Tämä artikkeli käsittelee kirkollista laulua. Kalevalamittaisesta, pääosin pakanallisesta runonlaulusta katso artikkeli Suomalainen kansanrunous.

Virsi (pr. wīrds[1]) on kirkollisessa kielenkäytössä ensisijaisesti yhteislauluksi tarkoitettu runomittainen hengellinen laulu. Virren laulamista on kutsuttu myös veisaamiseksi. Virsi koostuu usein säkeistöistä. Virrestä voidaan eri tilaisuuksissa valita laulettaviksi vain osa säkeistöistä.

Suomalaisia virsikirjoja.

Virren veisuuta voidaan säestää jollakin soittimella. Kirkoissa soittimena käytetään yleensä urkuja. Säestää voidaan myös esimerkiksi pianolla, urkuharmonilla, kitaralla tai huilulla. Veisuuta saattaa johtaa esilaulaja, Suomen luterilaisissa kirkoissa yleensä kanttori.

Tunnetuin virsien kokoelma on kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirja, mutta myös monien herätysliikkeiden lauluja kutsutaan virsiksi. Monet virret ovat syntyneet rukouksena. Virsilaulu antaa jumalanpalveluksessa seurakunnalle välineitä rukoukseen, kiitokseen ja ylistykseen.

Suomen sana virsi on vanha balttilainen lainasana.[1] Se on alkujaan tarkoittanut yleensä laulua tai varsinkin pitkähköä kalevalamittaista kansanrunoa, kuten Mataleenan virttä, jolla on kuitenkin kristilliset juuret.[2] Sanaa virsi on käytetty yhtä lailla myös täysin pakanallisista runoista, kuten Vipusen virrestä. Alkuperäinen merkitys on edelleen säilynyt esimerkiksi yhdyssanassa itkuvirsi.[1]

Jumalanpalveluksen virsiäMuokkaa

Tunnettuja virsiäMuokkaa

Tunnettuja virsirunoilijoitaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

InternetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1502 (s.v. virsi). Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 286. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20163-4.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.