Avaa päävalikko

Martti Paavola (pianopedagogi)

suomalainen säveltäjä
Tämä artikkeli kertoo pianonsoiton professorista Martti Paavolasta. Muita samannimisiä on lueteltu täsmennyssivulla Martti Paavola.
Martti Paavola 1930-luvun lopulla.

Martti Lauri Paavola (20. heinäkuuta 1898 Janakkala26. maaliskuuta 1990 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, pianotaiteilija, pianopedagogi ja kriitikko. Hän oli Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettaja 1927–1945, lehtori 1951–1960 ja pianopedagogiikan professori 1960–1965. Lisäksi hän opetti pianonsoittoa Kansankonservatoriossa 1925–1935 ja toimi useassa lehdessä musiikkiarvostelijana ja esseistinä.[1]

Paavola valmistui normaalilyseosta 1917 ja Helsingin musiikkiopistosta 1920. Ulkomaisia opintoja hän suoritti Saksassa 1920–1924 ja Pariisissa 1927, 1928 ja 1930.[1] Helsingin musiikkiopistossa hän opiskeli Eino Lindholmin ja Elli Rängman-Björlinin johdolla. Saksassa hän opiskeli Berliinissä sekä Leipzigissa 1921–1924 opettajanaan Robert Teichmüller. Pariisissa hän opiskeli Jean Batallan johdolla. Ensikonsertin hän piti 1926 ja esiintyi kymmenen vuoden ajan solistina sekä myöhemmin kamarimuusikkona.[2]

Paavola julkaisi pianonsoiton aloittelijoille oppaan Pianonsoiton alkeet I–III (1935–1938) sekä varttuneemmille soittajille kokoelmat 97 harjoitelmaa I–II (1943–1945) ja Tie taituruuteen I–II (1947).

Paavola sai Pro Finlandia -mitalin 1948. Paavolan puoliso oli vuodesta 1936 Leena o.s. Hirvensalo (1902–1987).

OppilaitaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 519. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. Otavan iso musiikkitietosanakirja 4, s. 528. Helsinki: Otava 1978. ISBN 951-1-04763-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.