Avaa päävalikko

Pedon merkki

Jaakko Pakkasvirran 1981 ohjaama taide-elokuva
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Ilmestyskirjan pedon merkistä kerrotaan artikkelissa Pedon luku.

Pedon merkki on Jaakko Pakkasvirran 1981 ohjaama sodanvastainen taide-elokuva. Se perustuu Olavi Paavolaisen teksteihin, ennen kaikkea kirjaan Synkkä yksinpuhelu.[1]

Pedon merkki
Ohjaaja Jaakko Pakkasvirta
Käsikirjoittaja Arvo Jaakko Henrikki Salo
Jaakko Pakkasvirta
Timo Humaloja
Tuottaja Jaakko Pakkasvirta
Säveltäjä Otto Donner
Leikkaaja Jaakko Pakkasvirta
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Keskeisissä rooleissa nähdään Esko Salminen, Irina Milan, Tom Wentzel, Hannu Lauri ja Vesa-Matti Loiri. Lauri ja Loiri palkittiin rooleistaan Jusseilla[2].

Sisällysluettelo

RooleissaMuokkaa

 Esko Salminen  … Kaarlo  
 Irina Milan  … Karin Weger, myöh. Karin von Stein  
 Tom Wentzel  … Helmut von Stein  
 Hannu Lauri  … Olavi  
 Vesa-Matti Loiri  … Usko  
 Kalevi Kahra  … vääpeli  
 Esa Pakarinen Jr.  … TK-kuvaaja  
 Jukka-Pekka Palo  … luutnantti Valonen  
 Martti Pennanen  … kenraaliluutnantti  
 Yrjö Parjanne  … kapteeni  
 Harri Tirkkonen  … eversti  
 Jack Witikka  … eversti  
 Elina Salo  … sairaanhoitaja  
 Marja-Leena Kouki  … maalaistalon emäntä  
 Pekka Milonoff  … sotavanki maalaistalossa  
 Aarno Sulkanen  … saksalainen vartiosotilas  
 Ilari Paatso  … kuulusteltava saksalainen lentäjä  
 Saara Pakkasvirta  … esimieslotta  
 Sanna Fransman  … varuslotta  
 Ritva Vepsä  … varuslotta  
 Matti Pellonpää  … hermonsa menettänyt sotilaskarkuri  
 Aarre Karén  … jalkaväen kapteeni  
 Pekka Laiho  … pioneerikapteeni  
 Kari Väänänen  … nuori kapteeni  
 Rabbe Smedlund  … vänrikki päämajassa  
 Jyrki Kovaleff  … tiedotusupseeri  
 Jarkko Rantanen  … sotilas päämajassa  
 Paavo Pentikäinen  … kapteeni päämajassa  
 Seppo Kolehmainen  … sotilasvirkailija, tulkki  
 Magnus Zweygberg  … mies asevelijuhlassa  

VastaanottoMuokkaa

Ulkomailla sotaelokuvan vastaanotto oli kunniamainintoineen ymmärtävämpää kuin kotimaassa. Ohjaaja Jaakko Pakkasvirran mukaan tekijät saivat Suomessa jopa tappouhkauksia.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Harri Närhi kuvaa Pedon merkkiä hyvin näytellyksi, paljon puhetta sisältäväksi ja draamallisesti kunnianhimoiseksi kuvaukseksi illuusioiden rapisemisesta historian käännekohdassa. Hän antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[2]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.