Huu
lounaissuomalaisen kansanperinteen henkiolento
Huu on lounaissuomalaisen uskomuksen mukaan joko olento, joka näyttäytyy enteenä ennen jonkun kuolemaa, tai kummituksena joka käy puremassa ihmistä.[1]
Huunpurema tarkoittaa selittämättömästi ihoon ilmestynyttä mustelmaa, jota on pidetty tulevan kuoleman enteenä.[2]
Kyseessä oletetaan olevan tuonpuoleiseen lähtevän sukulaisen sielun jättämä merkki. Toisinaan huusta on puhuttu myös mystisenä kummituksena, joka kiertelee ihmisiä puremassa.
Huu viittaa mahdollisesti muinaisnorjalaista alkuperää olevaan hugr-sanaan joka tarkoittaa sielua tai vaeltavaa henkeä.[1]
Samantapainen, suomalaiseen mytologiaan vakiintuneempi "kuoleman merkki" on marras.
Lähteet
muokkaa- Itkonen, Erkki (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Suomen etymologinen sanakirja: Huu Suomen etymologinen sanakirja. Kotus: Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.2.2023.
- ↑ Vanhan kirjasuomen sanakirja: huun+purema