Niskavuoren nuori emäntä

Hella Wuolijoen näytelmä

Niskavuoren nuori emäntä on Hella Wuolijoen kirjoittama draamanäytelmä vuodelta 1940. Wuolijoki julkaisi näytelmän salanimellä Juhani Tervapää. Se on kolminäytöksinen, kaikissa näytöksissä on kaksi kuvaelmaa. Tapahtumat sijoittuvat Niskavuoren rustholliin 1880-luvulla.

Niskavuoren nuori emäntä
Kirjoittaja Hella Wuolijoki
Alkuperäiskieli suomi
Tyylilaji draama
Aihe tuoreen miniän vaikeudet löytää paikkansa perinteikkäässä rusthollissa, maatilan säilyttämisen vaatima uhrautuvaisuus, rakkauden, omistamisen ja kansallisuuden teemat[1]
Tapahtumapaikka ja -aika Niskavuoren tila Hämeessä 1880-luvulla
Kantaesitys 13. marraskuuta 1940[2]
Kantaesityspaikka Suomen Kansallisteatteri
Sarja Niskavuori-sarja
Henkilöt
Henkilöt

Niskavuori-näytelmien kronologiassa Niskavuoren nuori emäntä on ensimmäinen. Sitä ennen Wuolijoki oli kirjoittanut teokset Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä, jotka viiden näytelmän sarjassa sijoittuvat tapahtumien aikajärjestyksen mukaisesti kolmanneksi ja neljänneksi.

JuoniMuokkaa

Ensimmäinen näytösMuokkaa

Ensimmäinen kuvaelmaMuokkaa

Paikkana on Niskavuoren valtavan suuri tupa, joka kuitenkin toimii myös tyttöjen makuuhuoneena. Loviisa on vielä varsin tuore miniä, hänellä ja Juhanilla on vauva. Loviisa ja Liisu kantavat korennolla vesisaavia, ja asettavat sen hellan ääreen. Loviisan vaikea suhde ilkeään kälyynsä Hetaan tehdään selväksi jo ensi repliikeissä. Ajan tavan mukaan Juhanin sisarukset Antti, Heta ja Kustaava asuvat lapsuudenkodissaan, sillä he eivät ole vielä naimisissa. Juhanista tehdään valtiopäivämies, Hetan mielestä kirjoitustaidoton Loviisa sopii huonosti valtiopäivämiehen vaimoksi. Juhanilla ja meijerska Malviinalla on ollut jo pitkään rakkaussuhde, ja heillä on yhteinen lapsi. Suhteesta autuaan tietämättömänä elellyt Loviisa menee täysin tolaltaan yhyttäessään Juhanin ja Malviinan kuhertelemassa tuvassa. Hän säntää vauva mukanaan järkyttyneenä ulos, on yö.

Toinen kuvaelmaMuokkaa

Seuraavana aamuna samassa tuvassa Liisu kyselee Iitalta, mitä edellisyönä on tapahtunut. Loviisaa on etsitty koko yö tuloksetta. Loviisan isä saapuu vierailulle. Heta ja Kustaava tekevät parhaansa, jotta tämä ei huomaisi tapahtunutta. Vanha emäntä Villemiina on kovin huonossa kunnossa, ja häntä täytyy kantaa. Kun Loviisa vihdoin saapuu vauva sylissään, hänen valehdellaan vierailleen kumminsa luona. Loviisalle tarjotaan kuumaa kahvia viinalla terästettynä, mihin Loviisa: "Kiitoksia. Ainahan Niskavuorella vieraita hyvin vastaanotetaan." Heta puolestaan tokaisee terävästi: "Ja omaisiksi ne pian tulevat"[3]. Loviisan isä on myynyt metsää, ja kaupoista lohkeaa huomattava rahasumma Loviisalle. Kuvaelman lopussa vanhaemäntä kuolee, omena putoaa hänen sylistään.

Toinen näytösMuokkaa

Ensimmäinen kuvaelmaMuokkaa

On kulunut noin kaksi viikkoa. Loviisa on ottanut ohjat käsiinsä, minkä hän tekee perin pohjin selväksi Hetalle, joka tähän asti on tottunut määräämään Niskavuoren taloutta. Heta nälvii Loviisaa: "Et sinä ole omaisiamme, olet otettu tänne vain lapsia tekemään". Loviisa vastaa: "Rahojeni vuoksi, tiemmä"[4]. Heta vaatii virallista perinnönjakoa. Juhani tekee lähtöä suomalaisen puolueen kokoukseen. Hän huomauttaa Hetalle, että Loviisa on vastedes Niskavuoren ainoa emäntä. Loviisa ja Malviina selvittävät välinsä, Loviisa yrittää ostaa Malviinan pois Niskavuorelta, mutta ylpeä Malviina ei huoli rahoja. Malviinan äidille Juselle ne kelpaavat. Sovitaan, että Malviinan ja Juhanin lapsi jää Niskavuorelle Jusen hoiviin.

Toinen kuvaelmaMuokkaa

Pari viikkoa on kulunut. Malviina on lähtenyt lopullisesti, mutta Juhani yrittää edelleen tavoittaa häntä. Juhani ratkeaa ryyppäämään, mihin Antti kommentoi: "Älä ryyppää, ole mies, tyydy kohtaloosi äläkä loukkaa Loviisaa."[5] Seuraavana päivänä Niskavuorelle on saapumassa herrasväkeä, Meurman ja Yrjö-Koskinen muiden muassa, mikä lisää Juhanin paineita entisestään. Heta puolestaan suivaantuu siitä, että Loviisalle neulotaan hienoja silkkihameita. Juhani saa tietää Jusen kautta, että Malviina on ostettu pois Niskavuorelta. Juhani raivostuu Loviisalle, joka ei järkyty tämän uhkailuista. Loviisa kertoo, että hän on Juhanin laillisesti vihitty vaimo, eikä hän hyväksy jalkavaimoja.

Kolmas näytösMuokkaa

Ensimmäinen kuvaelmaMuokkaa

Seuraava päivä Niskavuoren salissa, jonne on kannettu vastahankitut mahonkihuonekalut. Herrasväen on määrä vierailla tuossa tuokiossa, mutta Juhania ei näy mailla eikä halmeilla. "Lähdin kerran minäkin ja palasin. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa"[6], Loviisa kuittaa miehensä katoamisen. Lopulta Juhani palaa vahvassa humalassa. Hän uhkailee aseella ja arvostelee Loviisaa kovin sanoin. Antti vie hänet saunaan selviämään.

Toinen kuvaelmaMuokkaa

Niskavuoren sali iltapäivällä. Herrasväkeä alkaa saapua, mutta Juhani ei ole vielä edustuskunnossa. Vallesmanni ja herrassönskä kyselevät Hetan ja Kustaavan kapioista. "Ne minun pöytäliinani vielä kasvavat pellossa", ilkikurinen Kustaava toteaa omistaan. Herrasväki huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Kun Juhani lopulta astuu saliin, keskustelu kääntyy ajankohtaiseen kielikiistaan. Juhani tokaisee leikillään: "Tohtori, mehän olemme heille vieläkin tuollaisia hottentotteja, villejä alkuasukkaita, joille Ruotsista on tuotu sivistyksen armo ja kieli. Kalevala ja Kanteletar ovat suunnilleen intiaanirunoutta."[7] Loviisalta kysytään myös Malviinasta. Yllättäen hän olisi valmis ottamaan tämän takaisin Niskavuorelle, mutta Juhani torjuu ajatuksen: "Jos on mennyt, niin on mennyt ja saa jäädä"[8] Lopussa Liuksialan herra ja itse rovastikin saapuvat juhliin. Seuraa hurraa-huutoja. Loviisa on jäänyt seisomaan keskelle salia, ja pyytää jumalalta: "Anna minullekin rakkautta, anna minulle rakkautta!"[9]

EsityksetMuokkaa

Niskavuoren nuori emäntä sai kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterissa 13. marraskuuta 1940. Kappaleen ohjasi Eino Kalima, esityskertoja oli 43. Loviisan roolin näytteli Kaisu Leppänen, Juhanin roolin Urho Somersalmi, Hetan roolin Tyyne Haarla ja Malviinan roolin Eeva Savonen. Anttina oli Eino Kaipainen ja Kustaavana Senja Lehti. Iso-Martin näytteli Jalmari Rinne, Saaroisten isännän näytteli Yrjö Tuominen ja vanhan emännän Henny Valjus.[10]

Loviisan roolia on luonnehdittu kiitolliseksi ja vaikeaksi. Rafael Koskimies ei pitänyt Niskavuoren nuorta emäntää Wuolijoen vahvimpina talonpoikaisdraamoina, mutta siinä oli hänen mukaansa ajoittain voimakkaita, eläviä kohtauksia. Leppäsen osasuoritusta arvioitiin: "Hän puhui koko olemuksellaan, seisoen kuin kiinnikasvaneena Niskavuoren talon lattioihin." (Kaijärvi). Kansallisteatterin uusi tulokas Savonen näytteli Malviinan "varmoin ottein" ja Somersalmi ilmensi Juhanina sekä "vahvaa että heikkoa lajia". Haarlan ja Lehden sivuosia pidettiin hyvin tehtyinä.[11]

Niskavuoren nuori emäntä on sittemmin ollut teattereiden kestosuosikki, joka on kerännyt jopa kymmeniätuhansia katsojia.[10]

FilmatisoinnitMuokkaa

Valentin Vaala ohjasi Niskavuoren nuoresta emännästä elokuvan Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä vuonna 1946. Elokuvan alkuun lisättiin noin puoli tuntia tapahtumia ajalta ennen Loviisan ja Juhanin liittoa. Tapahtumapaikkoja laajennettiin Niskavuoren tilan ulkopuolelle, kuten Loviisan kotitilalle Saaroisiin. Myös tapahtumien aikavälejä laajennettiin[2]: elokuvassa on useita vuodenaikoja, kun näytelmä tapahtuu muutaman kesäisen viikon aikana. Vuonna 1987 aiheesta tehtiin televisioelokuva Niskavuoren nuori emäntä. Se noudattaa uskollisemmin Wuolijoen alkuperäisnäytelmää.

MuutaMuokkaa

Niskavuoren nuori emäntä oli Wuolijoen lopullinen läpimurto kansallisena näytelmäkirjailijana. Näytelmässä on selviä viitteitä todellisiin Vuolijoen kylän henkilöiden nimiin, kuten Juse ja Heta. Näytelmän on sanottu sopineen välirauhan henkeen, sillä sen päähenkilöissä on väkevä kansallisen heräämisen tunto.[12]

Niskavuori-näytelmät tapahtumien aikajärjestyksessäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Wuolijoki, Hella: Niskavuoren tarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13676-3.
  • Wuolijoki, Erkki: Niskavuoren henki. Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5877-9.
  • Koskimies, Rafael: Suomen Kansallisteatteri II : 1917–1950. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1972.

ViitteetMuokkaa

  1. Wuolijoki, Erkki, s. 284 ja 285
  2. a b Niskavuoren nuori emäntä Elonetissä
  3. Wuolijoki, s. 33
  4. Wuolijoki, s. 36
  5. Wuolijoki, s. 49
  6. Wuolijoki, s. 59
  7. Wuolijoki, s. 70
  8. Wuolijoki, s. 74
  9. Wuolijoki, s. 76
  10. a b Ilona / Esityshaku / Niskavuoren nuori emäntä ILONA-tietokanta. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 30.7.2021.
  11. Koskimies, s. 424 ja 425
  12. Wuolijoki, Erkki, s. 284–286

Aiheesta muuallaMuokkaa