinkin alkuvaiheessa Michiganin Hancock ja Calumet, Minnesotan New York Mills ja Ohion Ashtabula sekä myöhemmin Massachusettsin Fitchburg, New Yorkin kaupunki, Oregonin Astoria, Wisconsinin Superior ja Minnesotan Duluth. Kanadan suomenkieliset lehdet keskittyivät Ontarion Port Arthuriin (nykyinen Thunder Bay) ja Sudburyyn.[3]

Varhaiset amerikansuomalaiset lehdet olivat levikiltään pieniä. 1910- ja 1920-luvuilla suurimpien lehtien tilaajamäärät kohosivat 10 000 kappaleen tuntumaan. Vuonna 1929 Yhdysvalloissa ilmestyneiden suomenkielisten sanomalehtien yhteinen levikki oli arviolta 100 000 kappaletta. Suurimman ryhmän muodostivat vasemmistolehdet (noin 63 000 kappaletta). Kirkollisten sanomalehtien levikki oli noin 17 000 ja riippumattomien sanomalehtien 21 000–23 000 kappaletta. Neljällä kanadansuomalaisella sanomalehdellä oli vuonna 1936 noin 11 000 tilaajaa.[4]

Suomen kieltä puhuvan siirtolaispolven ikääntyessä ja harventuessa amerikansuomalaisen lehdistön toimintaedellytykset muuttuivat yhä heikommiksi ja lehtien määrä alkoi vähentyä. Vuonna 1954 Yhdysvaltojen suomalaisten sanomalehtien levikki oli yhteensä noin 45 000, ja vuonna 1967 jäljellä olleilla lehdillä oli alle 20 000 tilaajaa. Kanadan pienten suomalaislehtien tilannetta helpotti toisen maailmansodan jälkeenkin jatkunut siirtolaisuus.[5] Nykyään Yhdysvalloissa ja Kanadassa ilmestyy vain muutama amerikansuomalainen lehti, joiden joukossa on myös englanninkielisiä julkaisuja.

Varhaiset lehdet muokkaa

Ensimmäinen amerikansuomalainen sanomalehti oli Antti J. Muikun Hancockiin vuonna 1876 perustama Amerikan Suomalainen Lehti, joka ilmestyi vain muutaman kuukauden ajan. Sitä seurasivat Matti Fredin Swen Tuuva ja Sankarin Maine (1878–1881). Edeltäjiään paremmin menestyi Alexander Leinosen Calumetissa toimittama uusi Amerikan Suomalainen Lehti (1879–1894). Toinen pitkäikäinen lehti oli Minneapolisissa vuonna 1881 perustettu Uusi Kotimaa. Kolmas varhaisvaiheen lehti oli August Edwardsin Ashtabulassa julkaisema Yhdysvaltain Sanomat (1885–1893). 1890-luvulla syntyneitä riippumattomia lehtiä olivat Amerikan Uutiset (1893–1914) ja Amerikan Sanomat (myöhemmin Amerikan Sanomat ja Suometar, 1897–1913). New Yorkin Brooklynissa toiminut Siirtolainen (1893–1937) oli vuosisatojen vaihteessa luetuin amerikansuomalainen lehti.[6]

Varhaiset suomenkieliset julkaisut olivat yksityishenkilöiden omistamia kaupallisia sanomalehtiä, jotka pyrkivät vetoamaan mahdollisimman laajaan lukijakuntaan. Puolueettomia ne eivät silti aina olleet. Esimerkiksi Siirtolainen kannatti Suomi-synodia ja Suomalaista Kansallis-Raittius-Veljeysseuraa, kun taas Amerikan Uutiset suhtautui suopeasti kilpailevan Kansalliskirkon perustamiseen.[7][8]

Kirkkokuntien lehdet muokkaa

Uskonnollisista lehdistä suurin osa on ollut pieniä ja harvoin ilmestyviä. Hartauslehtien ohella eri kirkkokunnat julkaisivat myös sanomalehtiä.[9]

Suomi-synodin julkaisutoiminnan edeltäjänä voidaan pitää J. W. Lähteen Ashtabula Harborissa perustamaa hengellistä kuukausijulkaisua Valvojaa (1884–1888). Sen seuraajana ilmestyi viikkolehti Paimen-Sanomia, joka tunnustettiin kirkkokunnan äänenkannattajaksi vuonna 1890. Hancockissa ilmestyneiden hartauslehtien yhteyteen syntyi vuonna 1899 uutislehti Amerikan Suometar. Sen perustamisen syynä oli eräiden kaupallisten lehtien Suomi-synodia vastaan käymä polemiikki. Poliittisesti Amerikan Suometar oli konservatiivinen. Sen toimintaa vaikeutti siirtolaisyhteisön alueellinen hajanaisuus, minkä johdosta Astoriaan perustettiin vuonna 1922 sisarlehti Lännen Suometar. Kanadaa varten syntyi vuonna 1936 kuukausilehti Isien Usko.[10]

Evankelis-luterilaisen kansalliskirkon ensimmäinen äänenkannattaja oli vuonna 1901 perustettu uskonnollissisältöinen Todistusten Joukko. Vuonna 1903 sen rinnalle perustettiin sanomalehti Kansan Lehti, joka pian veti molemmat julkaisut konkurssiin. Uusi äänenkannattaja saatiin vuonna 1906 perustetusta Auttajasta, joka toimi myös uutislehtenä.[11]

Lestadiolaisten ensimmäinen oma äänenkannattaja oli Calumetissa vuosina 1891–1896 ilmestynyt viikkolehti Siionin Sanomat. Suurseuralaisten hartauslehdeksi perustettiin vuonna 1916 Kristillinen Kuukausilehti ja liikkeen sanomalehdeksi omaksuttiin Valvoja (1915–1957). Vanhalestadiolaiset perustivat vuonna 1922 hartauslehden Rauhan Tervehdys ja vuonna 1930 sanomalehden nimeltä Opas. Lestadiolaisten molemmat sanomalehdet välttivät kirkollisia kiistakysymyksiä ja saavuttivat varsin laajan lukijakunnan. Myös eräillä pienemmillä kirkkokunnilla on ollut suomenkieliset äänenkannattajansa.[12]

Amerikan Suomettaren ja Paimen-Sanomien taloudellinen tilanne heikkeni 1950-luvulla, ja ne lakkasivat vuonna 1962, jolloin Suomi-synodi liittyi Amerikan luterilaiseen kirkkoon. Auttaja muuttui hartauslehdeksi vuonna 1964 Kansalliskirkon liittyessä Missouri-synodiin. Lestadiolaisten levikkiään menettäneet Valvoja ja Opas yhdistettiin vuonna 1957 Pohjolan Sanomiksi, joka lakkasi Amerikan Sanomat -nimisenä vuonna 1960.[13]

Työväenliikkeen sanomalehdet muokkaa

Ensimmäinen varsinainen työväenlehti oli A. F. Tannerin toimittama Amerikan Työmies, joka ilmestyi vähän aikaa New Yorkissa vuonna 1900. Matti Kurikan Aika ilmestyi ensin sanomalehtenä ja sitten aikakauslehtenä Sointulassa vuosina 1901–1904. Työväestön pyrkimyksiin ja ammattiyhdistystoimintaan suhtautuivat aluksi myönteisesti myös eräät porvarilehdet kuten Eero Erkon vuonna 1903 perustama Amerikan Kaiku.[14]

Amerikansuomalainen työväenliike teki läpimurtonsa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen yhdyssiteeksi perustettiin Amerikan Suomalainen Sosialistijärjestö. Järjestön äänenkannattajaksi hyväksyttiin Massachusettsin Worcesterissa vuonna 1903 perustettu Työmies, joka pian siirrettiin Keskilännen Hancockiin ja sittemmin Superioriin. Idän sosialistit perustivat vuonna 1905 Fitchburgiin Raivaajan ja Astoriassa alkoi vuonna 1907 ilmestyä läntisten osavaltioiden Toveri. Kanadan Port Arthuriin syntyi vuonna 1907 Canadan Suomalaisen Sosialistijärjestön Työkansa, joka teki vararikon vuonna 1915.[15]

Sosialistinen liike hajaantui ensimmäisen kerran vuonna 1914, jolloin syndikalistisen Industrial Workers of the World -järjestön kannattajat perustivat omaksi lehdekseen Sosialistin (sittemmin Teollisuustyöläinen ja vuodesta 1917 lähtien Industrialisti). Toinen hajaannus tapahtui Venäjän vallankumouksen jälkeen. Työmies ja Toveri asettuivat kommunistiselle kannalle, kun taas Raivaaja valitsi sosiaalidemokratian. Kommunistit perustivat vuonna 1921 Raivaajan kilpailijaksi uuden Eteenpäin-lehden. Kanadassa vuonna 1917 perustetusta Vapaudesta tuli myös kommunistilehti.[16]

Työväen sanomalehdistä kehittyi järjestöjensä tuella menestyviä kustannusliikkeitä, jotka julkaisivat myös monia muita aikakausjulkaisuja sekä suuren määrän kirjallisuutta. Maltillinen Raivaaja ryhtyi tavoittelemaan laajempaa yleisöä, kun taas kommunistien suuntataistelut johtivat uusien lehtien perustamiseen. Yhdysvaltain kommunistisen puolueen määräysvallasta vapautunut Keskusosuuskunta perusti 1930-luvun alussa äänenkannattajakseen Työväen Osuustoimintalehden. Canadan Suomalaisen Järjestön erimielisyydet synnyttivät vuonna 1931 Vapaan Sanan, joka sittemmin muuttui riippumattomaksi sanomalehdeksi.[17]

Vasemmiston päivälehtien ilmestymistiheys ja lukijakunta harveni liikkeen kannattajien ikääntyessä toisen maailmansodan jälkeen. Kommunistien Työmies ja Eteenpäin yhdistettiin vuonna 1950 Työmies–Eteenpäin -lehdeksi,[18] joka lakkasi pitkällisen kuihtumisen jälkeen vasta 1990-luvulla. IWW:n Industrialisti kuoli toimittajapulaan vuonna 1975. Tavalliseksi siirtolaislehdeksi muuttunut[19] Raivaaja lopetti toimintansa taloudellisista syistä vuonna 2009[20][21]. Canadan Suomalaisen Järjestön Vapaus ja Liekki yhdistettiin vuonna 1974 Viikkosanomiksi, joka lakkasi uudelleen Vapaudeksi nimettynä vuonna 1990[22].

Riippumattomat sanomalehdet muokkaa

Riippumattomien kaupallisten sanomalehtien määrä ja menestymismahdollisuudet olivat parhaimmillaan ennen työväenliikkeen ja sen lehdistön esiinmarssia. Esimerkiksi Ashtabulassa ilmestynyt Amerikan Sanomat ja Suometar saavutti huomattavan levikin, mutta sortui 1910-luvulla poliittisten lehtien kilpailuun. Myös Fitchburgissa vuonna 1902 perustettu Pohjan Tähti menetti lukijoitaan työväenlehdille ja muuttui linjaltaan konservatiiviseksi, kunnes se vuonna 1926 myytiin Raivaajalle. New York Millsissä ilmestynyt Uusi Kotimaa joutui vasemmiston haltuun vuonna 1919.[23]

New Yorkissa ilmestynyt Siirtolainen siirtyi vuonna 1901 Michiganin Kalevan maanviljelysyhdyskuntaan ja vuonna 1910 Duluthiin, jonne 1914 muutti myös Calumetissa vuonna 1901 perustettu Päivälehti. Carl H. Salmisen omistamat lehdet menestyivät 1920-luvulla varsin hyvin, mutta alkoivat seuraavalla vuosikymmenellä menettää lukijoitaan. Siirtolainen lopetettiin vuonna 1937 ja Päivälehti myytiin vuonna 1940 Raivaajan kustannusyhtiölle. Päivälehden lakattua vuonna 1948 sen tilalle syntyi uusi lehti Keskilännen Sanomat (1949–1956).[24]

Yksi pitkäikäisimmistä ja menestyneimmistä suomalaisista sanomalehdistä oli vuonna 1906 perustettu New Yorkin Uutiset. Ei-sosialistisen työväenyhdistys Imatran piirissä syntynyt lehti oli välillä hyvin oikeistolainen. New York Millsissä vuonna 1932 perustettu Minnesotan Uutiset kasvatti toisen maailmansodan jälkeen levikkiään ilmestymästä lakanneiden lehtien kustannuksella. Valtakunnalliseksi muuttunut, poliittisia kiistakysymyksiä välttänyt lehti vaihtoi vuonna 1962 nimensä Amerikan Uutisiksi.[25] Lehti muutti vuonna 1986 Floridaan ja New Yorkin Uutiset liitettiin siihen vuonna 1996[26]. Kanadan pitkäikäisin lehti oli Thunder Bayssä vuodesta 1915 ilmestynyt Canadan Uutiset,[27] joka yhdistettiin Amerikan Uutisiin vuonna 2000. Vuonna 2001 Thunder Bayhin perustettiin uusi lehti Canadan Sanomat.[28][29]

Erityislehdet muokkaa

Kirkkokuntien ja työväenliikkeen lisäksi eräitä julkaisuja on ollut myös amerikansuomalaisella raittiusliikkeellä ja muilla järjestöillä. Calumetissa vuosina 1897–1909 ilmestynyttä Naisten Lehteä merkittävämmäksi kehittyi astorialaisen Toverin yhteyteen vuonna 1911 perustettu sosialistinen ja myöhemmin kommunistinen naisten viikkolehti Toveritar. Vuonna 1930 sen korvasi Työläisnainen ja vuonna 1936 Naisten Viiri, joka ilmestyi vuoteen 1978 asti. Lasten- ja nuortenlehtiä oli lähinnä Suomi-synodilla ja Kansalliskirkkokunnalla. Maanviljelijöitä palvelivat sosialistien Pelto ja Koti (1912–1920) ja Suomi-synodin kustannusliikkeen Aura (1914–1923).[30]

Kirjallisuuslehdet kuten Edistys (1898–1899) ja Kansan Kuvalehti (1901–1903) jäivät yleensä lyhytikäisiksi. Poikkeuksen muodosti kanadalaisen Vapauden yhteydessä ilmestynyt Liekki (1936–1974). Kaunokirjallista ainesta sisälsivät myös sanomalehdet ja työväenliikkeen aikakausjulkaisut. Menestyksekkäimmät pilalehdet olivat sosialistien Väkäleuka (1908–1915) ja Lapatossu (1911–1921) sekä jälkimmäistä seurannut kommunistien Punikki (1921–1936).[31]

Ruotsinkieliset lehdet muokkaa

Suomenruotsalaisilla siirtolaisilla on laajan amerikanruotsalaisen lehdistön ohella ollut myös omia lehtiä. Niistä merkittävin oli vuonna 1897 perustettu sanomalehti Finska Amerikanaren, joka myöhemmin sai nimen Norden. Runebergorden-järjestön äänenkannattajana on ilmestynyt aikakauslehti Ledstjärnan. Lisäksi julkaistiin muutamia uskonnollisia lehtiä.[32]

Lehtien talous, sisältö ja merkitys muokkaa

Suhteellisen suuresta lukumäärästään huolimatta, ja osittain myös sen takia, amerikansuomalaisen lehdistön taloudellinen tilanne oli yleensä hankala. Lehdet saivat tuloja tilauksista, siirtolaisten omista ja englanninkielisten liikeyritysten ilmoituksista, oman kirjapainon tilaustöistä sekä rahalähetysten välittämisen ja laivalippujen myymisen kaltaisista sivutoiminnoista. Suurimmat lehtiliikkeet harjoittivat laajahkoa kirjankustannustoimintaa ja kirjakauppaa. Toimitusten resurssit olivat vaatimattomat ja ammattitaitoisen työvoiman saaminen vaikeaa. Toimittajien joukossa oli Suomessa työskennelleitä sanomalehtimiehiä ja akateemisesti koulutettuja henkilöitä kuten Eero Erkko, Matti Kurikka tai Severi Alanne, mutta yleensä henkilöstö sai oppinsa käytännön työssä siirtolaislehden palveluksessa.[33]

Lehtien sisältö koostui englanninkielisistä lähteistä käännetystä uutisaineistosta, entisen kotimaan tapahtumista, siirtolaisyhteisön kuulumisista, kantaa ottavasta aineistosta, lukijainkirjeistä, kaunokirjallisuudesta, viihteestä ja ilmoituksista. Varsinkin toiseen maailmansotaan saakka kirjoittelu oli vahvasti aatteellista. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa amerikansuomalaiset lehdet ottivat voimakkaasti kantaa Venäjän hallituksen yhtenäistämispolitiikkaan Suomessa. Vasemmistolehdet suhtautuivat sisällissodan jälkeen hyvin kriittisesti Suomen oloihin. Yhdysvaltojen ja Kanadan viranomaiset eivät yleensä puuttuneet lehtien kirjoitteluun, mutta maailmansotien ja 1930-luvun alun pulavuosien kaltaisissa poikkeusoloissa vasemmistolehtien toimintaa pyrittiin rajoittamaan.[34]

Sosialistien ja konservatiivien sekä monien muiden ryhmäkuntien välisistä mielipide-eroista huolimatta lehdillä oli myös yhteisiä tehtäviä tiedonvälittäjinä, yhteydenpitovälineinä sekä keskustelun ja itseilmaisun foorumeina. Ne ylläpitivät lukijoidensa suomalaista identiteettiä ja samalla edistivät heidän sopeutumistaan uuteen kotimaahan. Tiedonvälittäjinä suomenkieliset lehdet olivat erityisen tärkeitä englantia heikosti osanneelle ensimmäiselle siirtolaispolvelle. Myöhemmille sukupolville niiden suurin merkitys on ollut suomalaisen identiteetin, kielen ja kulttuurin ylläpitäjinä. Uutta lukijakuntaa on yritetty tavoitella julkaisemalla englanninkielistä aineistoa, joka ei yleensä ole lisännyt lehtien menestystä.[35]

Nykytilanne muokkaa

Floridan Lake Worthissa joka toinen viikko ilmestyvä Amerikan Uutiset on nykyään Yhdysvaltojen ainoa suomenkielinen sanomalehti[26]. Hancockin Finlandia Universityn yhteydessä toimiva Finnish American Heritage Center julkaisee englanninkielistä kuukausilehteä Finnish American Reporter[36]. Suomenruotsalaisten Norden yhdistettiin vuonna 2014 Est Elle -aikakauslehteen, joka sai nimen Est Elle & Norden USA[37][38]. Vuonna 2014 lakkautetun Runeberg-seuran paikallisosastot ovat jatkaneet englanninkielisen Leading Star – Ledstjärnan -lehden julkaisemista[39][40].

Torontolainen Vapaa Sana ja Thunder Bayn Canadan Sanomat yhdistettiin vuonna 2012 Kanadan Sanomat -viikkolehdeksi[29]. Muita kanadalaisia lehtiä ovat Vancouverin Finlandia Clubin kaksikielinen Länsirannikon Uutiset[41] ja samassa kaupungissa ilmestyvä helluntailaisten Todistaja[42]. Kanadan evankelis-luterilaisen kirkon Isien Usko ilmestyi ainakin vielä vuonna 2014[43].

Lähteet muokkaa

  • Pilli, Arja. Suomalainen lehdistö Pohjois-Amerikassa: silta vanhasta kotimaasta uuteen. Teoksessa: Suomen siirtolaisuuden historia, osa III: sopeutuminen, kulttuuritoiminta ja paluumuutto, s. 54–122. Turku: Turun yliopiston historian laitos, 1986. ISBN 951-642-791-X.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Pilli, s. 55.
  2. ↑ Pilli, s. 101–102.
  3. ↑ Pilli, s. 102–105.
  4. ↑ Pilli, s. 105–106.
  5. ↑ Pilli, s. 106.
  6. ↑ Pilli, s. 59–61.
  7. ↑ Pilli, s. 61.
  8. ↑ Kero, s. 151–152.
  9. ↑ Pilli, s. 63.
  10. ↑ Pilli, s. 63–66.
  11. ↑ Pilli, s. 66–67.
  12. ↑ Pilli, s. 68–69.
  13. ↑ Pilli, s. 66–69.
  14. ↑ Pilli, s. 72–73.
  15. ↑ Pilli, s. 73–75.
  16. ↑ Pilli, s. 75–78.
  17. ↑ Pilli, s. 78–81.
  18. ↑ Pilli, s. 81.
  19. ↑ Kero, Reino: Suomalaisina Pohjois-Amerikassa: Siirtolaiselämää Yhdysvalloissa ja Kanadassa, s. 276–284. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 1997. ISBN 951-9266-55-0.
  20. ↑ Bruins' Rask has Fitchburg-area Finns flying high 6.12.2013. Sentinel & Enterprise. Viitattu 12.3.2017.
  21. ↑ Kun posti ei kulje 27.9.2011. Amerikan Uutiset. Viitattu 12.3.2017.
  22. ↑ SFU Digitized Newspapers: Vapaus newspapers.lib.sfu.ca. Viitattu 12.3.2017.
  23. ↑ Pilli, s. 85–86.
  24. ↑ Pilli, s. 87–88.
  25. ↑ Pilli, s. 88–90.
  26. ↑ a b Amerikan Uutiset – yli 80 vuotta sillan rakentajana amuutiset.com. Viitattu 12.3.2017.
  27. ↑ Pilli, s. 90.
  28. ↑ Yle.fi yle.fi. Viitattu 12.3.2017.
  29. ↑ a b Pietiläinen, Viivi: Tavoitteena lukijoidensa näköinen lehti: Kanadan Sanomien lukijatutkimus theseus.fi. Viitattu 12.3.2017.
  30. ↑ Pilli, s. 93–94.
  31. ↑ Pilli, s. 95–96.
  32. ↑ Pilli, s. 98–99.
  33. ↑ Pilli, s. 101–109.
  34. ↑ Pilli, s. 109–118.
  35. ↑ Pilli, s. 118–122.
  36. ↑ History of the Finnish American Heritage Center finlandia.edu. Viitattu 12.3.2017.
  37. ↑ Norden News merges with Est Elle finlander.genealogia.fi. Viitattu 12.3.2017. [vanhentunut linkki]
  38. ↑ Norden News Inc inleder samarbete med Est Elle est-elle.fi. Arkistoitu 20.3.2016. Viitattu 12.3.2017.
  39. ↑ History of the Order of Runeberg orderofruneberg.org. Viitattu 13.1.2016.
  40. ↑ Leading Star – Ledstjärnan orderofruneberg.org. Viitattu 13.1.2016.
  41. ↑ Vancouver Finlandia Club: West Coast News vfc.vcn.bc.ca. Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 12.3.2017.
  42. ↑ Todistaja todistaja.com. Arkistoitu 19.5.2017. Viitattu 12.3.2017.
  43. ↑ CLWR report to the 2015 ELCIC national convention elcic.ca. Arkistoitu 28.4.2016. Viitattu 12.3.2017.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amerikansuomalainen_lehdistö&oldid=21672824”