Kalman väki

henkilöolentoja, haltioita tai taikavoimia suomalaisessa kansanperinteessä

Kalman väki, kirkonväki eli kalma on suomalaisessa uskomusperinteessä ilmiö, jolla tarkoitetaan lähinnä seuraavia:

  • kalmistossa tai tuonelassa asuvien tai sieltä tulleiden vainajien haamujen (tai joskus liikkuvien ruumiiden) joukkoa
  • kuolemaan liittyvää sairauksia aiheuttavaa ja niitä parantavaa taikavoimaa, jota kutsutaan myös kalman voimaksi
  • kuolemaan liittyvien henkiolentojen tai haltijoiden joukkoa, jotka eivät kuitenkaan ole vainajia.

Nämä merkitykset voivat myös sulautua toisiinsa.

Kalman väkeen liittyvät myytit eivät yleensä liity vainajien palvontaan. Kalman väkeen kuuluneet haamut olivat usein kammottavaa, tuntematonta ja vierasta joukkoa, kun taas vainajien palvonnassa vainajat tunnettiin, niitä arvostettiin, ja niitä pidettiin sukulaisina sekä esivanhempina.

Kirkonväki vainajista erillisenä joukkona

muokkaa

Kirkon- eli kalmanväki ei välttämättä tarkoittanut vainajien haamuja. Kirkonväki saattoi olla kuoleman tai ruumiiden houkuttelemia haltian tapaisia tai demonisia olentoja, jotka saattoivat sairastuttaa eläviä tai tehdä pahaa kuolleelle. Luterilaisuus erityisesti torjui käsityksen, että vainajien henget voisivat enää kummitella tässä maailmassa, ja tämän vuoksi Länsi-Suomen kansanuskossakin paikoitellen vahvistui rajanveto, että kummittelevat tai kuoleman ympärillä parveilevat henget olivat jotain muuta kuin vainajia. Ne saattoivat olla haltijoita, tai esiintyessään vainajina paholaisen eksytystä.

Kirkonväki liikkuvina ruumiina

muokkaa
Pääartikkeli: Kirkonväki

Osa kirkonväkeä koskevista tarinoista kertoo vainajien yöllisistä jumalanpalveluksista, jotka yleisimmin tapahtuivat jouluyönä. Vainajien kerrottiin nousevan silloin haudoistaan ja pitävän jumalanpalvelusta kuolleen papin johdolla.

Tarttuva ja seuraava väki

muokkaa

Kalman väki tai kirkonväki saattoivat lähteä kalmistosta tai manalasta joukkona kammottavia, joskus epämuotoisia haamuja. Kalman väkeä saattoi tarttua ihmisen mukaan kalmistolla. Silloin se joko sairastutti tai alkoi seurata henkilöä näkymättömänä kulkueena tämän tietämättä. Joskus vain tietäjä tai noita saattoi nähdä tällaisen kulkueen ja karkottaa sen loitsulla. Erään kansanparantajan loitsu kuului: "Sivu syyttömistä!" Tunnettiin myös huomattavasti pidempiä loitsuja. Kalmiston läpi kuljettaessa täytyi joissain perinteissä tehdä erityisiä rituaaleja, jotta kalman väkeä ei tarttuisi mukaan.

Väki kuoleman enteenä

muokkaa

Kalman väki saattoi tulla hakemaan ihmistä, kun tämä oli kuolettavasti sairas. Ihmiset eivät kalman väkeä yleensä nähneet, mutta esimerkiksi kuolemansairas itse tai tietäjä saattoi nähdä. Myös eläimet, kuten hevoset, saattoivat vaistota kalman väen.

Harmittomat tai hyödylliset kalman väet

muokkaa

Joissain tapauksissa kalman väkeä ei ollut syytä pelätä, koska ne vain kulkivat ohitse elävistä. Hengeltään vahvimmat saattoivat jopa ottaa kalman väkeä käskyläisikseen. Oli tosin vaarana, että palvelijoiksi pantu kalman väki kääntyisi isäntäänsä tai emäntäänsä vastaan.

Kalevalassakin hädässä oleva henkilöhahmo kutsuu kuolleita avukseen:

"Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-isännät,
kaikki maasta miekkamiehet, hiekasta hevoisurohot
väekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni..."

Kalman voima

muokkaa

Kalman väki tai kalman voima tarkoitti myös erityistä taikavoimaa, joka liittyi kuolemaan, ja jonka ehkä kalmiston henkiolennot aiheuttivat. Kalman voimaa oli kalmistoissa, luurangoissa tai esimerkiksi ruumislaudoissa, joiden päällä vainajan ruumis oli maannut. Kalman voima saattoi aiheuttaa sairauden, jota voitiin kutsua kalmannenäksi tai kalmaksi.

Kalmaan sairastunut saattoi jopa menettää järkensä ja nähdä outoja olentoja. Joidenkin tarinoiden kalma-sairaudessa on piirteitä modernin lääketieteen tuntemasta skitsofreniasta. Kalman saattoi kuitenkin parantaja parantaa aineilla tai esineillä, joissa oli kalman voimaa. Tällaisia olivat esimerkiksi hautausmaan multa tai esineet, joihin vainaja oli ollut kosketuksissa.

Katso myös

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa