Hautaesine eli hautalahja on vainajan ruumiin eli kalmon mukana haudattu esine, joka on katsottu jotenkin tarpeelliseksi vainajalle. Esine on saattanut olla vainajan käyttämä tai omistama. Hautaesineiden laittaminen hautaan osoittaa, että vainajien on uskottu elävän jokseenkin entisenlaista elämää myös kuoltuaan. Erityisen kalliit ja hienot hautalahjat on usein laitettu suurten valtakuntien hallitsijoille tai rikkaille henkilöille, esimerkiksi Egyptin faaraoiden hautoihin.

Hautaesineitä noin 700 eaa. nykyisen Puolan alueelta

Hautalahjoina on annettu myös eläimiä, joskus jopa ihmisiä. Esimerkiksi joidenkin hallitsijoiden hautaamisen yhteydessä on tapettu runsaasti palvelusväkeä tai kotieläimiä, jotka on laitettu hautaan mukaan.

Joskus hautaesineet on tarkoituksella rikottu hautaamisen yhteydessä, esimerkiksi miekat on väännetty pilalle tai katkaistu. Tällä on ehkä haluttu estää hautojen ryöstöä. Vainajan ei ole uskottu tarvitsevan näitä esineitä ainakaan maallisessa muodossaan, joka on turmeltu. Ehkä vainajien on uskottu saavan ikään kuin esineen "sielun" mukaansa tuonpuoleiseen, ja tämän vuoksi esineet on täytynyt ensin "tappaa". Myös suomalaisista muinaishaudoista löytyy toisinaan jo hautaamisen yhteydessä turmeltuja esineitä.

Eräänlaisena hautalahjan rinnakkaismuotona voidaan pitää viikinkiajan skandinaavien Odinin lakia, jonka mukaan maahan eläessään hautaamansa aarteet saa kuoltuaan mukanaan tuonpuoleiseen.

Kristityt eivät yleensä anna vainajan mukaan hautaesineitä, sillä kaiken maallisen omaisuuden uskotaan katoavan ja olevan lisäksi turhamaista, jopa syntistä. Aikaisemmin kristinuskossa hautalahjat oli jopa kielletty, mutta nykyisin niitä toisinaan taas annetaan, lähinnä vertauskuvallisessa mielessä.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.