Albert Camus

ranskalainen kirjailija, toimittaja ja filosofi

Albert Camus (/al.bɛʁ kamy/) (7. marraskuuta 1913 Mondovi, Ranskan Algeria4. tammikuuta 1960 Villeblevin, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, journalisti ja filosofi sekä absurdismin johtohahmoja. Häntä pidetään yleisesti eksistentialismin edustajana; Camus itse kiisti painokkaasti olevansa eksistentialisti[1].

Albert Camus
Albert Camus, gagnant de prix Nobel, portrait en buste, posé au bureau, faisant face à gauche, cigarette de tabagisme.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt7. marraskuuta 1913
Mondovi, Ranskan Algeria
Kuollut4. tammikuuta 1960 (46 vuotta)
Villeblevin, Ranska
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliranska
Tyylilajit eksistentialismi
absurdismi
Pääteokset Sivullinen, Rutto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto 1957

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäMuokkaa

Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa, joka silloin oli yksi Ranskan lääneistä, osa Ranskaa.

Kun Albert oli kahden vuoden ikäinen, hänen maatyöläisisänsä kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, ja poika eli köyhissä oloissa puolikuuron siivoojaäitinsä ja isoäitinsä kanssa. Albert opiskeli lukiossa, mutta koulu keskeytyi hänen sairastuttuaan tuberkuloosiin.[2] Hän aloitti filosofian opinnot yliopistossa. Camus liittyi 21-vuotiaana Algerian kommunistiseen puolueeseen, mutta hänet erotettiin kaksi vuotta myöhemmin. Hän oli mukana työväenteatterin toiminnassa ja työskenteli toimittajana, kunnes muutti vuonna 1940 Ranskaan. Toisen maailmansodan aikana hän toimi aktiivisesti Ranskan vastarintaliikkeessä. Maan vapauduttua hänestä tuli Combat-lehden päätoimittaja.lähde?

Camus'n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1947) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957.[3] Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottajalähde?. Palkinnon saannin jälkeen Camus'lla oli ongelmia, eikä kirjoittaminen sujunut ennen kuin 1959, mutta kuolema keskeytti työn heti seuraavan vuoden alussa.[2]

Camus'n ja vallankumousta kannattaneen Jean-Paul Sartren välit katkesivat 1950-luvulla, kun Camus arvosteli teoksessaan Kapinoiva ihminen marxilaisuutta. Hän näki muodikkaassa kommunismissa yhden totalitarismin muodon. Välirikon vuoksi Camus syrjäytyi Ranskan älymystön keskuudesta.[2] Algerian sotaan hän omaksui maltillisen kannan, ja hänestä tuli epäsuosittu niin Ranskassa kuin Algeriassakin. Hän muokkasi muiden teoksia teatteriin (mm. Pedro Calderón, Fjodor Dostojevski, William Faulkner).lähde?

Camus kuoli vuonna 1960 auto-onnettomuudessa Pariisin lähellä, kun hänen kustantajansa Michel Gallimardin ajama henkilöauto suistui tieltä.[4][5][6]. Camus'n mukana autossa olleessa laukussa oli keskeneräinen Kapinoivan ihmisen käsikirjoitus, joka päättyi sanoihin "kuolla kapinoimatta"[2].

SalamurhaväiteMuokkaa

Italialaisakateemikko Giovanni Catelli väitti vuonna 2011 italialaislehti Corriere della Serassa, että Camus salamurhattiin. Catelli perusti väitteensä tšekkirunoilija Jan Zabranan päiväkirjoihin. Catelli huomasi, että italiankielisenä kirjana julkaistuista päiväkirjoista puuttui osa. Catellin mukaan Zabrana kuvaa siinä tapaamistaan venäläisen KGB-agentin kanssa. Agentti kertoi Zabranalle, että neuvostoagentit järjestivät auto-onnettomuuden, jossa Camus kuoli. Neuvostoagentit olivat asettaneet auton renkaaseen laitteen, joka sai sen rikkoutumaan ajon aikana, Zabranan päiväkirjassa sanottiin.[7]

Catellin mukaan Neuvostoliiton ulkoministeri Dmitri Šepilov määräsi Camus’n tapettavaksi, koska oli vihastunut ranskalaislehdessä vuonna 1957 julkaistusta Camus'n artikkelista. Siinä Camus syytti ministeriä Unkarin kansannousun murskaamisesta.[7]

Olivier Todd, joka oli entinen BBC:n Pariisin toimittaja ja kirjan Albert Camus: une Vie (Elämä) kirjoittaja, kuitenkin toteaa: "vaikka en millään lailla epäilekään, etteikö KGB voisi tehdä jotain sellaista, en usko että tarina on totta".[7]

TeoksetMuokkaa

 
Camus'n hauta Lourmarinissa, Vauclusessa, Ranskassa.

Romaanit ja novellitMuokkaa

  • Sivullinen. (L’étranger, 1942.). Suomentanut Kalle Salo. Otava, 1947.
  • Rutto. (La peste, 1947.). Suomentanut Juha Mannerkorpi 1948. Uuden tarkistetun käännöksen laatinut Jukka Mannerkorpi. Otava, 1995.
  • Putoaminen. (La chute, 1956.). Suomentanut Maijaliisa Auterinen. Otava, 1958.
  • Maanpako ja valtakunta (L'éxil et le royaume) (novellikokoelma, 1957) suom. Maija Lehtonen, Helsinki: Otava 1973 ISBN 951-1-00276-7 (uusi laitos; ilm. aiemmin 1960 yhteisniteenä Sivullisen kanssa).
  • Onnellinen kuolema (La Mort heureuse) (varhainen versio Sivullisesta, julkaistu postuumisti 1970); suom. Elina Hytönen, Helsinki: Otava 1972. ISBN 951-1-03634-3
  • Ensimmäinen ihminen (Le Premier homme) (keskeneräinen, julkaistu postuumisti 1994); suomentanut Sirkka Suomi, Helsinki: Otava 1995 ISBN 951-1-13666-6

EsseetMuokkaa

  • L'envers et l'endroit (kokoelma, 1937)
  • Sisyfoksen myytti (Le Mythe de Sisyphe) (1942)
  • Kapinoiva ihminen (L'Homme révolté) (1951)
  • Camus, Albert: Esseitä: Valikoima. Suomentanut Leena Löfstedt. Esipuheen kirjoittanut ja valikoinnin suorittanut Maija Lehtonen. Helsinki: Otava, 1962.

NäytelmätMuokkaa

  • Caligula (kirjoitettu 1938, esitetty 1945)
  • Oikeamieliset (Les justes) (1950)

LähteetMuokkaa

  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

ViitteetMuokkaa

  1. Stone, Greg: Why Camus Was Not An Existentialist Philosophy Now. 2016. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  2. a b c d Silja Lanas Cavada, Pandemian tarina. Suomen Kuvalehti 12/2021 26.3.2021 s. 44–47
  3. The Nobel Prize in Literature 1957 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.9.2009. (englanniksi)
  4. Liukkonen, Petri & Pesonen, Ari: Albert Camus (1913–1960) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. (englanniksi)
  5. Albert Camus' crash, Stephen Bailey. Viitattu 5.10.2015.
  6. de Gaudemar, Antoine: 'This one's had a good start born in the middle of a move.' The Guardian. 16.4.1994. Viitattu 12.3.2021.
  7. a b c Kim Willsher: Albert Camus might have been killed by the KGB for criticising the Soviet Union, claims newspaper 2011. Guardian. Viitattu 28.5.2013. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kuosma, Tapio (2011): Sartren Roquentin ja Camus'n Meursault elämän tarkoitusta jäljittämässä (essee) teoksessa: Elämän tarkoitusta etsimässä. Helsinki: Livres ’Belles-Lettres’. ISBN 978-952-99683-7-4
  • Lehtinen, Torsti (2002). Eksistentialismi: Vapauden filosofia. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-625-723-2

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albert Camus.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Albert Camus.
  • Aronson, Ronald: Albert Camus The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Simpson, David: Albert Camus The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Cité du livre d'Aix en Provence Centre Albert Camus. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  • Présence d’Albert Camus. Société des Études camusiennes. Arkistoitu 6.1.2028. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)
  • About Camus Society The Albert Camus Society. Viitattu 26.2.2021. (englanniksi)