Hautajaiset

ihmisen kuoleman vuoksi pidettävä tilaisuus

Hautajaiset ovat ihmisen tai ihmisten kuoleman vuoksi vietettävä juhlameno, joka järjestetään hautauksen yhteydessä.

Kuva Hugh Trenchardin hautajaisista.

Eri kulttuureissaMuokkaa

Jotkin hautajaisrituaalit ovat olleet yleisiä kaikkina aikoina ja monien kulttuurien keskuudessa. Usein vainaja on pesty ja vaatetettu. Hautaan on voitu asettaa monenlaisia esineitä, kuten työkaluja, ruokaa tai koruja. Monissa hautajaisissa on hautajaissaattue, jossa vainaja viedään haudalle, joskus sukulaistensa olkapäillään kantamana. Saattueeseen voi liittyä musiikkia ja laulua, ja sitä voi joskus olla seuraamassa suuri yleisö. Joitain hautajaisia edeltävät ruumiinvalvojaiset, joiden aikana ruumiille pidetään seuraa kuoleman ja hautauksen välillä. Monella hautajaisrituaalilla pyritään lievittämään omaisten surua. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi ääneen valittaminen tai omien vaatteiden repiminen.[1]

Hautajaisiin liittyy usein tietty väri. Länsimaissa se on yleensä musta, mutta armenialaisilla ja syyrialaisilla vaaleansininen, ja hinduilla ja kiinalaisilla valkoinen. Joissakin kulttuureissa hautajaisiin liittyy tietty puulaji tai kukka.[2]

Joissakin kulttuureissa hautajaiset voivat jatkua kauan hautauksen jälkeenkin. Madagaskarilla vainaja kaivetaan ylös ja puetaan uudelleen ensimmäisenä talvena. Joissain kulttuureissa vainajalle järjestetään toinen muistotilaisuus, joskus kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä.[3]

SuomessaMuokkaa

Luterilaiset hautajaisetMuokkaa

 
Luterilaiset hautajaiset

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaan siunaamisen toimittaa aina pappi. Se voidaan toteuttaa kahdella kaavalla: Hautaan siunaaminen tai Hautausmessun kaavaa käyttäen[4]. Lisäksi on erillinen hautaan siunaamista täydentävä kaava: maahan kätkeminen. Sitä voidaan käyttää uurnan laskussa tai tuhkan maahan kätkemisessä tai kun vainaja lasketaan hautaan toisella paikkakunnalla varsinaisen siunaamisen jälkeen.[4]   

Hautaan siunaaminenMuokkaa

Hautaan siunaamisen kaava on sanajumalanpalveluksen kaavan kaltainen, joitakin kohtia voidaan jättää pois. Hautaan siunaaminen voi tapahtua kirkossa, siunauskappelissa, kappelissa, haudalla tai vainajan kotona.[4] Toimituksen kulku on seuraava:

  • Johdanto
    • Virsi
    • Alkusiunaus
    • Johdantosanat
    • Yhteinen rippi (voidaan jättää pois)
    • Psalmi
    • Rukous
  • Sana
    • Raamatunluku ja puhe
  • Siunaaminen
    • Uskontunnustus (voidaan jättää pois)
    • Siunaussanat
    • Virsi (voidaan jättää pois)
    • Rukous
    • Herran rukous (Isä meidän)
  • Päätös
    • Siunaus
    • Päätösmusiikki
    • Rukous haudalla
    • Hautaan laskeminen.[5][6]

Rukous haudalla voidaan rukoilla vaihtoehtoisesti hautaan laskemisen jälkeen.

HautausmessuMuokkaa

Hautausmessun kaavaa on perusteltu sillä, että se on ehtoollisen viettämisen alkukristillinen tapa ja kertoo siitä, että kuolemalla ei ole lopullista valtaa eikä seurakuntayhteys katoa kuolemassakaan. Kaavassa on useita vaihtoehtoja, jotka painottavat joko pääsiäisuskoa tai requiem-perinnettä. Hautausmessu seuraa Kirkkokäsikirjan messun järjestystä, siten että Hautaan siunaaminen tapahtuu saarnan jälkeen, ennen yhteistä esirukousta.[7] Koska Kirkkokäsikirjan järjestys tarjoaa useita vaihtoehtoja hautausmessun toteuttamiselle, on se suunniteltava hyvin, ja siihen osallistumista helpottaa painettu järjestys.[4]

Ortodoksiset hautajaisetMuokkaa

 
Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin johtajan, igumenia Marinan (Maria Iltola) hautauspalvelus luostarin kirkossa Heinävedellä 21. kesäkuuta 2012.

Ortodoksit pyritään siunaamaan hautaan mahdollisimman nopeasti, perinteisesti tämä tapahtuu kolmantena päivänä kuolemasta.[8] Tämä onnistuu myös nykymaailmassa, jos kaikki hautajaisjärjestelyt ovat valmiina ja hautauslupa saadaan melkein heti kuoleman jälkeen.

ArkkuMuokkaa

Hautauspalvelun liturginen väri on valkoinen, joka on ylösnousemuksen väri. Tämän vuoksi ortodoksikirkko suosittaa, että vainajan vaatteet ja arkku olisivat valkoisia. Ortodoksissa hautajaisissa arkku on avoinna. Vainaja puetaan kauniisiin vaatteisiin ja hänelle laitetaan kaulalle risti, joka ei saa olla kultaa tai hopeaa. Puetun vainajan ylle laskostetaan ohut kateliina ja otsalle laitetaan nauha, jossa lukee Pyhän Kolminaisuuden veisun sanat: ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”. Arkkuun voidaan laittaa ikoni ja kukkia. [8][9]

ToimitusMuokkaa

Vainaja tuodaan kirkkoon vasta hieman (noin 15 minuuttia) ennen toimituksen alkua. Pappi ja kanttori saapuvat vastaanottamaan vainajaa, myös omaiset ovat tässä läsnä. Pääosa toimituksesta koostuu vainajan kuolemattoman sielun puolesta rukoilemisesta. Toimituksen lopussa on hyvästijättö. Siinä kynttilät sammutetaan ja omaiset ja ystävät tulevat vuoron perään arkun ääreen, rukoilevat ja pyytävät mielessään vainajalta anteeksi. Samassa yhteydessä vainajan rinnalla olevaa ikonia suudellaan. Hyvästijätön jälkeen pappi siunaa vainajan ja tämän jälkeen arkku suljetaan.[8][9]

Hautaan laskemisen yhteydessä toimitetaan lyhyt litaniapalvelus. Vainaja haudataan ortodoksisessa perinteessä kasvot itään päin.[9]

Uskonnottomat hautajaisetMuokkaa

 
Siunaustilaisuus haudalla.
Pääartikkeli: Uskonnoton tapakulttuuri

Saattohetkeen kuuluu perinteisesti musiikkia, saattopuhe ja kukkatervehdykset.[10] Uskonnollisesta hautauksesta uskonnoton tilaisuus eroaa siinä, että uskonnolliset piirteet, kuten ristit, virret ja uskonnollinen puhe ovat poissa.[11]

Suomessa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä hautaustoimi tulee siirtää luterilaiselta kirkolta kunnille.[12]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Colman, Penny: Corpses, Coffins, and Crypts: A History of Burial. Henry Holt, 1997. ISBN 9780805050660.

ViitteetMuokkaa

  1. Colman 1997, s. 122–131.
  2. Colman 1997, s. 132.
  3. Colman 1997, s. 135–137.
  4. a b c d Pentti Lempiäinen: Pyhät toimitukset., s. 222, 233 ja 234. Kirjapaja oy, 2004.
  5. ”Hautaan siunaaminen”, Kirkollisten toimitusten kirja Kasuaalitoimitukset, s. 197-229. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja III. Kirjapaja, 2003. Teoksen verkkoversio.
  6. Sinä olet kanssani Kirkollisten toimitusten opas, s. 90–93. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. Teoksen verkkoversio.
  7. ”Hautausmessu”, Kirkollisten toimitusten kirja Kasuaalitoimitukse, s. 232-256. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja III.. Kirjapaja, 2003.
  8. a b c Kuolema ja hautaan siunaaminen Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 4.11.2018.
  9. a b c Kuoleman kohdatessa – Ortodoksi.net www.ortodoksi.net. Viitattu 4.11.2018.
  10. Saari, Susanna: Saattohetki on kaunis ilman siunaustakin Kaleva. 24.2.2008. Viitattu 30.4.2010.
  11. Saarinen, Taina: Muistojuhla ilman uskonrituaaleja Kansan uutiset. 26.3.2009. Viitattu 16.12.2009.
  12. Vapaa-ajattelijain liitto ry:n säännöt vapaa-ajattelijat.fi. 11.12.2008. Viitattu 7.12.2009.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hautajaiset.