Marja Korhonen

suomalainen näyttelijä

Marja Kyllikki Korhonen (16. helmikuuta 1924 Helsinki18. kesäkuuta 2014 Helsinki)[1][2] oli suomalainen näyttelijä. Hän teki pitkän teatteri­uran ohella merkittävän työn elo­kuva- ja televisio­näyttelijänä.

Marja Korhonen
Marja Korhonen ja Helge Herala perheineen vuonna 1958.
Marja Korhonen ja Helge Herala perheineen vuonna 1958.
Henkilötiedot
Koko nimi Marja Kyllikki Korhonen
Syntynyt16. helmikuuta 1924
Helsinki
Kuollut18. kesäkuuta 2014 (90 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Helge Herala (vih. )
Lapset
Vanhemmat Jaakko Korhonen
Heidi Blåfield
Sukulaiset Niina Herala
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Marja Korhosen vanhemmat olivat näyttelijät Jaakko Korhonen ja Heidi Blåfield.[3] Korhonen ja hänen pari vuotta nuorempi sisarensa Heidi Elina Korhonen olivat orpoja. Vanhemmat olivat eronneet vuonna 1929. Heidän äitinsä Heidi Blåfield kuoli angiina­myrkytykseen 1931 ja Jaakko Korhonen kuoli vuonna 1935 saatuaan sarkooman polveen näyttämöllä tapahtuneen loukkaantumisen seurauksena.[4] Marja ja Heidi Korhonen muuttivat äitinsä vanhempien hoteisiin Mänttään.[4] Mäntässä tytöt leikkivät usein teatteria, mutta nuori Korhonen ei halunnut esiintyä koulussa. Hän valmistui keskikoulusta keväällä 1939.

Keskikoulun jälkeen Korhonen opiskeli Porvoon naisopistossa ja valmistui yli­oppilaaksi vuonna 1943.[1] Toisen maailmansodan aikana hän kuului Lotta Svärd -järjestöön.[4] Hän jatkoi opintojaan Teatteri­koulun ensimmäisellä vuosikurssilla 1943–1945.[1] Tällöin hän koki joutuvansa elämään niin voimakkaasti kuuluisien vanhempiensa varjossa, että vaihtoi nimensä Marja Koros­kariksi. Näyttelijä Aku Korhonen toivoi hänen kuitenkin palauttavan itselleen ”hyvän Korhosen nimen”. Marja Korhonen ja Aku Korhonen eivät olleet sukua toisilleen. Marja Korhonen soitti kirkko­herran­virastoon ja vaihtoi takaisin entisen nimensä.

Ura muokkaa

Päästyään Teatteri­koulusta Marja Korhonen näytteli kaksi vuotta Porin Teatterissa ja siirtyi Turun kaupunginteatteriin vuosiksi 1947–1955.[1] Turun aikana hän tapasi tulevan miehensä Helge Heralan. Nuori­pari muutti Helsinkiin vuonna 1955 ja näytteli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1955–1959 ja uudelleen 1961–1963.[1] Kansan­teatterissa Korhonen näytteli muun muassa Niska­vuoren nuorta emäntää vuonna 1957. Sekä Korhonen että Herala siirtyivät Suomen Kansallisteatteriin 1963.[1] Korhonen ryhtyi vapaaksi näyttelijäksi seitsemän­toista Kansallisteatterin vuoden jälkeen 1980.[5] Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1979.[6]

Korhonen opetti improvisaatiota Teatteri­koulussa tuntio­pettajana vuodesta 1965.[4] Hän oli koulussa erilaisissa työ­suhteissa vuoteen 1998 asti. Kansallis­teatterin kautensa jälkeen hän perusti oman improvisaatio­koulun ja antoi sille nimen Ämmä K. – omien nimi­kirjaimiensa mukaisesti.[3][5]

Teatterin lisäksi Korhonen on näytellyt useissa elo­kuva­rooleissa. Vuonna 1951 valmistui kaksi elo­kuvaa, joissa Korhosella on merkittävä rooli: Rovaniemen markkinoilla ja Sadan miekan mies.[4] Korhonen oli taitava koomikko, ja hän näytteli merkittävämpien filmi­roolien ohella lukuisia sivuosia elo­kuvissa neljä vuosi­kymmentä. Hänet muistetaan hyvin myös televisio­sarjasta Ilkamat. Radioteatterin puolella hän tuli tunnetuksi muun muassa lasten­kuunnelma Noita Nokinenän pää­roolista.[7]

Yksityiselämä muokkaa

Korhosen aviopuoliso oli näyttelijä Helge Herala. Heillä oli kolme lasta: Jarkko, Turo ja Heidi Herala, joka on myös näyttelijä.[4] Esikois­poika Jarkko kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1974.[8] Heidän pojan­tyttärensä Niina Herala on malli ja juontaja.[9]

Sairastuttuaan Alzheimerin tautiin Korhonen muutti helsinkiläiseen Riista­vuoren palvelu­kotiin miehensä kanssa, jolta oli amputoitu jalat diabeteksen takia. Ennen sairastumistaan Korhonen oli seurannut aktiivisesti tyttärensä näyttelijän­työtä. Herala sen sijaan oli teatteri­katsomossa viimeisiin vuosiinsa saakka. Helge Herala kuoli helmi­kuussa 2010. Korhonen on haudattu miehensä Helgen ja poikansa Jarkon viereen Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.[10]

Valikoitu filmografia muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kuka kukin on 1978 Project Rune­berg. 12.6.2015. Otava. Viitattu 2.11.2015.
  • Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa: teatteri­koulun ensimmäinen kurssi 1943–1945. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20232-4.
  • Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e f Kuka kukin on 1978. Viitattu 2.11.2015.
  2. Shikeben, Saara: Näyttelijä Marja Korhonen on kuollut Yle Uutiset. 18.6.2014. Yleis­radio Oy. Viitattu 18.6.2014.
  3. a b Meri, Lauri: Marja Korhonen 1924–2014. Rautainen komedienne oli arvostettu kouluttaja. Helsingin Sanomat, 23.6.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Artikkelin maksullinen verkko­versio. Viitattu 15.2.2018.
  4. a b c d e f Lahtinen, Outi: Korhonen, Marja Kansallisbiografia. 22.10.2018. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 20.1.2024.
  5. a b Hänninen, Harto: 29.7. Teeman Elävä arkisto: Marja Korhonen in memoriam Yle Teema. 22.4.2014 (päivitetty 4.5.2016). Viitattu 15.2.2018.
  6. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945–2020 (6.12.1979) Ritari­kunnat. Viitattu 27.3.2021.
  7. Markkanen, Kirsi: Muistatko Noita Noki­nenän? Yle Priima. 20.12.2007. Viitattu 8.3.2013.
  8. Kolsi, Eeva-Kaarina: Kirja: Karmiva uutinen omasta pojasta tavoitti näyttelijä­legenda Marja Korhosen väli­ajalla – tapaus vei myös nuoren Heidi Heralan meedion pakeille Ilta-Sanomat. 5.10.2020. Sanoma Media. Viitattu 20.1.2024.
  9. Niina Backman muistelee Marja Korhosta: Maailman paras mummi! MTV Uutiset. 18.6.2014. Viitattu 20.1.2024.
  10. Pekka Vauhkonen: Marja Korhosen viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 7.10.2014. Viitattu 6.6.2023.

Aiheesta muualla muokkaa