Huu

Huu on lounaissuomalaisen uskomuksen mukaan joko olento, joka näyttäytyy enteenä ennen jonkun kuolemaa, tai kummituksena joka käy puremassa ihmistä.

Muinaisskandinaavin levinneisyysalue noin vuonna 900. Oranssi osoittaa itäisen päämurteen vaikuttaneen Lounais-Suomen rannikkoseudulla.

Huunpurema tarkoittaa selittämättömästi ihoon ilmestynyttä mustelmaa, jota on pidetty tulevan kuoleman enteenä.

Kyseessä oletetaan olevan tuonpuoleiseen lähtevän sukulaisen sielun jättämä merkki. Toisinaan huusta on puhuttu myös mystisenä kummituksena, joka kiertelee ihmisiä puremassa.

Huu viittaa mahdollisesti muinaisnorjalaista alkuperää olevaan hugr-sanaan joka tarkoittaa sielua tai vaeltavaa henkeä.

Samantapainen, suomalaiseen mytologiaan vakiintuneempi "kuoleman merkki" on marras.

Lähteet

• Itkonen, Erkki (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.