Avaa päävalikko

Työmies (Yhdysvallat)

Sosiaalidemokraattisen puolueen sanomalehti 1895-1918
Tämä artikkeli kertoo amerikansuomalaisesta sanomalehdestä. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Työmiehen toimituksessa 1904 J. A. Harpet (vas.) ja Vihtori Kosonen.

Työmies (aluksi Amerikan Suomalainen Työmies) oli Yhdysvalloissa vuosina 1903–1950 ilmestynyt amerikansuomalainen sanomalehti. Se toimi ensin sosialistien ja 1920-luvun alusta lähtien kommunistien äänenkannattajana. Massachusettsin Worcesterissa perustettu lehti siirrettiin vuonna 1904 Michiganin Hancockiin. Vuodesta 1914 lähtien se ilmestyi Wisconsinin Superiorissa. Työmies ja Yhdysvaltojen itärannikolla julkaistu Eteenpäin yhdistettiin vuonna 1950 Superiorissa ilmestyneeksi Työmies–Eteenpäin -lehdeksi.[1]

Lehden alkuvaiheetMuokkaa

Työmies sai alkunsa Massachusettsin Worcesterissa, jonne oli vuonna 1903 perustettu Amerikan Suomalainen Työväen Kirjapaino-Osakeyhtiö sosialistisen Uusi Meikäläinen -pilalehden painamista varten. Yhtiön johtokunta päätti ryhtyä julkaisemaan Amerikan Suomalainen Työmies -nimistä sosiaalidemokraattista sanomalehteä, jonka toimittajaksi palkattiin Suomen Työmiehen entinen taloudenhoitaja Vihtori Kosonen. Lehden näytenumero ilmestyi nelisivuisena ja viisipalstaisena 20. heinäkuuta 1903. Sen alkuvaiheisiin liittyvät riidat syksyllä 1903 perustetuissa Imatra-liitossa ja Amerikan Suomalaisessa Työväenliitossa, joissa kurikkalaisilla utopistisilla sosialisteilla oli omat kannattajansa. Marraskuussa järjestyssä yhtiökokouksessa enemmistö päätti, että ”lehti toimitetaan puhtaasti kansainvälisen työväenliikkeen (sosialidemokratisen) puolueohjelman mukaisesti”.[2]

Kesällä 1904 lehti siirrettiin Michiganin Kuparisaarella sijaitsevaan Hancockiin, jossa sen kustantajaksi perustettiin Työmies Kustannusyhtiö -niminen osakeyhtiö. Nelisivuinen ja seitsenpalstainen lehti alkoi ilmestyä Hancockissa 16. elokuuta.[3] Samalla sen nimi lyhentyi Työmieheksi[4]. Amerikan sosialistipuolueen linjalle asettuneen lehden toimittajaksi tuli joulukuussa 1904 Kaapo Murros, joka oli työskennellyt Siirtolaisessa sekä Suomessa muun muassa Päivälehdessä. Hänen apunaan toimituksessa työskenteli Alex Halonen.[5] Kustannusyhtiön talous alkoi lujittua J. A. Harpetin tilalle taloudenhoitajaksi tulleen V. S. Holmstenin johdolla. Vuonna 1905 Työmies hankki ensimmäisen latomakoneen ja muutti omaan toimitaloon. Lehden koko laajeni kahdeksansivuiseksi ja kuusipalstaiseksi, ja vuoden 1907 alussa se muuttui viikkolehdestä kolmipäiväiseksi. Tilaajamäärä ylitti 4 000:n rajan syksyllä 1906 ja oli vuonna 1907 jo yli 5 000.[6]

Suomalaisen Sosialistijärjestön äänenkannattajaMuokkaa

Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön perustamiskokouksessa elokuussa 1906 sen äänenkannattajiksi hyväksyttiin Työmies ja Massachusettsin Fitchburgiin vuonna 1905 perustettu Raivaaja. Kokouksessa keskusteltiin lehtien hallinnan siirtämisestä järjestölle, mutta koska niiden julkaisuyhtiöt olivat pääosin sen paikallisosastojen omistuksessa, tilanne päätettiin jättää ennalleen.[7]

Murroksen palattua Suomeen vuonna 1906 Työmiehen toimituksessa työskentelivät Toivo Hiltunen ja W. W. (Väinö) Korhonen (Vennu Kari). Lehden laajennuttua kolmipäiväiseksi sen ensimmäiseksi vastaavaksi toimittajaksi valittiin suomalaisissa työväenlehdissä työskennellyt Aku Rissanen ja taloudenhoitajaksi kaupallisen koulutuksen saanut Juhani Nummivuori. Vuoden 1908 alusta vastaavana toimittajana työskenteli Severi Alanne, joka kehitti Työmiestä uutislehden suuntaan. Hänet korvasi vuonna 1909 radikaali John Välimäki. Vuonna 1911 vastaavaksi toimittajaksi valittiin syndikalistista suuntausta edustanut Leo Laukki. Hänen jouduttua eroamaan vuonna 1912 vastaavana toimittajana työskenteli väliaikaisesti O. A. Sarell, kunnes keväällä 1913 tehtävään valittiin jälleen Aku Rissanen. Muita toimittajia olivat näinä vuosina Santeri Mäkelä, A. F. Lappi, Einari Teräs, John (Jukka) Salminen, Lars Florell, Richard Pesola, Sakarias Kankaanpää, Eemeli Parras, John Korpi, E. V. Latvala, Matti Kangas, Leo Mattson, Alex Sevo, J. W. Meriläinen ja Elis Sulkanen (Sulo). Toimituskunnan kokonaisvahvuus kohosi vuonna 1913 yhdeksään henkilöön.[8]

Vuonna 1909 Työmiehelle hankittiin uusi pikapainokone. Se sijoitettiin Kansankoti-yhtiön ostamaan rakennukseen, johon koko lehti muutti seuraavana vuonna. Tilaajamäärä nousi yli 8 000:n vuoden 1910 alussa ja saavutti seuraavana syksynä 10 000:n rajan.[9] Maaliskuussa 1911 Työmies muuttui kuusipäiväiseksi, ja vuoteen 1913 mennessä sen levikki kohosi yli 12 000 tilaajan. Latomon ja kirjapainon koneita uudistettiin, henkilökuntaa laajennettiin ja Duluthiin, Ishpemingiin ja Minnesotan Virginiaan perustettiin haarakonttorit. Vuonna 1911 solmittiin sopimus United Press -uutistoimiston kanssa, mutta Hancockin syrjäinen sijanti aiheutti usein myöhästymisiä uutisvälityksessä kuten esimerkiksi Titanicin haaksirikosta kerrottaessa. Lehden ulkonäköä pyrittiin elävöittämään piirroksilla.[10]

Järjestöhajaannus ja muutto SuperioriinMuokkaa

Vuonna 1913 Kuparisaarella puhkesi kaivostyöläisten lakko, jonka keskipisteeseen Työmies pian joutui. Lehden Hancockin toimitalo Kansankoti toimi lakkolaisten päämajana. Kaivosyhtiön rikkurit ja asemiehet suunnittelivat sen valtaamista ja hävittämistä ja poliisi pidätti osan Työmiehen työntekijöistä. Lehti jatkoi kuitenkin ilmestymistään lakkolaisten äänenkannattajana ja sen painosta julkaistiin tiedotteita myös muilla kielillä.[11][12]

Hävitty lakko kärjisti entisestään Amerikan Suomalalaisen Sosialistijärjestön suuntataisteluja,[13] jotka huipentuivat Työmiehen yhtiökokouksessa toukokuussa 1914. Järjestön radikaali syndikalistisiipi kärsi kokouksessa tappion ja lehti jäi sosiaalidemokraattien käsiin. Hävinnyt siipi perusti sen jälkeen lehdekseen Duluthissa ilmestyneen Sosialistin, joka myöhemmin sai nimen Industrialisti.[14]

Lakon jälkeen Työmiehen toiminta Hancockissa kävi mahdottomaksi muun muassa paikallisen elinkeinoelämän ilmoitusboikotin takia. Lehti päätettiin siirtää Duluthin naapurikaupunkiin Wisconsinin Superioriin, jossa ensimmäinen numero ilmestyi 10. lokakuuta 1914.[15] Työmies Society -nimen ottaneen[1] kustannusyhtiön henkilöstöä supistettiin, ja uuden taloudenhoitajan Matti Tenhusen johdolla se muuttui nopeasti jälleen kannattavaksi. Viiden vuoden kuluttua Työmies omisti Superiorissa kolmikerroksisen liiketalon ja uusitun kirjapainokoneiston täysin velattomana. Lehden päätoimittajana työskenteli muuton jälkeen sosialistipuolueen virallista suuntaa noudattanut Moses Hahl.[16]

Kommunistien puoluelehtiMuokkaa

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Työmies omaksui päätoimittajansa Eemeli Parraksen (1917–1920) johdolla radikaalin vasemmistosuuntauksen ja vähitellen siitä tuli kommunistisen liikkeen äänenkannattaja[17]. Lehden myöhempiin vaiheisiin liittyvät kommunistien puoluehajaannus ja taistelu amerikansuomalaisesta osuustoimintaliikkeestä 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa, Neuvostoliiton tarkoitusperien tukeminen talvisodan aikana sekä toisen maailmansodan jälkeiset kommunistivainot[18].

Työmiehen päätoimittajina työskentelivät Parraksen jälkeen George Halonen (1921–1923), Henry Koski (1923–1926), Knut Einar Heikkinen (1926–1928), Henry Puro (1928–1929), Tatu (Taavi) Heino (1929–1931), Leo Mattson (1931–1935 ja 1945–1950), Richard Pesola (1935–1937) ja Matti Wiitala (1937–1944)[1][19]. Liikkeenhoitajina toimivat Tenhusen jälkeen Oscar Corgan, Theodore Mäki, William Marttila, Otto Wallin, Paul Voimala, John Hautala, Hugo Paasikivi ja Ernest Koski[20].

Lehden levikki oli ennätykselliset 15 500 kappaletta vuonna 1919, 13 700 vuonna 1930 ja 5 000 vuonna 1950[1]. 1920-luvun lopulla Työmiehen teknisesti hyvin varustettu julkaisuyhtiö mainosti olevansa ”suurin työläisten omistama ja kontrolleeraama kustannusliike Amerikassa”[21]. Suomenkielisen lukijakunnan vähentyessä kommunistilehtien yhdistäminen alkoi jo 1930-luvun puolessavälissä käydä taloudellisista syistä tarpeelliseksi. Työmies ja New Yorkin osavaltion Yonkersissa ilmestynyt Eteenpäin yhdistettiin elokuussa 1950. Niiden tilalle perustettiin Superiorissa vuoteen 1998 saakka ilmestynyt Työmies–Eteenpäin.[22]

Muut julkaisutMuokkaa

Työmiehen julkaisuyhtiö kustansi myös muita lehtiä sekä suuren määrän kirjallisuutta. Alkuvaiheessa se julkaisi englanninkielistä viikkolehteä Wage Slave,[23] vuosina 1905–1906 kuukausilehteä Soihtu,[6] vuodesta 1911 lähtien pilalehti Lapatossua ja vuosina 1912–1921 maatalous- ja osuustoimintalehteä Pelto ja Koti[24]. Lukuisten tilapäisjulkaisujen nimiä ovat Köyhälistön Nuija, Työmiehen Joulu, Työväen Kalenteri, Vappu, Punainen Juhannus, Uuden Ajan Soihtu ja Luokkataistelijan Asevarasto[1]. Kirjallisuutta julkaistiin usein yhteistyössä muiden työväenliikkeen kustantajien kanssa. Työmiehen omista kirjajulkaisuista suurisuuntaisin on V. S. Alanteen Suomalais-englantilainen sanakirja.[25]

LähteetMuokkaa

  • Lahtinen, William (toim.): 50 vuoden varrelta. Superior, Wisconsin: American Finnish Publishers, Työmies Society, 1953. Teoksen verkkoversio.
  • Sulkanen, Elis: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia. Fitchburg, Massachusetts: Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto ja Raivaaja Publishing Company, 1951. Teoksen verkkoversio.
  • Työmies 20 vuotta. Superior, Wisconsin: Työmies Print, 1923. Teoksen verkkoversio.
  • Työmies kymmenvuotias 1903–1913. Hancock, Michigan: Työmies Kustannusyhtiö, 1913. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Hoerder, Dirk (ed.): The Immigrant Labor Press in North America, 1840s-1970s: An Annotated Bibliography. Volume 1: Migrants from Northern Europe, s. 234–235. New York, Westport, London: Greenwood Press, 1987. ISBN 0-313-24638-6.
  2. Työmies kymmenvuotias, s. 8–11.
  3. Työmies kymmenvuotias, s. 12.
  4. Sulkanen, s. 76.
  5. Työmies kymmenvuotias, s. 12–13.
  6. a b Työmies kymmenvuotias, s. 16.
  7. Sulkanen, s. 102–103.
  8. Työmies kymmenvuotias, s. 18–27.
  9. Työmies kymmenvuotias, s. 24.
  10. Työmies kymmenvuotias, s. 28–33.
  11. Sulkanen, s. 132–134.
  12. Työmies 20 vuotta, s. 77–79.
  13. Työmies 20 vuotta, s. 79.
  14. Sulkanen, s. 187–191.
  15. Työmies 20 vuotta, s. 10–11, 79–82.
  16. Sulkanen, s. 317–318.
  17. Sulkanen, s. 228–229.
  18. 50 vuoden varrelta, s. 135–156, 195–210, 243–247.
  19. Oehlerts, Donald E.: Guide to Wisconsin newspapers, 1833-1957, s. 70. Madison: State Historical Society of Wisconsin, 1958. Teoksen verkkoversio.
  20. Sulkanen, s. 318.
  21. Lehtipaja: Työmiehen neljännesvuosisatajulkaisu, s. 45. Superior, Wisconsin: Työmies Society, 1928. Teoksen verkkoversio.
  22. 50 vuoden varrelta, s. 239–243
  23. Sulkanen, s. 110.
  24. Työmies kymmenvuotias, s. 32.
  25. Sulkanen, s. 339–340.

Aiheesta muuallaMuokkaa