Hiski Salomaa

amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä
Tämä artikkeli käsittelee amerikansuomalaista laulajaa. Samalla lempinimellä tunnettiin myös Lapinlahden Linnut -yhtyeen muusikko Heikki Salomaa.

Hiski Salomaa (alk. Hiskias Möttö, 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi7. heinäkuuta 1957 New York) oli amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä. Salomaa kuvasi lauluissaan siirtolaiselämää ja oli suomalaissiirtolaisten keskuudessa suosittu laulaja. Kappaleiden sovitukset olivat aikaansa nähden moderneja, mutta Salomaan ääni oli kuitenkin hyvin kansanomainen. Laulujen sanoitukset kuvasivat yleensä amerikansuomalaisten siirtolaisten ja työläisten arkea. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muun muassa "Tiskarin polkka", "Vapauden kaiho" ja "Lännen lokari".

Hiski Salomaa
Hiski Salomaa (kuva kirjasta Suomi soi osa 1 Tanssilavoilta tangomarkkinoille)
Hiski Salomaa (kuva kirjasta Suomi soi osa 1 Tanssilavoilta tangomarkkinoille)
Henkilötiedot
Syntynyt 17. toukokuuta 1891
Kangasniemi
Kuollut 7. heinäkuuta 1957 (66 vuotta)
New York
Puoliso Aini o.s. Saari
Muusikko
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1927–1931
Tyylilajit kupletti
Levy-yhtiöt Columbia Records

ElämäMuokkaa

 
Salomaan lapsuudenkodista Tipsalon torpasta on jäljellä kivijalkaa ja talli.

Hiski Salomaa (alk. Möttö) oli Anna Leena Mötön avioton poika, jonka isäksi tiedettiin Anna Leenan sisaren Amandan mies Ananias Romo. Anna Leena asui heidän kanssaan Tipsalon torpassa Kangasniemellä.[1] Hiski oppi räätälin ammatin äidiltään jo nuorena, ja hänen tiedetään kirjoitelleen värssyjä ihmisistä ja tapahtumista rekilaulujen tyyliin ja lauleskelleen niitä töitä tehdessään sekä iltaisin kylällä.[2] Salomaa kävi kahden kuukauden ajan kiertävää kansakoulua ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Hän kävi myös rippikoulun.[3]

Salomaa muutti äitinsä kuolemaa seuranneena vuonna 1909 Yhdysvaltoihin muutaman muun kangasniemeläisen nuoren miehen kanssa. Salomaa oli vielä Amerikkaan lähtiessään sukunimeltään Möttö, mutta hänen passissaan kohdassa ”Muut nimet” luki jo ”Salomaa”. Matkalipussa Salomaan päämääräksi oli merkitty Negauneen kaupunki Michiganissa.[4] New Yorkista Salomaa kuitenkin jatkoi Negauneesta sadan mailin päässä olevaan Hancockiin, jossa asui paljon amerikansuomalaisia ja myös joitain Salomaan sukulaisia. Hancockissa Salomaa työskenteli räätälinä ja lauloi pienissä tilaisuuksissa.[5]

Salomaa meni heinäkuussa 1915 naimisiin Aini Sainen (o. s. Saari) kanssa.[6]

Salomaa avasi vuonna 1917 Hancockissa oman räätälinliikkeensä nimeltä Hiski Salomaa & Company. Laulettuaan vuosien ajan kupletteja Salomaa alkoi vuonna 1917 tehdä ja esittää myös poliittisia lauluja. Samana vuonna Salomaa sai kutsuntojen välttelemisestä kaksi vankeustuomiota, yhteispituudeltaan runsaan kuukauden.[7] Hän kelpasi kuitenkin kaikkien aatesuuntien haaleille esiintymään.[1]

Vuonna 1919 Salomaa muutti pois Hancockista. Hän asttui vaimonsa kanssa Virginiaan Minnesotaan ja perusti sinne räätälinliikkeen. Kaksi vuotta myöhemmin pariskunta siirtyi Duluthiin Minnesotaan. Siellä Salomaa kirjautui vajaan vuoden ajaksi opiskelijaksi Työväen Opistoon, jonka toiminnasta vastasi anarkosyndikalistinen työväenjärjestö IWW. Hänen mahdollisista opinnoistaan ei ole kuitenkaan säilynyt dokumentteja. Salomaa myös esiintyi IWW:n haaleilla sekä tilasi IWW:n Industrialisti-lehteä ja mainosti siinä räätälinliikettään.[8]

Salomaat muuttivat vuoden 1921 lopulla Chicagon suurkaupunkiin kolmen vuoden ajaksi. Kaupungissa asuessaan Salomaa työskenteli ilmeisesti suomalaisessa räätälinliikkeessä palkollisena sekä esiintyi soittajana ja myös näyttelijänä eräässä suomalaisessa näytelmässä.[9]

Vuoden 1925 alussa Salomaa muutti vaimoineen New Yorkiin, jossa hän alkoi räätälintyönsä lomassa panostaa muusikonuraansa. Hän oli saavuttanut jo siinä määrin mainetta että sai nimensä mainituksi iltamien esiintyjälistoilla.[10]

Salomaa aloitti levytysuransa vuonna 1927. Hänen ensimmäinen levytyksensä on laulu ”Tiskarin polkka”.[11] Salomaa oli suosionsa huippuvuosina 1930-luvun taitteessa melko suosittu amerikansuomalaisena levylaulajana, joskaan ei aivan kaikkein suosituimpia.[12] Hän ei saanut talouden heikentymisen vuoksi levy-yhtiöltään tilaisuutta levyttää enää vuoden 1931 jälkeen, mutta esiintymisiä hän jatkoi edelleen.[13]

New Yorkin -vuosinaan Salomaa asui pääasiassa Harlemissa ja työskenteli Louis Schwartzin hienostoräätäliliikkeessä. Musiikkia hän soitti New Yorkin lisäksi muuallakin itärannikolla, kuten Rhode Islandissa ja Connecticutissa. Salomaat lähettivät säännöllisesti rahaa ja käytettyjä vaatteita Suomeen sukulaisille ja tuttaville. Salomaa kävi itse Suomessa lähtönsä jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1932 ja sen jälkeen useasti.[14] Salomaat kävivät myös seuraamassa Helsingin olympialaisia 1952.[15]

Vuonna 1940 Salomaat muuttivat Fosteriin Rhode Islandiin ja perustivat siellä suomalaissyntyisen Erik Ryhäsen kanssa majatalon nimeltä Erik & Hiski’s Inn. Salomaa työskenteli majatalossaan kokkina ja esitti siellä myös omaa musiikkiaan. Kolmikko myi majatalonsa pois kuitenkin jo vuoden kuluessa, ja Salomaat palasivat New Yorkiin. Kolme vuotta myöhemmin he palasivat Fosteriin ja perustivat sinne kanalan. He pitivät ja vuokrasivat kanafarmiaan vuoteen 1952 asti ja asuivat loppuelämänsä jälleen New Yorkissa.[16][17]

Salomaa sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1947. Hänen vaimonsa ei koskaan hakenut Yhdysvaltain kansalaisuutta.[18]

 
Aini ja Hiski Salomaan tuhkat on laskettu Ainin suvun hautaan Vehmaan kirkkomaalle. Hiskin nimi on alinna ja lähes piilossa kuunliljan takana.

Aini Salomaa kuoli vuonna 1954 ja Hiski Salomaa 1957. Molempien tuhkat on laskettu Saaren suvun hautaan Vehmaan kirkkomaalle Varsinais-Suomeen.[17][19] Pariskunnalla ei ollut lapsia.[20]

AatemaailmaMuokkaa

Salomaata on yhtäältä kutsuttu aatteellisesti vasemmistolaiseksi työväen mieheksi kuin epäpoliittiseksi kuplettimaakariksikin. Salomaa oli syndikalistisen Industrial Workers of the World -ammattiliiton jäsen ja kirjoitti työväenhenkisiä lauluja. Hänen vasemmistolainen maineensa teki hänestä Suomessa 1960-luvun lopulta alkaen etenkin vasemmistolaisten kulttuuripiirien arvostaman ja versioiman.[21][22]

Tutkija Markku Salomaan mukaan Salomaa kuitenkin omaksui ensimmäisen maailmansodan sytyttyä republikaanisen vakaumuksen, koska hekin vastustivat sotaa ja halusivat pysyä puolueettomina. Salomaa oli pasifisti, joka ei aluksi rekisteröitynyt asevelvolliseksi, minkä vuoksi hän sai 60 vuorokauden vankilatuomion. Calumetin vankilasta marraskuussa 1917 vapauduttuaan hän rekisteröityi, muttei joutunut palvelukseen.[23]

Suomen sisällissodan jälkeen Salomaa kuvasi työväenaatetta laulussaan "Aatetta päähän": ”Meillä aatetta päähän on päntätty, ... että nouskaa te toverit taistohon päin, ... mutta tulos on ollut vain nollassa, koska on aatteemme biiripollossa” (eli olutpullossa, bear bottle).[23]

KunnianosoituksiaMuokkaa

 
Salomaan muistokivi on tehty hänen lapsuustorppansa porraskivestä.

Kangasniemen Kotiseutuyhdistys pystytti vuonna 1979 muistokiven Salomaan syntymäkodin paikalle[24] Luusniementien varrelle.[25] Muistokivi on kodin porraskivi, kodista ei ole enää jäljellä kuin kivijalka ja talli.[26] Vuonna 2010 muistomerkin juurelle istutettiin ranskanruusu ’Iitin Tiltu’.[27]

Kangasnimen Pirtin puistoon on pystytetty kuvanveistäjä Juhani Saksan suunnittelema muistomerkki, sen hankkivat yhdessä Kangasniemen kunta ja Harrastajateatteri Ilona.[24] Muistomerkki paljastettiin kesäkuussa 2009.[24]

LevytyksetMuokkaa

Vuosien 1927–1931 välisenä aikana Hiski Salomaa levytti Yhdysvalloissa Columbia Records -yhtiölle 18 lauluaan. Hänen säestäjinään olivat muiden muassa hanuristit Antti Kosola ja Willy Larsen sekä kornettisoittaja Wäinö Kauppi.[28] Salomaan levytykset ovat merkittävä osa suomalaista äänilevyhistoriaa. Tuohon aikaan suomalainen äänilevytuotanto oli lähes olematonta, ja vuosina 1917–1925 Suomessa ei julkaistu yhtään äänilevyä. Salomaan ura levylaulajana loppui suuren lamakauden alettua ja Columbia Records -yhtiön ajauduttua äänilevyjen myynnin romahduksen seurauksena konkurssin partaalle. Hänen viimeiseksi levytyksekseen jäi "Värssyjä sieltä ja täältä", jossa hän kommentoi alkanutta lamaa alakuloiseen sävyyn ja ennusti oikein demokraattipuolueen seuraavana vuonna saavuttaman suuren vaalivoiton.[29] Lama-ajan mentyä ohi Salomaalle ja muille amerikansuomalaisille levylaulajille ei ollut enää kysyntää, koska vauhtiin päässyt suomalainen äänilevyteollisuus pystyi tyydyttämään myös Yhdysvalloissa asuneiden suomalaissiirtolaisten musiikinnälän.[30] Myöhempien arvioiden mukaan Salomaa oli kuitenkin omalta osaltaan rakentamassa siltaa 1800-luvun rekilauluista 1950-luvun rillumarei-tyyliin.[31]

Omana aikanaan Salomaa ei ollut mitenkään erityisen suosittu amerikansuomalaisten levylaulajien joukossa (suositumpia olivat ainakin Leo Kauppi ja Juho Koskelo), vaan hän nousi suosioon vasta sotien jälkeen. Tähän vaikutti erityisesti suosittu Metsäradio-ohjelma, jossa Pekka Tiilikainen soitti "Lännen lokaria" taajaan. Myöhemmin 1960-luvulla suosiota nosti se, että kulttuurivasemmisto piti Salomaata amerikansuomalaisen työväen aatelaulajana.[17] Tapio Rautavaara muisteli soittaneensa Suomen Aseveljien Liiton levyvarastosta löytämäänsä "Lännen lokaria" Maaselän Radiossa jatkosodan aikana.[32] "Lännen lokarin" suosio huipentui vuonna 1952 Jorma Nortimon ohjaamaan ja Reino Helismaan käsikirjoittamaan elokuvaan Lännen lokarin veli, jossa Esa Pakarinen esitti Amerikasta Suomeen palannutta savolaista ja johon Toivo Kärki sävelsi musiikin. Elokuvaa ei kuitenkaan voi pitää minään kunnianosoituksena Hiski Salomaalle.[33]

"Lännen lokarin" vanavedessä myös muut Hiski Salomaan rallit alkoivat herättää Suomessa kiinnostusta 1950- ja 1960-luvuilla. Teijo Joutsela ja Kullervo Linnan Humppa-Veikot levyttivät "Lännen lokarin" ja "Iitin Tiltun" 1960-luvun alussa. Yhdysvalloissa kerätyt Salomaan levytykset arkistoitiin Yleisradioon vuonna 1966. Love Records on julkaissut Hiski Salomaan tuotantoa etnomusikologi Pekka Gronowin toimittamilla kokoelmalevyillä Lännen lokarin kootut teokset (1971), Värssyjä sieltä ja täältä (1971) ja Siboney Oy Kootut teokset 1927–1931 ja muita amerikansuomalaisia. Nuoremman polven muusikoista muiden muassa Tuomari Nurmio on kertonut kiinnostuneensa Salomaan musiikista 1960-luvulla.[34]

Hiski Salomaan levytyksiin liittyy juridinen ongelma. Laulut ovat tekijänoikeuslain nojalla suojattuja vuoteen 2027 saakka, mutta niiden oikeudenomistajaa ei ole pystytty selvittämään. Tiukasti tulkiten Salomaan laulujen julkinen esittäminen on lainvastaista, koska mikään tekijänoikeusjärjestö ei edusta Salomaata eikä laulujen esittämiseen voi saada keneltäkään lupaa.[35]

Levytettyjen laulujen lisäksi Salomaan jäämistöstä on löytynyt ainakin 26 laulun tekstit, joista vain osaan on tallella nuotit.[36]

Columbia Recordsille tehdyt levytyksetMuokkaa

Ajankohta ilmaisee levytyssession ajankohdan.

5.2.1927
  • Askon kolmirivinen
  • Tiskarin polkka
Tammikuu 1928
  • Laulu taiteilijoista
  • Vanhanpiian polkka
18.5.1928
  • Emännät piknekissä
  • Savonpojan Amerikkaan tulo
20.3.1929
  • Dahlmannin paartit
  • Elisan valssi
  • Häät Remulassa
  • Vapauden kaiho

1.6.1930
  • Auvisen akkahommat
  • Iitin Tiltu
  • Kemppaisen avioelämä
  • Lännen lokari
  • Talvella maa on valkoinen
Kesäkuu 1931
  • Ryöstöpolkka
  • Taattoni maja
  • Värssyjä sieltä ja täältä

LähteetMuokkaa

  • Pitkänen, Silja & Sutinen, Ville-Juhani: Värssyjä sieltä ja täältä – Hiski Salomaan elämä ja laulut. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-304-2.

ViitteetMuokkaa

  1. a b E. Tero Järvi: Hiski Salomaa: Siirtolaisten Woody Guthrie (Internet Archivessa, tallennettu 25.4.2012) Etusivu.net. Viitattu 10.6.2008.
  2. Hiski Salomaan syntymäkodin muistomerkki Kangasniemen kunta. Viitattu 10.6.2008.
  3. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 44–46.
  4. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 59–62.
  5. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 84–85.
  6. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 96.
  7. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 108–111.
  8. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 110–124.
  9. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 124–128.
  10. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 227–228.
  11. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 158.
  12. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 251.
  13. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 264.
  14. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 231–240.
  15. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 333.
  16. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 306–321.
  17. a b c Einari Kukkonen: Lännen lokarit, s. 150–151. Kustannuskolmio, 2001.
  18. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 320.
  19. Vehmaan muistomerkkejä Vehmaan kunta. Viitattu 29.8.2016.
  20. Gronow, Pekka & Lindfors, Jukka & Nyman, Jake: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 92. Helsinki: Tammi, 2004.
  21. Pitkänen & Sutinen 2011, s. 364–371.
  22. Alanen, Arnold R.: Finns in Minnesota, s. 161. St. Paul, MN: Minnesota Historical Society, 2012. ISBN 978-087-35185-4-3.
  23. a b Salomaa, Markku: Hiski Salomaan salat vihdoin julki – työväen ikoni olikin porvari 27.10.2018. Apu. Viitattu 17.5.2020.
  24. a b c Hiski Salomaalle muistomerkki Kansanuutiset.fi. 3.6.2009. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 29.9.2015.
  25. Hiski Salomaan syntymäkodin muistomerkki Luusniemen Kyläseura Elo ry. Viitattu 29.9.2015.
  26. Luusniemen kyläsivusto Kangasniemen Maaseutuseura ry. Viitattu 29.9.2015.
  27. Heinonen, Aki: Hiski sai Iitin Tiltun Kangasniemen-kunnallislehti.fi. 8.7.2010. Länsi-Savo. Viitattu 29.9.2015.
  28. Fono.fi 2017-03-16.
  29. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 94.
  30. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 97.
  31. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 172.
  32. Tapio Rautavaara: En päivääkään vaihtaisi pois, s. 112. Toimittanut Juha Numminen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978.
  33. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 97.
  34. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 97.
  35. Gronow, Lindors & Nyman, s. 92.
  36. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 97.

Aiheesta muuallaMuokkaa