Avaa päävalikko

Marjatta Elina Kallio (10. helmikuuta 1924 Tampere7. heinäkuuta 2003 Espoo) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän työskenteli Helsingin kaupunginteatterin riveissä yli neljännesvuosisadan. Hänet muistetaan erityisesti pirteiden naisosien tulkitsijana. Kallion ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä-lavastaja Kai Lappalainen 1953–1960 ja toinen puoliso näyttelijä Saulo Haarla 1961–1965. Molemmat liitot päättyivät eroon.

Marjatta Kallio
Marjatta Kallio elokuvassa Syntipukki (1957)
Marjatta Kallio elokuvassa Syntipukki (1957)
Henkilötiedot
Koko nimi Marjatta Elina Kallio
Syntynyt 10. helmikuuta 1924
Tampere
Kuollut 7. heinäkuuta 2003 (79 vuotta)
Espoo
Näyttelijä
Merkittävät roolit Kerttu Harjula
(Niskavuoren Heta)
Irja Salo
(Syntipukki)
Jenni
(Yhteinen vaimomme)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kallio oli taitava komedienne, ja hänen roolityöskentelynsä oli yhtaikaa kepeää ja keskittynyttä. Hänet muistetaan erityisesti naispääosistaan Ville Salmisen Karjala-trilogian elokuvissa Säkkijärven polkka ja Anu ja Mikko, Valentin Vaalan ohjaamassa satiirisessa komediassa Yhteinen vaimomme, Aarne Tarkaksen sotilasfarssissa Vatsa sisään, rinta ulos! ja Matti Kassilan komediassa Syntipukki. Niin ikään hän näytteli sivuroolia Kassilan elokuvassa Isän vanha ja uusi. Kallio teki viimeisen elokuvaroolinsa 1968, mutta jatkoi edelleen teatterityötään, kunnes jäi eläkkeelle terveydellisistä syistä vuonna 1976.

Sisällysluettelo

Taiteellinen uraMuokkaa

Marjatta Kallio oli Tampereen Teatterin näyttelijänä vuosina 1946–1949. Helsingin kaupunginteatterin riveissä hän oli 1949–1976. Hän niitti mainetta varsinkin musikaaleissa ja komedioissa. Hän näytteli muun muassa Pirkko Raition eroajaisnäytelmässä Edvardin lapset, jossa hän oli yksi lapsista, kaksi muuta olivat Martti Katajisto ja Usko Kantola. Vakavampia rooleja hän teki Kansanteatterin näytelmissä, kuten Lorcan Bernarda Alban talo ja Eila Pennasen esikoisnäytelmässä Aurinkomatka. Niskavuoren Hetan ensi-illassa Kallio näytteli Hetan toista tytärtä Kerttu Harjulaa, kuten samannimisessä elokuvaversiossakin. Kallion ura näyttämöllä, televisiossa ja valkokankaalla päättyi hänen jäätyään sairaseläkkeelle 52-vuotiaana sydänvaivojen takia.

Kallion elokuvaura alkoi 1951 pikkuosilla elokuvissa Vihaan sinua – rakas ja Tytön huivi. Seuraavana vuonna hän tulkitsi Hetan ujompaa tytärtä Kerttua Niskavuori-elokuvassa. Elokuvassa Yhteinen vaimomme hän näyttelee yhteisvaimo Jenniä. Matti Kassilan elokuvassa Syntipukki Kallio vetää elokuvan kakkosjuonta tasokkaana myyjätär Irja Salona. Ei ruumiita makuuhuoneeseen -elokuvassa (1959) Marjatta Kalliolla on eroottisesti latautunut sivuosa mademoiselle Miminä, joka huumaa rohkealla tanssillaan Helge Heralan tulkitseman poikamiehen. Viimeinen merkittävä rooli Kalliolla on elokuvassa Älä nuolase... (1962) pirteänä seurapiirineitona. Hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen jäi näyttäytyminen elokuvassa Äl' yli päästä perhanaa (1968), jossa hän näyttelee televisiota katsovaa perheenäitiä. Perheenisää näyttelee Olavi Ahonen.

Television puolella näyttelijätär muistetaan 1970-luvulta sarjanäytelmän Eeva nimiroolista, jossa Kallio esitti ”keski-ikäistä, erittäin hyvin säilynyttä Eeva Kesästä”.

Marjatta Kallio esiintyi myös radiokuunnelmissa. Hänellä oli muun muassa Orava Nappisilmän rooli Yleisradion Radioteatterin kuunnelmassa Noita Nokinenä. Itse noitaa esitti Marja Korhonen. Kallion laulajanuralta on tallennettu kappaleet ”Blues sateessa”, ”Liisankatu”, ”Olenko minä minä”, ”Puhallinsekstetti”, ”Ruma Elsa” ja ”Ruusukvartetti”. Laulut äänitettiin 1960, ne sävelsi Jorma Panula ja sanoittivat Saulo Haarla sekä Ensio Rislakki.

Marjatta Kallio kuoli 79-vuotiaana Jorvin sairaalassa Espoossa 7. heinäkuuta 2003.

TeatteriroolejaMuokkaa

Marjatta Kallion näyttämötehtäviä ovat muun muassa[1][2]:

  • Harmaahiuksinen tyttö (rooli: Mei Lin)
  • Kuinka äkäpussi kesytetään (Katariina)
  • Ruma Elsa (Elsa Kassel)
  • Irma la Douce (Irma)
  • Loppiaisaatto (Maria)
  • Niskavuoren Heta (Kerttu)
  • Pitkäjärveläiset (Läpikäytävän Henna)
  • Torvet ja rummut (Victoria Balance)
  • Viulunsoittaja katolla (isoäiti Tzeitel)
  • Figaron häät (Suzanne)
  • Tahdon, tahdon (Agnes)
  • Aurinkomatka (Kati)
  • Oma koti kullan kallis (Aino Hänninen)
  • Uudenvuoden sauna (Valentina)

FilmografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Marjatta Kallio Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. 30.5.2016. Viitattu 17.3.2017
  2. http://www.hkt.fi/esittely/hkt_arkisto2.pdf

Aiheesta muuallaMuokkaa