Entäs nyt, Niskavuori?

Hella Wuolijoen näytelmä

Entäs nyt, Niskavuori? on Hella Wuolijoen näytelmä vuodelta 1953. Jatkosodan loppuun ja rauhan ajan alkuun sijoittuva draama on viisiosaisen Niskavuori-sarjan viimeinen. Edvin Laine ohjasi siihen perustuvan elokuvan Niskavuori taistelee vuonna 1957, eli Wuolijoen kuoleman jälkeen. Näytelmästä ohjattiin saman niminen, teatraalinen televisioelokuva vuonna 1987.

Entäs nyt, Niskavuori?
Kirjoittaja Hella Wuolijoki
Kirjoitettu 1953
Alkuperäiskieli suomi
Tyylilaji draama
Aihe avioton jälkeläinen, perinnönjako, suurtilan kutistuminen, jatkosodan viimeinen kesä ja rauhan ajan ensimmäinen syksy, välitila ensimmäisen ja toisen tasavallan taitteessa
Tapahtumapaikka ja -aika Niskavuoren maatilalla, Suomessa toisen maailmansodan loppuvaiheissa
Kantaesitys 11. helmikuuta 1953[1]
Kantaesityspaikka Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteri
Sarja Niskavuori-sarja
Henkilöt
Henkilöt

JuoniMuokkaa

Niskavuoren isäntä, Aarne, on kuollut sodassa, samoin kuin hänen esikoispoikansa Ville. Näytelmän keskushahmo on Juhani Niskavuoren ja Malviina Multian avioton poika, Juhani Multia. Hän pakoilee virkavaltaa toisen maailmansodan aikaisessa Suomessa. Hän on niin sanottu käpykaartilainen. Niskavuorelta hän löytää turvapaikan. Edvin Laineen elokuvassa Juhani niin ikään pakoilee viranomaisia, muttei ole kuitenkaan käpykaartissa.

Entäs nyt, Niskavuori? valottaa myös Niskavuoren suurtilan vaiheita sodan päättyessä ja sen jälkeen. Juhani Multian velipuolen, Aarne Niskavuoren ja tämän toisen vaimon, Ilona Ahlgrenin poika, Paavo perii kutistuneen maatilan. Laineen elokuvassa ratkaisu on hieman toisenlainen. Yleisen tiedon mukaan Wuolijoen oli määrä jatkaa Niskavuori-sarjaa vielä kuudennella osalla. Se olisi keskittynyt Martta Niskavuori-Vareliukseen, Aarnen ensimmäiseen vaimoon.

Ensimmäinen näytösMuokkaa

Ensimmäinen kuvaelmaMuokkaa

Niskavuoren sali on asutumman näköinen kuin ennen sotaa. Lilli soittaa pianolla laulua "Oi muistatko vielä sen virren". Hän kertoo isoäidilleen Loviisalle vihaavansa Martta-tätiä, isänsä Aarnen ex-vaimoa. Lillin mukaan myös Martan tyttäret Annikki ja Mirja vihaavat äitiään. Martan ja Aarnen poika Ville on kaatunut rintamalla. Loviisakaan ei tule toimeen Martan kanssa, hän sanoo: "Kyllä elämä on turhaan Marttaa kolhinut. Ei hän siitä ole parantunut."[2] Sandra tulee käymään, tapansa mukaan hän kertoo kylän tuoreimmat juorut. Kylään sotaa pakoon lähteneet kaupunkilaiset herättävät närää. Rovasti tuo suru-uutisen: Aarne on kaatunut rintamalla. Leskeksi jäänyt Ilona toteaa: "Aarne oli jo kuollut, kun hän lähti Niskavuoren portilta"[3].

Toinen kuvaelmaMuokkaa

Paikkana on edelleen Niskavuoren sali. Aarnen kuolemasta on kulunut pari kuukautta. Niskavuorella on vaikeuksia maksaa kunnollista palkkaa työväelle, osin syynä ovat Aarnen epäonnistuneet kokeilut maanviljelyn alalla, jotka heikensivät suurtilan taloutta. Salaperäinen Juhani Mattila saapuu vierailulle. Hän kertoo Loviisalle olevansa Malviinan poika, ja avun tarpeessa. Juhanin isä on Loviisan edesmennyt mies, mutta hän saa tietää sen vasta nyt. Loviisa lupaa olla kertomatta Juhanin sukulaisuudesta ja pestaa tämän pehtooriksi Niskavuorelle.

Kolmas kuvaelmaMuokkaa

Tohtori Santala tulee Niskavuorelle kertomaan, että Martta haluaa holhoojan Niskavuorelle valvomaan tyttäriensä perintöä. Loviisa nauraa ajatukselle Niskavuoren holhoamisesta. Myös Loviisan lapset haluavat osansa Niskavuoresta, lisäksi siitä saattaa mennä suuri osa Karjalan siirtolaisille ja rintamamiehille. Martta uskoo edelleen vahvasti, että Suomi voittaa sodan, ja karjalaiset voivat palata kotikonnuilleen. Ilona saa tukea Juhanista velkaisen maatilan hoitoon, mutta hänen takataskussaan on jo suunnitelma lähteä opettajaksi Hämeenlinnaan.

Toinen näytösMuokkaa

Neljäs kuvaelmaMuokkaa

Niskavuorella vietetään Loviisan syntymäpäiviä. Väki käy onnittelemassa. Ilona avautuu Juhanille Aarnen juopottelusta ja syrjähypyistä, joilta hän yritti sulkea silmänsä. Apteekkari on käynyt kyselemässä mikä Mattila on miehiään, mutta Loviisa ei suostu kertomaan tämän taustasta. Juhani huomaa elintilansa kaventuvan kaiken aikaa. Ministeri Kaarle Niskavuori vierailee pikaisesti, sodan päättyminen on jo näköpiirissä, ja se johtaa Niskavuoren pilkkomiseen. Juhani lähtee Niskavuorelta, mutta hän lupaa Ilonalle palaavansa "kello 6 rauhan tultua"[4].

Viides kuvaelmaMuokkaa

Sota on päättynyt. Loviisan lapset ovat tulossa Niskavuorelle. Kaarle ei ole enää ministeri, Loviisa on jossain määrin katkera entisille vallanpitäjille, ja kanavoi katkeruutensa Kaarleen. Apteekkari on nyt maanlunastuslautakunnan puheenjohtaja. Hän selittää, että Niskavuoresta pakkolunastetaan noin 40 prosenttia. Lilli ja Paavo ovat niin ikään tulossa Niskavuorelle Helsingistä, Loviisa ei paljasta, kenen kyydissä. Kun Loviisan lapset ovat Niskavuorella, Paavo ja Lilli saapuvat - ja heidän jälkeensä Juhani Multia, joka on nyt ministeri. Loviisan elämänliekki on hiipumassa, hän paljastaa Juhanin olevan Niskavuoren poika. Kommunistien edustajana Juhani ei kuitenkaan halua asiaa yleiseen tietoon. Loviisa on järjestänyt testamentissaan asiat siten, ettei Niskavuorta myydä kokonaisuudessaan, vaan Paavolle jää elinkelpoinen maatila hoidettavakseen. Loviisa kuolee.

Aitan portailla istuu kalma, sen viikate vihloo ja usva järvestä nousee ja verhoo Niskavuoren haavat.

– Ilonan viimeiset vuorosanat[5]

EsityksetMuokkaa

Entäs nyt, Niskavuori? -näytelmän kantaesitys oli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 11. helmikuuta 1953 Edvin Laineen ohjaamana. Entäs nyt, Niskavuori? oli Hauhon Niskavuori-näyttämön ensimmäinen näytelmä.[6]

TelevisionäytelmäMuokkaa

Kalle Pursiaisen vuonna 1987 ohjaama televisionäytelmä, Entäs nyt, Niskavuori? mukailee varsin tarkasti Wuolijoen alkuperäistekstiä. Pursiainen oli ohjannut samana vuonna myös televisioelokuvat Niskavuoren nuori emäntä ja Niskavuoren Heta. Entäs nyt, Niskavuori? -televisionäytelmässä on kuitenkin eri näyttelijät.

Niskavuori-näytelmät tapahtumien aikajärjestyksessäMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Entäs nyt, Niskavuori? Elonetissä
  2. Wuolijoki, s. 310
  3. Wuolijoki, s. 318
  4. Wuolijoki, s. 372
  5. Wuolijoki, s. 390
  6. Wuolijoki, Erkki, s. 313

Aiheesta muuallaMuokkaa