Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee Hella Wuolijoen näytelmää. Katso muita merkityksiä täsmennyssivulta.

Niskavuoren naiset on Hella Wuolijoen näytelmä vuodelta 1933. Sen ensiesityksen Helsingin Kansanteatterissa 31. maaliskuuta 1936 ohjasi Eino Salmelainen, jonka merkitys Wuolijoen näytelmille oli keskeinen ja jonka ohjaustyöt viitoittivat näytelmien tulkinnan ja laskivat perustan Niskavuoren teatterimaisemalle vuosikymmeniksi.[1][2][3] Näytelmä ilmestyi painettuna vuonna 1936 tekijänimellä Juhani Tervapää, ja kustantaja oli Gummerus. Wuolijoki paljastui tekijänimen takaa kuitenkin jo näytelmän ensi-illassa[2]. Se on julkaistu uudestaan 2001 Hella Wuolijoen tekijänimellä.[4]. Loviisana oli Elsa Rantalainen, Aarnena Kyösti Erämaa ja Marttana Aino Lohikoski. Ilonaa näytteli Martta Kontula.

Niskavuoren naiset
Kirjailija Juhani Tervapää (=Hella Wuolijoki)
Kieli suomi
Genre näytelmä
Kustantaja Gummerus
Julkaistu 1936
Sivumäärä 143 s.
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Näytelmän pohjalta on tehty kaksi elokuvaa Niskavuoren naiset vuodelta 1938 ja Niskavuoren naiset vuodelta 1958, jotka molemmat on ohjannut Valentin Vaala. Ilonan ja Aarnen tarinan kertovan Matti Kassilan ohjaaman elokuvan Niskavuori (1984) alkupuoli pohjautuu Niskavuoren naisiin.

Tarinan kuvaama aika on 1920-luku.[3] Tarinassa Aarne Niskavuori ihastuu kylän uuteen opettajaan Ilona Ahlgreniin. Sisäinen kamppailu velvollisuuden (vaimonsa Martan ja Niskavuoren talon) ja intohimon (Ilonan) välillä päättyy siihen, että hän tunnustaa rakkautensa Ilonalle. Suhteen paljastuttua Martta järjestää kuulemistilaisuuden, jossa tilanne selviää kaikille. Vanhaemäntä Loviisa tyytyy tappioon ja hyvästelee poikansa, joka lähtee Ilonan kanssa kaupunkiin.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa