Wikipedia

Niskavuoren Heta (vuoden 1952 elokuva)

vuoden 1952 elokuva
Tämä artikkeli kertoo vuoden 1952 elokuvasta, joka pohjautuu samannimiseen näytelmään. Elokuvasovituksesta vuodelta 1987 katso Niskavuoren Heta (vuoden 1987 elokuva).

Niskavuoren Heta on Edvin Laineen ohjaama suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1952. Se perustuu Hella Wuolijoen saman nimiseen näytelmään. Niskavuoren Heta valmistui kolmantena Niskavuori-sarjan elokuvana. Tapahtumien aikajärjestyksessä se on toinen. Niskavuoren Heta on sarjan eräänlainen sivujuonne. Muista Niskavuori-filmatisoinneista poiketen se ulottuu usean vuosikymmenen ajalle, 1800-luvun lopulta 1920-luvulle. Suomi itsenäistyy, käy sisällis­sodan ja mittayksikötkin vaihtuvat tynnyrinaloista hehtaareiksi.

Niskavuoren Heta
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Hella Wuolijoki
Paula Talaskivi
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Pentti Unho
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Pääosat Rauni Luoma
Kaarlo Halttunen
Mirjam Novero
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus Oy
Ensi-ilta 25. joulukuuta 1952
Kesto 90 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 12 679 686 vmk
Edeltäjä Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä
Seuraaja Niskavuoren naiset
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Niskavuoren Hetaa on sanottu Laineen kypsimpiin kuuluvaksi ohjaustyöksi.[1] Elokuva sai vuonna 1953 Jussi-palkinnot sarjoissa paras ohjaus (Laine), paras naispääosa (Rauni Luoma) ja paras miespääosa (Kaarlo Halttunen).

Juoni muokkaa

 
Niskavuorella vietetään Hetan ja Akustin häitä.

Niskavuoren ratsutilalla vietetään Heta Niska­vuoren ja Akusti Harjulan häitä. Kumpainenkin sanoo ”Tahron!” ja avioliitto pääsee täyteen vauhtiin. Heta on naitettu renki Akustille puoliväkisin; ei kuitenkaan yhtään liian aikaisin, sillä Hetan nuorempi sisko Kustaavakin on jo naimisissa. "Yhteinen" lapsikin on tulossa, joten ajan tapa vaatii kristillisen avioliiton solmimista. Hetan tavoittelema suurtilallinen Lammentaustan Santeri on mennyt naimisiin Esterin kanssa. Katkeruus Santeria kohtaan seuraa Hetaa vuosikymmenien ajan. Syykin selviää katselijalle jo elokuvan alussa: Hetan odottama lapsi on ilmeisesti Santerin, mutta vastoin Hetan luuloa Santeri viekin vihille Esterin eikä häntä. Skandaalin välttämiseksi hyväntahtoinen renki Akusti saadaan järjestettyä Hetalle aviomieheksi ja syntyvän lapsen isäksi [2].

Hetan veli Juhani Niskavuori on ostanut siskolleen ja langolleen Muumäen, jonka pinta-ala on neljäsataa tynnyrinalaa, kuten Kustaava muistuttaa, kun Heta pahoinvoivana vetäytyy häähumusta. Yllättäen Heta päättää lähteä Muumäelle kesken häätohinan, vaikka tarkoitus oli lähteä vasta seuraavana päivänä. Akusti ei vastustele, myöntyy vain tyynesti hymyillen nuorikkonsa tahtoon. Muumäki antaa oivat puitteet vaurastumiselle, mutta sen rakennukset ovat pahasti rappiolla. Päätalokin on vain vaatimaton mökkipahanen; vielä kurjempi kuin miksi Heta sen kuvitteli.

Muumäen vanha emäntä, Akustin äiti Mari (joka ei ollut poikansa häissä) ja piika Siipirikko ottavat hääparin vastaan. Mari yrittää passata Hetaa parhaansa mukaan, mutta kaatuu vuoteeseen vanhuuttaan. Hetan prameat perintökalut istuvat kovin huonosti Muumäen vaatimattomaan mökkiin. Hän panee saman tien toimeksi, jotta uusi talo saataisiin pystyyn. Siipirikko on huolissaan isännän jaksamisesta Hetan menossa. Erään kerran, kun Siipirikko ja Akusti lähtevät kalaverkkoja kokemaan, hän tuo huolensa ilmi. Akusti toteaa vain, että hän ja Siipirikko ovat syntyneet raatamaan, kun taas Niskavuoren mamsellit[a] ovat syntyneet salissa istumaan ja käsitöitä tekemään. Jalkavaivaisen piian ja Akustin välillä on eroottinen lataus, mutta vallitsevat siveysnormit pitävät sen haaveiden tasolla. Heta tiedostaa piian ja aviomiehensä välisen jännitteen, mutta katsoo sitä sormien läpi, kunhan Siipirikko pysyy vain piikalikkana, joka palvelee Akustia.

Vaikka Akusti vaikuttaa Hetan tossun alla elävältä nahjukselta, hän kaiken aikaa hoitaa liiketoimiaan vaimonsa selän takana ja kasvattaa vaurauttaan. Mies panee rahan poikimaan ja ostaa metsää vaikka uuden päätalon rakentaminen siitä hieman viivästyykin vaimon harmiksi. Heta ja Akusti saavat yhden pojan ja kaksi tytärtä. Jaakko, Aliina ja Kerttu jäävät äidilleen etäisiksi. He avautuvat asioistaan mieluummin Siipirikolle. Heta pitää heitä "rengin lapsina", eikä näe heidän kouluttamistaan tarpeelliseksi. Isäänsä lapsilla on läheisemmät välit, vaikka he kutsuvatkin häntä Akustiksi. Eräänä iltana Akustin kanssa Tampereen-reissulla ollut Santeri poikkeaa Muumäelle sadetta pitämään, mutta Heta ajaa hänet melkein saman tien ulos. Samalla Santeri kohtaa ensimmäisen kerran Jaakon, jonka biologinen isä hän on. Jaakko saa tietää totuuden isästään vasta Akustin kuolinvuoteella vuosia myöhemmin.

Hetan lyödessä tahtia tunnelmaan Muumäen rappiotila kohoaa Niskavuortakin mahtavammaksi. Uusi päätalo rakennetaan kesällä 1914 ja siitä tulee muutaman metrin Niskavuorta pidempi. Muumäen nousun mahtitilaksi Heta lukee omaksi ansiokseen. Hän tulkitsee myös, että Akustin pitäjäläisten keskuudessa nauttima arvostus johtuu siitä, että tämä on nainut Niskavuoren tyttären. Akusti nousee muun muassa pankin johtokuntaan ja ennen kuolemaansa ehtii saada vielä kunnallisneuvoksen arvonimen.

 
Siipirikko (Novero) soutelemassa Akustin kanssa.

Sisällissodan aikana Heta haluaisi lähettää Jaakon taistelemaan valkoisten joukkoihin, mutta Jaakko itse on vastentahtoinen. Myös Santeri ja Akusti vastustavat. Lisäksi Akustista tulee sodan kuukausina eräänlainen turva muille isännille. Hän pysyttelee puolueettomana, ja punaiset takavarikoivat Muumäeltä vähemmän omaisuutta kuin muilta suurtilallisilta. Siipirikon isä on sodassa punaisella puolella, ja siitähän ei hyvää seuraa. Siipirikko alkaa Hetan näkökulmasta käyttäytyä talossa emännän tavoin. Heta tekee päätöksen Siipirikon erottamisesta heti, kun sota on loppunut. Rauhan palattua maahan Muumäen pitkäaikainen piika Siipirikko muuttaa omaan pieneen mökkiin. Hetan tyttäret raivostuvat äitinsä päätöksestä.

Sodan jälkeen Akusti jakaa entisille torppareilleen enemmän maata kuin laki vaatii, ja taitavalla manipuloinnillaan saa myös Hetan allekirjoittamaan vaadittavat paperit. Akusti ostaa mahtavan Huovilan kartanon, josta hän kaavailee tilaa Jaakolle. Isännän terveys alkaa vähitellen horjua; jonkin aikaa vuoteenomana oltuaan Akusti siirtyy ajasta ikuisuuteen. Perinnönjaossa ovat läsnä Heta lapsineen sekä vallesmanni (nimismies) ja Lammentaustan Santeri. Käy ilmi, että puoli pitäjää on velkaa Akustille. Heta haluaisi panna kaikki ulosottoon, varsinkin Santerin, jonka velka Akustille on 300 000 markkaa. Jaakko, Aliina ja Kerttu kuitenkin ovat pehmeämmällä linjalla. Tässä vaiheessa Jaakko tuo epäsuorasti ilmi, että on saanut tietää olevansa Santerin poika. Lisäksi Akusti on määrännyt Siipirikolle maksettavaksi 200 000 markkaa niistä vuosista, jotka hän palveli Muumäellä.

Aivan lopussa Heta murtuu. Ei tosin raha-asioiden takia, vaan siksi, että Akustia ei enää ole.

  1. ↑ Mamselli on säätyläisiin eli herrasväkeen kuuluva aateliton naimaton nainen eli neiti[3]

Henkilöt muokkaa

Pääosat muokkaa

 Rauni Luoma … Heta Harjula, omaa sukua Niskavuori  
 Kaarlo Halttunen … Akusti Harjula  
 Mirjam Novero … Hilja Maanoja, Siipirikko  

Sivuosat muokkaa

 Leo Lähteenmäki … Santeri Lammentausta  
 Martti Katajisto … Jaakko Harjula  
 Hillevi Lagerstam … Aliina Harjula  
 Marjatta Kallio … Kerttu Harjula  
 Urho Lahti … Roope Maanoja, Siipirikon isä  
 Laina Laine … Mari Harjula, Akustin äiti  
 Kullervo Kalske … Juhani Niskavuori  
 Emma Väänänen … Loviisa Niskavuori  
 Mirjami Kuosmanen … Kustaava Niskavuori  
 Eino Kaipainen … vallesmanni  

Muita henkilöitä muokkaa

 Martta Kinnunen … Nikkilän emäntä  
 Otto Noro … Nikkilän isäntä  
 Hilkka Helinä … Esteri, Hetan kilpakosija  
 Ida Salmi … Iita  
 Ossi Korhonen … rovasti  
 Pirkko Raitio … ruustinna  
 Kaarlo Saarnio … Jokinen, Niskavuoren renki  
 Pentti Irjala … Nieminen, Niskavuoren renki  
 Väinö Luutonen … Salminen, Niskavuoren renki  
 Leena Grönroos … Marjatta Salminen  
 Aino-Inkeri Notkola … vallesmanska  
 Kunto Karapää … kunnanlääkäri  
 Uljas Kandolin … velallinen isäntä  
 Matti Aulos … säästökassan puheenjohtaja  
 Oiva Sala … punakaartilainen  

Teemat muokkaa

Vihtori Laurila jakoi Suomen kirjallisuuden vuosikirjassa 1947 Wuolijoen näytelmien naishahmot kolmeen päätyyppiin: 1) viisas, vanha nainen, 2) älykäs, itsenäinen, sosiaalinen nainen, 3) kanamainen rouva. Risto Hannula kirjoitti Suomen kansallisfilmografiassa 4: ”Hetan kohdalla moinen luokittelu ainakin menettäisi teränsä.” Heta on nähty monessa mielessä Loviisan vastakohtana. Esimerkiksi äitinsä perinnönjaossa Heta keskittyy pyyhkeisiin ja lakanoihin, kun taas Loviisa puhuu ”anoppinsa henkisestä perinnöstä”, sellaisesta ”mitä te ette kukaan halua ettekä kykene ottamaan minulta pois”.[4]

Rauni Luoma kirjoittaa muistelmateoksessaan Ilon ja murheen näyttämöllä[5] Hetan roolista: ”Minussa itsessäni on Hetaa niin paljon, että kun vedän sen sisältäni esiin, eivät ihmiset, jotka ovat nähneet vain sen osasuoritukseni, tiedä minussa muuta puolta olevankaan.” Luoman mukaan Hetan tragedian ydin on siinä, että vaikka hänellä on aviomies, joka pystyy tarjoamaan hänelle kaiken tavoittelemisen arvoisen, Heta ei kykene vastaanottamaan sitä. Akusti on ja pysyy ”trenkinä”.

Tuotanto muokkaa

Niskavuoren Hetan näytelmäversion kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa 16. marraskuuta 1950 ohjaajana Eino Salmelainen. Näyttämöllä Hetaa tulkitsi Bertta Tammelin, Akustia Toivo Mäkelä, Siipirikkoa Irma Seikkula ja Santeria Ossi Kostia.

Lammentaustan Esteriä näyttelevä Hilkka Helinä oli Hetana elokuvassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946). Niskavuoren Heta on viidestä Niskavuori-sarjan mustavalkofilmatisoinnista ainoa, jossa Tauno Palolla ei ollut roolia.

Vastaanotto muokkaa

Niskavuoren Heta sai pääasiassa myönteisen vastaanoton. Ilta-Sanomien kriitikko kirjoitti ”Tämä elokuva on rauhallisessa varmuudessaan, sisäisessä jäntevyydessään ja filmillisessä kelpoisuudessaan oivallinen todistuskappale siitä, mihin kotimainen elokuvamme jaksaa ylettyä silloin, kun sen valmistamiseen pannaan tarpeeksi huolta, kun aihe saa taiteellisesti kypsyä tekijöittensä ajatuksissa, ja kun elokuvan pohjana on vahva, kestävä tarina --.” Tamperelaisen Aamulehden arvioija kirjoitti: ”Tuskinpa Suomessa on aikaisemmin tehty elokuvaa, joka olisi niin filmillinen kuin Niskavuoren Heta.” Myös Helsingin Sanomien kritiikissä oltiin myönteisellä linjalla: ”Niskavuoren Heta on elokuvana onniteltava aikaansaannos.” Kielteistä kritiikkiä annettiin ohjaajalle liian teatterimaisista asetelmista.

Mitä missä milloin 1990 -kirjassa Kari Uusitalo valitsi Niskavuoren Hetan sadan merkittävän suomalaisen näytelmäelokuvan joukkoon.

Julkaisut muokkaa

Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran 14. huhtikuuta 1963. Finnkino Oy on julkaissut elokuvan sekä VHS:nä että DVD:nä.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 31.8.2010, s. D7
  2. ↑ https://www.elonet.fi/fi/elokuva/113948
  3. ↑ Wikisanakirja : mamselli
  4. ↑ Suomen kansallisfilmografia 4, s. 586.
  5. ↑ Rauni Luoma, Ilon ja murheen näyttämöllä, s. 264.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Niskavuoren_Heta_(vuoden_1952_elokuva)&oldid=21995062”