Juha Vakkuri

suomalainen kirjailija ja toimittaja

Juha Ilkka Vakkuri (2. joulukuuta 1946 Helsinki[2]8. maaliskuuta 2019[3] Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan journalismistaan, kirjoistaan ja siitä, että hän perusti suomalaisafrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon Beniniin.

Juha Vakkuri
Juha Vakkuri Helsingin Taiteiden yössä 2014.
Juha Vakkuri Helsingin Taiteiden yössä 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt2. joulukuuta 1946
Helsinki[1]
Kuollut8. maaliskuuta 2019 (72 vuotta)
Helsinki
Ammatti kirjailija, toimittaja
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Juha Vakkurin äiti oli matematiikanopettaja ja isä tehtaan osastopällikkö. Hän varttui Riihimäellä. Hyvinkäällä hän asui vuosina 1955-1965.[4]

Vakkuri suuntautui yhteiskunnan ja maailman asioihin nuorena, aluksi kirjojen ja elokuvien avulla. Hän toimitti 15-vuotiaana Hyvinkään yhteiskoulun teinikunnan Touko-lehteä, johon hän sai kirjoittajiksi merkittäviä valtakunnan nimiä.

Äidinkielenopettajan kannustus antoi sysäyksen kirjailijantyölle. Juha Vakkuri menestyi myös Hyvinkään kaupungin järjestämässä kirjoituskilpailussa. Sen tuomaristoon kuulunut runoilija Pertti Nieminen ryhtyi tukemaan koulupojan kirjallisuusharrastusta.[2][4]

UraMuokkaa

Valmistuttuaan kirjallisuuden maisteriksi vuonna 1969 Juha Vakkuri aloitti MTV:n dramaturgina.[2]

Toimittajana Vakkuri kirjoitti politiikkaan ja talouteen liittyvistä aiheista radioon, televisioon ja sanomalehtiin vuodesta 1969 lähtien. Hän aloitti työn Afrikassa YK:n kehitysaputöissä Sambiassa vuonna 1971. Sen jälkeen hän jatkoi tiedottajana YK:n päämajassa New Yorkissa vuosina 1973–1975.[3]

Hän oli MTV:n kansainvälisenä tuotantopäällikkönä vuosina 1975–1983, jonka jälkeen hän aloitti Yleisradion ohjelmapäällikkönä vuonna 1983.[2]

Vakkuri perusti vuonna 2000 poikansa nimeä kantavan Villa Karo -nimisen suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Beninin Grand-Popoon.

Vakkuri toimi myös Beninin kunniakonsulina.[2]

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

Juha Vakkuri toimi vapaana kirjailijana vuodesta 1997 alkaen.[3] Ura kirjailijana käynnistyi romaanilla Veljet keskenään vuonna 1971.[2]

Vakkurin kirjallisessa tuotannossa on monta lajia. Hän kirjoitti romaaneja, näytelmiä teatterille ja televisiolle, runoja, raporttikirjoja, kuunnelmia ja henkilökuvia. Hänen kirjoittamiaan kirjoja on julkaistu yli neljäkymmentä.[2]

Juha Vakkurin teosten aiheet ovat lähes rajattomia ja hänen lähestymistapansa on ennakkoluuloton. Kirjoissaan hän tarkasteli useimmiten Afrikkaa, mutta saattoi myös kirjoittaa Kádárin Unkarista tai Mannerheimin Suomesta. Hän tarkasteli kirjoissaan historiaa, ihmiskuvausta ja globaaleja näköaloja.[2]

Afrikka-trilogia ja moraliteettiMuokkaa

Vakkurin suuri kirjallinen työ oli 1 500-sivuinen Afrikka-trilogia. Sen teoksissa Afrikan poikki (2009), Afrikan ympäri (2012) ja Afrikan sydämeen (2014) kuljetaan melkein kaikissa Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa. Sen johdosta hänelle myönnettiin Tietokirjailijapalkinto vuonna 2015. Palkintoraati totesi, että "Juha Vakkuri on todistanut olevansa kartalla niin isojen historiallisten linjojen kuin pienten arkipäiväisten yksityiskohtienkin kera. Hän on paitsi tuottelias ja sujuvasanainen tietokirjailija, myös rohkea tutkimusmatkailija, tarkka havainnoija, valistunut historian tuntija ja oiva matkakumppani lukijalleen."[5]

Juha Vakkurin tuotannon kokoava teema oli moraliteetti, yksilöllisen ja yleisen moraalin suhde. Hän kirjoitti siitä, miten ihmiset suhtautuvat moraaliin, kun maailma heittelee heitä.[2] Eräässä haastattelussaan Juha Vakkuri totesi:

"Afrikalla on hyvin paljon annettavaa suomalaisille kirjailijoille eikä pelkästään kirjailijoille vaan kaikille avoimille ihmisille. Afrikassa on vielä jäljellä paljon sellaisia arvoja, joista me olemme omahyväisessä viisaudessamme ja yltiöpäisessä tyhmyydessämme luopuneet."[6]

YksityiselämäMuokkaa

Vakkuri kuoli syöpään 72-vuotiaana 8. maaliskuuta 2019.[3] Hänen toinen puolisonsa vuodesta 1979 oli Catarina Doepel-Vakkuri. He saivat 1980-luvulla kaksi poikaa. Ensimmäisestä avioliitosta Juha Vakkurilla on tytär.[7][8]

Juha Vakkurin isoveli oli kirjailija ja rakennusalan yritysjohtaja Aaro Vakkuri[7].

TeoksiaMuokkaa

TietokirjojaMuokkaa

  • Mustavalkoinen Afrikka: Katsaus Etelä-Afrikan rotupolitiikkaan. Jyväskylä: Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0298-1.
  • Muutoksen tuuli: Katsaus mustan Afrikan nykypäivään. Espoo: Weilin+Göös, 1979. ISBN 951-35-1848-5.

RunokokoelmiaMuokkaa

ProosaaMuokkaa

MuutaMuokkaa

  • Hertta ja Olavi. Näytelmä. Helsingin kaupunginteatteri 2003–2004.
  • Puolarmetsän puut. Radiokuunnelma. Radioteatteri 2004.
  • Olkilinna: Elämää kolmella mantereella. Muistelmat. Like 2016.

PalkinnotMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kuka kukin on 2003, s. 1078. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. a b c d e f g h i Juha Vakkuri 1946–2019 Helsingin Sanomat. 15.3.2019. Viitattu 11.3.2021.
  3. a b c d Kirjailija ja Afrikan-tuntija Juha Vakkuri on kuollut Ilta-Sanomat. 11.3.2019. Viitattu 11.3.2019.
  4. a b Vakkuri, Juha Hyvinkää Internet. Viitattu 11.3.2021.
  5. Juha Vakkurille Tietokirjailijapalkinto Like Kustannus. 24.10.2015. Viitattu 11.3.2021.
  6. Juha Vakkuri - Suomen tietokirjailijat ry www.suomentietokirjailijat.fi. Viitattu 11.3.2021.
  7. a b Vakkuri, Juha: Olkilinna, Elämää kolmella mantereella, s. 29, 352. Like, 2016.
  8. Ollikainen, Milla: Afrikan-tuntija, kirjailija Juha Vakkuri: ”Lähettäisin kehitysaputehtäviin kokeneita eläkeläisiä enkä liutaa byrokraatteja”. Seura, 17.10.2016. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.12.2021.
  9. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2015. (Arkistoitu – Internet Archive) Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.

Aiheesta muuallaMuokkaa