Kalmo

kuolleen ihmisen ruumis

Kalmo on kuollut ihmisen ruumis.

Rembrandt, Tohtori Tulpin anatomianluento, 1632.

Termi kalmo on uudissana. Jo Agricolan aikana sana ruumis merkitsi sekä elävää että kuollutta ihmisen ruumista. Vuonna 1945 lääkäripiireissä haluttiin muodostaa lääketieteeseen käsite, joka erottelisi nämä kaksi, erityisesti koska vasta lääketieteen sanastoon kehitetty tekosana keho oli laajentunut yleiskieleen ja aiheuttanut sen, että osuvamman sanan puutteessa ruumis alkoi tarkentua merkitsemään kuollutta ruumista. Vuonna 1948 vasta perustettu Kielitoimisto kehitti uuden sanan kalmo, merkitsemään kuollutta ruumista.[1]

Kalmo on luotu vanhasta sanasta kalma, joka tarkoittaa sekin kuollutta ruumista, mutta myös kuolemaa, ja lisäksi kansanperinteissa useita kuolemaan liittyviä yliluonnollisia ilmiöitä.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Kolehmainen, Taru: Ruumis, kalmo ja keho (Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.7.2001) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus – Kotus-blogi. Arkistoitu 19.4.2015. Viitattu 22.8.2008.

Aiheesta muualla

muokkaa