Niskavuoren Heta (näytelmä)

Hella Wuolijoen näytelmä
Tämä artikkeli kertoo Hella Wuolijoen näytelmästä. Näytelmän elokuvatulkinnoista katso Niskavuoren Heta (vuoden 1952 elokuva) ja Niskavuoren Heta (vuoden 1987 elokuva).

Niskavuoren Heta on Hella Wuolijoen kirjoittama draamanäytelmä vuodelta 1950. Siinä on kahdeksan kuvaelmaa. Ensimmäinen kuvaelma sijoittuu Niskavuorelle muutaman vuoden Niskavuoren nuori emäntä -näytelmän tapahtumien jälkeen, seitsemän seuraavaa kuvaelmaa sijoittuvat Muumäen tilalle.

Niskavuoren Heta
Kirjoittaja Hella Wuolijoki
Alkuperäiskieli suomi
Tyylilaji epookkidraama
Aihe luokkaerot, uudisraivaus, katkeruus, ahkeruus, ahneus, rakkaus
Tapahtumapaikka ja -aika Muumäen tila Hämeessä 1890-luvun lopulta 1920-luvulle
Kantaesitys 16. marraskuuta 1950[1]
Kantaesityspaikka Tampereen Työväen Teatteri
Sarja Niskavuori-sarja
Henkilöt
Henkilöt

Niskavuori-näytelmien kronologiassa Niskavuoren Heta on toinen. Ennen Hetaa Wuolijoki oli kirjoittanut teokset Niskavuoren naiset, Niskavuoren leipä ja Niskavuoren nuori emäntä, jotka viiden näytelmän sarjassa sijoittuvat tapahtumien aikajärjestyksen mukaisesti kolmanneksi, neljänneksi ja ensimmäiseksi. Hetan jälkeen Wuolijoki kirjoitti sarjan viimeisen näytelmän, Entäs nyt, Niskavuori?, joka on myös tapahtumien aikajärjestyksessä viimeinen.

Juoni muokkaa

Ensimmäinen kuvaelma: Hetan ja Akustin häät muokkaa

On kulunut joitakin vuosia Niskavuoren nuoren emännän tapahtumista. "Anna mulle voimia, anna mulle voimia..."[2], Heta vaikeroi häähumun keskellä. Hän on juuri nainut Niskavuoren rengin, Akustin, ja saanut perintöosanaan Muumäen tilan, jonka pinta-ala on yli 400 tynnyrinalaa (noin 200 hehtaaria). Hetan pikkusisko Kustaava on nykyisin suuren Mattilan tilan emäntä. Hän naljailee Hetalle tämän käytöksestä, Loviisa pyytää Kustaavaa ymmärtämään Hetaa, joka joutuu muuttamaan entiseen torppaan. Häihin on kutsuttu myös Lammentaustan Santeri, jonka oli määrä mennä naimisiin Hetan kanssa, mutta joka valitsikin Huovilan Esterin. Heta on raskaana, lapsi on Santerin, minkä vain harvat tietävät. Akustilla on vaikeuksia omaksua isännän rooli. Heta haluaa lähteä mahdollisimman pian Muumäelle. Hän vie mukanaan tavaroita, joista osa tosin kuuluu Niskavuorelle, mutta Loviisa ei välitä. Hän on tyytyväinen päästessään vihdoin eroon kälystään. Heta ja Akusti lähtevät Niskavuorelta niin näyttävästi, että Kustaavan mielestä siitä puhutaan vielä miesmuistiin.

Toinen kuvaelma: Heta saapuu Muumäelle muokkaa

Muumäen tupa on pimeä ja köyhä. Noin 15-vuotias piikalikka Siipirikko ja Akustin äiti Anttilan Mari odottavat Hetaa ja Akustia saapuviksi. Paikalla on myös Siipirikon isä, Maanojan Roope. Heta kehuu Muumäen vainioita, mutta tilan päärakennus on vaatimaton. "Ei tänne pieniin paikkoihin paljon iloa mahdu, eikä mahdu paljon suruakaan, kai tässä toimeen tullaan, tepsutellaan"[3], Akusti lohduttaa Hetaa. Kyytimiehet Janne ja Mikko kantavat Hetan hienot huonekalut Muumäen tönöön. Marin olisi Akustin mielestä passattava Hetaa, mutta varsin pian käy selväksi, että Marista ei ole enää maatalon töihin. Siipirikko jää Muumäelle piiaksi, vaikka Heta on alkuun sitä mieltä, että Muumäellä ei ole varaa piikoihin.

Kolmas kuvaelma: Muumäki kasvaa muokkaa

Muumäen tupa lähes vuosikymmen myöhemmin. On myöhäinen kevätilta, Heta ja Siipirikko odottavat Akustin saapuvan Tampereelta, minne tämä on lähtenyt aamulla kalakuormaa viemään. Myös Roope on paikalla. Muumäki on vähitellen vaurastunut, ja Heta haluaa sijoittaa rahat uuteen pytinkiin. Roope kertoo, että Lammentaustan Santerin taloudenpito on rappiolla, ja Huovilan rahat eivät enää riitä. Akusti palaa vihdoin, ja hänellä on Santeri mukanaan, mistä Heta suivaantuu: "Ei meille ketään sisään kutsuta ennen kuin uusi pytinki on valmis"[4]. Santeri astuu tupaan, ja näkee saman tien poikansa Jaakon. Heta vaatii Santeria poistumaan siltä seisomalta. Myöhemmin Akusti kertoo Hetalle, että hän on ostanut metsää Huovilalta. Uuden pytingin rakentaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen, mistä Heta raivostuu. Mutta toisaalta Muumäen pinta-ala kasvaa 500 hehtaariin, mistä Heta jälleen leppyy. Ennen kaikkea hän on mielissään, että Esterin perintömaat joutuvat Muumäen haltuun.

Neljäs kuvaelma: Uusi pytinki on valmis muokkaa

Kesä 1914, juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hetan ja Akustin liittoa on kestänyt seitsemäntoista vuotta. Muumäen uusi päätalo on vihdoin valmis, ja sinne on kutsuttu pitäjän herrasväkeä. Korinterin Iita on auttamassa Hetaa valmisteluissa. Akustille ja Hetalle on syntynyt Jaakon jälkeen tyttäret Aliina ja Kerttu. Loviisa ja Juhani saapuvat ennen muita juhlavieraita. Niskavuorta komeamman päätalon lisäksi Muumäellä on uusi näyttävä navetta, johon mahtuu viisikymmentä lehmää. Heta vähättelee Akustia Loviisalle "Kun on rengiksi syntynyt, niin rengiksi jää"[5], mutta Loviisa huomauttaa, että kukaan tuskin enää muistaa Akustin taustaa. Akusti on kutsunut Santerin, mitä Heta ei tiennyt lainkaan. Kun Juhani selvittää Hetalle missä yhteydessä Akusti Santerin kutsui, käy ilmi, että Akusti on ostamassa loputkin Huovilan talosta, mikä on jälleen uutinen Hetalle. Juhlaväki ihmettelee, missä Akusti luuraa. Kun Akusti vihdoin saapuu, koko kylän kerma on Muumäen salissa, ja Akustin vaatetus on tilanteeseen sopimaton. Hän on juuri ostanut naapuritilan peltoja. Rovasti ilmoittaa, että Akusti on valittu kirkkoväärtiksi.

Viides kuvaelma: Isäntien pojat menevät sotaan muokkaa

Talvi 1918 Muumäen puolipimeässä salissa. Heta haluaisi Jaakon lähtevän sisällissodan rintamalle valkoisten puolelle muiden isäntien poikien tavoin. Jaakko tietää, että Akusti on aietta vastaan, mutta Hetan mielestä Jaakon pitäisi totella äitiään. Hetan mukaan Siipirikko on alkanut käyttäytyä talossa emännän tavoin siitä alkaen, kun Roope pääsi punaisten esikuntaan. Punaiset eivät ole ryöstäneet Muumäeltä mitään, päinvastoin kuin muista taloista. Akustilla on hyvät välit kaikkiin suuntiin, ja hän on yleisesti pitäjän isäntien turva punaisia vastaan. Santeri poikkeaa Muumäelle, ja hänkin vastustaa Jaakon rintamalle lähtöä. Santerista on nyt tullut leski, ja liitto Esterin kanssa jäi lapsettomaksi. Jaakon isän henkilöllisyydestä ei kertaakaan puhuta suoraan, vaan asiaa tunnustellaan kautta rantain. "Tuleekohan sinusta koskaan ihmistä, jolla olisi vähän sydäntäkin", Santeri kysyy Hetalta, kun tämä jälleen kerran ajaa hänet ulos Muumäeltä. Kuvaelman lopussa punaiset tulevat ryöstämään Muumäen lehmät, jolloin Heta saa raivokohtauksen.

Kuudes kuvaelma: Kartano ostettiin ja torpat erotettiin muokkaa

Kerttu ja Aliina keskustelevat Muumäen salissa. Heta on ajanut Siipirikon pois Muumäeltä sisällissodan jälkeen. Roope on vainaa. Talon tyttäret eivät ole tyytyväisiä asemaansa, sillä he joutuvat tekemään kaikki sisätyöt, koska Muumäelle ei ole pestattu uutta palvelijaa, vaikka omaisuutta on huikeasti. Jaakko astuu saliin, ja Aliina huomauttaa hänenkin olevan kuin Muumäen trenki. Entiset torpparit saapuvat Muumäelle sopimaan Akustin kanssa maiden erottamisesta. Kukin saa joitakin kymmeniä hehtaareja sen mukaan onko maa hyvää vai huonoa. Akusti lupaa entisille torppareille enemmän maata kuin laki vaatii sillä ehdolla, että nämä tekevät vielä jonkin aikaa taksvärkkiä Muumäelle. Kauppakirjoihin vaaditaan myös Hetan allekirjoitus, jonka Akusti onnistuu järjestämään sopivasti Hetaa manipuloiden: "Mutta kartanon rouvan pitää myös käyttäytyä kuin kartanon rouvan eikä ajatella tuollaisia mitättömiä torppien juttuja"[6], hän taivuttelee vaimoaan. Maanojan Aatu tulee keittiön oven kautta kertomaan, että Siipirikko on sairaana. Kun vallesmanni muistuttaa Akustia tämän huimasta sosiaalisesta noususta, Akusti paljastaa tälle, että Siipirikko on ollut hänen saavuttamaton unelmansa.

Seitsemäs kuvaelma: Kunnallisneuvos tekee kuolemaa muokkaa

Akusti makaa sairaana vuoteellaan. Hän putosi jäihin kevätkalastuksen yhteydessä ja muistelee aikojaan Roopen kanssa. Aliina toivoo, että Akusti ei puhuisi Roopesta, jota Heta vihasi, samoin kuin Siipirikkoa. Akusti puolustaa Hetan käytöstä ja kutsuu sitä liioitteluksi, "hän ottaa niin kovakouraisesti elämästä minkä irti saa"[7]. Elämänsä viime hetkinä Akusti saa Hetan viimein passaamaan itseään, siihen saakka aika on kulunut Akustin passatessa Hetaa. Tohtori, rovasti, vallesmanni ja Santeri saapuvat tapaamaan Akustia. Akusti saa kunnallisneuvoksen arvonimen. Lähistöllä asusteleva Siipirikko ujutetaan Akustin kuolinvuoteen ääreen. Akusti tunnustaa Siipirikolle, että hän on aina pitänyt tästä enemmän kuin kenestäkään "vaikka lapseni olen siittänyt Hetan kanssa"[8].

Kahdeksas kuvaelma: Akustin lopputili Hetan kanssa muokkaa

Näyttämönä edelleen Akustin makuuhuone. Akustin hautajaisista on kulunut viikko ja vallesmannia odotetaan pitämään perunkirjoituksen. Jaakko, Kerttu ja Aliina keskustelevat hautajaisista, joissa Heta piti niin mauttoman puheen, että Aliina olisi juossut pois, jollei Loviisa-täti olisi pitänyt hänestä kiinni. Lisäksi he miettivät tulevaisuuttaan. "Kyllä sinun on nyt reilusti sanottava, että sinä aiot naida Marjatan ja että tahdot oman kodin", Aliina kärttää Jaakolta. Vallesmannin lisäksi perunkirjoitukseen saapuu Santeri. Kuolinpesän arvo on Hetalle yllätys, vähintään kymmenen miljoonaa markkaa. Akustin kuuluisa arkku avataan. Siellä on muun muassa rautanauloja, ruuveja, Mari-vainaan rintaneula ja velkakirjoja. Pitäjäläiset ovat Akustille velkaa satojatuhansia markkoja, jotka Heta vaatii ulosottoon. Lisäksi Akusti on määrännyt Siipirikolle suuren summan palkkioksi tämän työstä Muumäellä. Arkussa on myös iso velkakirja Santerilta, jonka Heta vaatii saman tien uloshakuun. Tällöin Jaakko puuttuu asiaan, ja sanoo kylmästi, että "tätä velkaa ei panna uloshakuun"[9]. Heta luhistuu, kun Jaakko kertoo syyn. Akusti on kertonut sen kuolinvuoteellaan, mutta edelleenkään ei sanota suoraan, että Jaakko on Santerin poika. Lopulta päädytään siihen, että mitään ei panna uloshakuun. Lopussa Heta toteaa itkien: "Akustia ei ole enää"[9].

Esitykset muokkaa

Niskavuoren Heta sai kantaesityksensä Tampereen Työväen Teatterissa 16. marraskuuta 1950.[10] Ensimmäinen Heta oli Bertta Tammelin ja Akusti puolestaan Toivo Mäkelä. Näytelmä on sittemmin esitetty kymmeniä kertoja teattereissa kautta Suomen. Suomen Kansallisteatterin tulkinta vuonna 1998 sai yli 30 000 katsojaa. Hetana oli Katariina Kaitue ja Akustina Veikko Honkanen. Oulun kaupunginteatterissa vuonna 2007 näytelmä keräsi yli 20 000 katsojaa. Hetana oli Tuula Väänänen ja Akustina Janne Raudaskoski.[11]

Filmatisoinnit muokkaa

Edvin Laine ohjasi Wuolijoen alkuperäisaiheen elokuvaksi varsin tuoreeltaan. Niskavuoren Heta sai ensi-iltansa jouluna 1952. Hetan näytteli Rauni Luoma, jolle rooli oli tuttu jo teatterista. Laineen elokuvan roolitukset olivat suurelta osin samat kuin teatterissa, paitsi että Kaarlo Halttunen näytteli teatterissa Santerin roolin ja elokuvassa puolestaan Akustin. Laine ei kuitenkaan siirtänyt näyttämöllepanoa sellaisenaan valkokankaalle, vaan hyödynsi elokuvataiteen keinoja: kohtauksia kuvattiin sisätilojen lisäksi vainioilla, järvellä, metsissä, maalaisteillä ja pihamailla.[1]

Kalle Pursiainen ohjasi Hetasta uuden version 1987. Se on televisiotuotanto, jossa Hetan näyttelee Leena Suomu ja Akustin Juhani Niemelä.[12]

Muuta muokkaa

Wuolijoki oli käynyt tapaamassa Hetan esikuvaa Hanna Eerolaa jo 1930-luvulla, ja näytelmästä tuli tosiasiallisesti kertomus Hanna Wuolijoesta ja Vihtori Eerolasta. Pariskunnan tyttäret Kaisa ja Esteri eivät olleet mielissään näytelmästä, eikä Hella Wuolijoki vieraillut Eerolassa enää sen julkaisun jälkeen.[13]

Niskavuori-näytelmät tapahtumien aikajärjestyksessä muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Niskavuoren Heta (näytelmä) Elonet.
  2. Wuolijoki, s. 81
  3. Wuolijoki, s. 96
  4. Wuolijoki, s. 105
  5. Wuolijoki, s. 114
  6. Wuolijoki, s. 135
  7. Wuolijoki, s. 138
  8. Wuolijoki, s. 143
  9. a b Wuolijoki, s. 152
  10. Wuolijoki, Erkki, s. 302
  11. Ilona / Esityshaku / Niskavuoren Heta ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 30.7.2021.
  12. Niskavuoren Heta (näytelmä) Elonet.
  13. Wuolijoki, Erkki, s. 302–304

Aiheesta muualla muokkaa