Kirjallisuus

kielelliset tuotteet

Kirjallisuus tarkoittaa kirjoitettuja tai suullisena perinteenä säilyneitä kielellisiä tuotteita kuten romaaneja ja kansanrunoutta. Usein kirjallisuudella viitataan kaunokirjallisiin teoksiin. Kaunokirjallisuuden lisäksi yleisiä kirjallisuuden lajeja ovat tieto-, muistelma-, viihde-, poliittinen, uskonnollinen tai ammattikirjallisuus. Sanan kirjallisuus kehitti suomen kieleen Elias Lönnrot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.[1]

Veistos näytteillä Berliinissä vuonna 2006.

Määritelmä muokkaa

Kirjallisuus on laaja käsite ja sen täysin tyhjentävä määrittely on hankalaa. Etymologisesti termi viittaa kirjamuotoon ja kirjoitettuun tekstiin, mutta toisaalta kirjallisuudeksi lasketaan joissain yhteyksissä myös sähköisesti julkaistut teokset, sarjakuvat ja suullinen tarinaperinne, eli siis kaikki kirjoitetut tekstit ja puhutut tarinat.

Kirjallisuus jaetaan yleensä kauno- ja tietokirjallisuuteen, jotka erottaa viestinnän tarkoitus. Yksinkertaistaen kaunokirjallisuuden tehtävä on esteettisen kokemuksen tuottaminen, kun taas tietokirjallisuus pyrkii tiedonvälitykseen. Yleisessä kielenkäytössä ja esimerkiksi yliopiston oppiaineena sana kirjallisuus tarkoittaa juuri kaunokirjallisuutta.

Kirjallisuus-sanan käyttäminen eri yhteyksissä on myös arvovalinta. Ilmauksella on vahvoja korkeakulttuurisia konnotaatioita, ja jonkin teoksen tai tekstityypin nimittäminen kirjallisuudeksi ja toisen ei-kirjallisuudeksi on jälkimmäisen vahvaa vähättelyä.

Historiaa muokkaa

Pääartikkeli: Kirjallisuuden historia

Alkulähteet muokkaa

Länsimaisen kirjallisuusperinteen voidaan katsoa perustuvan sumerilaiseen kulttuuriin, jonka parissa kehitettiin nykyään nuolenpääkirjoituksena tunnettu kirjoitustapa noin 3200–3000 eaa. Maailmanhistorian ensimmäinen nimeltä mainittu kirjailija oli Urin temppelin ylipapitar Enheduanna. 2200-luvulla ennen ajanlaskun alkua eläneen Enheduannan tuotannosta on säilynyt kuusi pitkää runoa ja 42 temppelihymniä.[2] Monet sumerilaisessa kirjallisuudessa esiintyvät teemat ovat keskeisiä länsimaisen kirjallisuuden rakennusaineksia.

Länsimainen kirjallisuus muokkaa

 
Sapfo.

Länsimaisen kirjallisuuden kehdoksi määritellään tavallisesti antiikin Kreikka. Antiikin Kreikan kulttuurin on historian kuluessa aika ajoin — myös omana aikanaan — katsottu edustavan inhimillisen sivistyksen huipentumaa. Koska näin ollen ei ole ikään kuin ollut mitään syytä edetä ajassa antiikin Kreikkaa kauemmaksi, on tieto varhemman kirjallisen kulttuurin merkityksestä ainakin länsimaissa ollut harvinaista.[3]

Toisaalta ajatus länsimaisen kirjallisuuden kehdon sijoittamisesta antiikin Kreikkaan on perusteltavissa sikäli, että tuolloin kehittyi selkeä kirjallisuuden lajijako toisaalta Dionysos-jumalan palvontamenoihin kuuluneen näytelmäkilpailuperinteen myötä tragedioihin ja komedioihin, toisaalta Aristoteleen Runousopissaan esittelemän kolmijaon mukaan draamaan, lyriikkaan ja epiikkaan. Näin ollen erityisesti kirjallisuusteorian ja kirjallisuuden tutkimuksen juurien voi katsoa olevan antiikin Kreikassa. Mainitut lajijaot ovat merkityksellisiä länsimaisessa kirjallisuusperinteessä myös sikäli, että erilaiset kirjallisuuden kaanonit, käsitykset ”hyvästä kirjallisuudesta”, ovat eri aikakausina olleet sidoksissa niihin. Esimerkiksi tragediaa on alun perin pidetty komediaa ylevämpänä taidemuotona.

Antiikin Kreikan merkityksellisyydestä kertoo myös se, että eräät maailmankirjallisuuden vaikutuksellisimmat tekstit, joita myöhemmät kirjailijat ovat eri tavoin uusintaneet, ovat peräisin juuri tältä ajalta. Kuuluisimpia esimerkkejä ovat Platonin dialogit, Homeroksen Ilias ja Odysseia tai Sofokleen tragedia kuningas Oidipuksesta, jonka monet katsovat vaikuttaneen esimerkiksi William Shakespearen näytelmään Hamlet.

Kirjallisuuden lajeja muokkaa

Kirjallisuus jaetaan kaunokirjallisuuteen ja tietokirjallisuuteen. Kaunokirjallisuus jaetaan edelleen proosaan, runouteen ja draamaan.

Kaunokirjallisuuden aiheita ja lajityyppejä

 
Kirjoja hyllyssä.

Kirjallisuus maittain ja kielittäin muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Otavan Iso Fokus, 3. osa, s. 1838. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-00051-9.
  2. Mäntylä, Eveliina: Tuntematon Enheduanna Helsingin Sanomat. 30.6.2021. Viitattu 5.7.2021.
  3. Niemi-Pynttäri, Risto: Kreikan merkityksestä. Euroopan kirjallisuushistoria. Koppa.jyu.fi.

Kirjallisuutta muokkaa

Yleistä muokkaa

  • Neimala, Kaisa & Papinniemi, Jarmo: Lukukirja. Kirja kirjoista. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21889-0.

Kirjallisuudentutkimus muokkaa

Kirjallisuuslehtiä muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirjallisuus.
 
Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: kirjallisuus.
 
Wikibooks
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Kirjallisuus.