Niskavuoren leipä

Niskavuoren leipä on Hella Wuolijoen kirjoittama näytelmä vuodelta 1938. Wuolijoki julkaisi näytelmän salanimellä Juhani Tervapää. Näytelmä on Niskavuori-sarjan toinen, ja yhdessä pari vuotta aiemmin julkaistun Niskavuoren naiset -näytelmän kanssa se muodostaa hämäläisen mahtitilan 1930-luvun tapahtumista kertovan kokonaisuuden. Tapahtumien mukaisessa aikajärjestyksessä Niskavuoren leipä on sarjan neljäs eli toiseksi viimeinen.

Niskavuoren leipä
Kirjoittaja	Hella Wuolijoki
Alkuperäiskieli	suomi
Aihe	vahvatahtoisten naisten väliset konfliktit, niiden keskellä tasapainoilevat miehet sekä agraarin ja urbaanin kulttuurin ristiriita
Tapahtumapaikka ja -aika	Niskavuoren tila Hämeessä 1930-luvulla
Kantaesitys	18. tammikuuta 1939
Kantaesityspaikka	Helsingin Kansanteatteri
Sarja	Niskavuori-sarja
Henkilöt
Henkilöt	Loviisa, Niskavuoren vanhaemäntä Aarne Niskavuori, tohtori, agronomi Ilona, hänen vaimonsa Martta, hänen eronnut vaimonsa Matti Niskavuori, tuomari, ministeri Kaarlo Niskavuori, tohtori, yliopiston dosentti Saima, lehtorska professorska Ahlgren, Ilonan äiti rovasti ruustinna tohtori apteekkari telefuuni-Sandra Salli, sisäkkö Fiina, Ilonan palvelijatar Nieminen, muonamies Poika Nieminen neiti Arvonen isäntiä ja emäntiä
Infobox OK

Keskeiset henkilöt ovat molemmissa näytelmissä samat: suurtilan matriarkka Loviisa, tämän poika Aarne ja pojan vaimo Martta sekä nuori, hehkeä opettajatar Ilona. Tematiikka on tyypillisen niskavuorelaista: vahvatahtoisten naisten väliset konfliktit, niiden keskellä tasapainoilevat miehet sekä agraarin ja urbaanin kulttuurin ristiriita. Keskiössä on ikuinen taistelu rahasta, kunniasta ja rakkaudesta.

Juoni

Ensimmäinen näytös

Ensimmäinen kuvaelma

Niskavuoren salissa vietetään Loviisan päiviä, eli eletään loppukesää. Paikalle on kutsuttu kylän herrasväki ja puhelinkeskuksen hoitaja Sandra. Emännät ihastelevat, kuinka vanhaemäntä Loviisa ja tämän miniä Martta hoitavat kahdestaan suurta maatilaa, jonka perilliset ovat muuttaneet kaupunkeihin. Puhutaan myös Ilonasta ja Aarnesta, jotka ovat perustaneet perheen Helsinkiin. Pehtoori aiheuttaa pienen skandaalin tunnustaessaan juovuksissa lempeät tunteensa Marttaa kohtaan. Martan osalta suhde pehtooriin on jo mennyttä, hänen kiinnostuksen kohteenaan on tohtori Varelius. Tohtori ja pehtoori meinaavat ottaa yhteen Martan takia, mutta Loviisa ja Simolan isäntä estävät sen.

”	Voi tohtori, en minä näitten ihmisten joukkoon ole koskaan sopinut.	”
– Martta tilittää suhdettaan maalaiskylän väkeen tohtorille Niskavuoren salissa

Toinen kuvaelma

Niskavuoren sali myöhään illalla. Latotanssiaisten aikana Sandra ja Martta tutkivat piironkeja, sillä Martta epäilee Loviisan lähettelevän taloustavaroita omille lapsilleen. Pehtoori ja Martta selvittävät välejään äänekkäästi. Tanssin päätyttyä Loviisa ja Martta keskustelevat, Loviisa on valmis hyväksymään pehtoorin Martan mieheksi, mutta Martta ei halua pehtoorin muijaksi. "Tarkoitatko sitä, ettet mene naimisiin lapsesi isän kanssa?", Loviisa kysyy Martalta. Martta ei aio mennä, hän haluaa muuttaa pois Niskavuorelta. Keskustelu päättyy ilmiriitaan, minkä jälkeen Loviisa puhuu pehtoorin kanssa. Käy selväksi, että Martan ja pehtoorin suhteella ei ole tulevaisuutta. Loviisa pyytää pehtooria valjastamaan hevoset aamutuimaan, sillä hän aikoo lähteä poikansa Aarnen ja miniänsä Ilonan luokse.

Toinen näytös

Paikkana on Ilonan ja Aarnen koti Helsingissä. Loviisa saapuu vierailulle. "Ja niin tuli Niskavuori ovestamme sisään", Aarne toteaa nähdessään äitinsä ensimmäisen kerran viiteen vuoteen. Tuliaisinaan Loviisalla on Huhdanpohjan rukiista tehtyä leipää, jonka tuoksu saa Aarnen kaihoisaksi. Loviisa on pyytänyt lapsensa sukuneuvotteluun, jonka syynä on Martan raskaus ja haluttomuus avioitua pehtoorin kanssa. Loviisa pelkää Martan joutuvan hunningolle, mikäli tämä tekee isättömän perillisen Niskavuorelle. Hän pyytää sukua hyväksymään pehtoorin Martan mieheksi. Aarne paljastaa, että hän haluaisi palata Niskavuoren isännäksi, ja Martan avioliitto pehtoorin kanssa romuttaisi suunnitelman. Ilona kummastelee Aarnen aikeita. Simolan isäntä ja tohtori tulevat myöhemmin paikalle, tohtori kertoo, että hän ja Martta ovat menossa naimisiin.

Kolmas näytös

Matti, Kaarlo, Aarne ja Saima pelaavat skruuvia Niskavuoren salissa. Loviisa on kutsunut heidät päättämään Niskavuoren kohtalosta. Tohtorinsa nainut Martta on aikeissa myydä oman osuutensa Niskavuoresta, mikä on Matin, Kaarlon ja Saiman mielestä huono idea, sillä talosta saa paremman hinnan, mikäli se myydään jakamattomana. Aarne ei välitä koko asiasta, vaan lähtee Ilonan kanssa kävelylle. Loviisa on kuitenkin jo päättänyt ostaa Martan osuuden. Martta on antanut puolisolleen valtakirjan, mutta hän luulee, että ostajana on Simolan isäntä. Martta ryntää Niskavuorelle repimään valtakirjan saatuaan tietää, että tarkoitus onkin myydä niskavuorelaisille. Ilona ei halua muuttaa Niskavuorelle, ja hän on tyytyväinen Martan kieltäytyessä myymästä. Kotvan emmittyään Martta päättää myydä osuutensa suoraan Loviisalle. Kun Niskavuori kuuluu kokonaan Loviisalle, tosin velkarahalla ostettuna, hän siirtää sen Aarnelle ja Ilonalle. Ilona suostuu pitkän taivuttelun jälkeen muuttamaan Niskavuorelle.

Esitykset

Niskavuoren leipä sai ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa 1939. Siitä on tullut teattereiden ja kesänäyttämöiden kestosuosikki, kuten muistakin neljästä Niskavuori-näytelmästä. Esimerkiksi Hauhon Kesäteatterissa vuonna 2000 näytelmä keräsi yli 5 000 katsojaa. Niskavuoren leivästä on julkaistu myös äänikirja. Näytelmä on käännetty viroksi (Niskamäe leib, kääntäjänä Albert Kivikas), venäjäksi (Hleb Niskavuori) ja ruotsiksi (Niskavuoris bröd, kääntäjinä Hans Fors ja Agneta Ara).

Viipurin Kaupunginteatterissa Niskavuoren leipä esitettiin tuoreeltaan. Niskavuoren naisten jatkona sillä ei ollut enää sensaatioarvoa eikä samaa monumentaalisuutta. Tuotantoa pidettiin kuitenkin huolellisesti muovattuna ja vuorosanoissa ilmeni Wuolijoen "luontaista näyttämöllistä ytimekkyyttä". Pääroolit olivat kuten Niskavuoren naisissa: Martta Suonio Loviisana, Uno Wikström Aarnena ja Aino-Inkeri Notkola Marttana. Ilona oli vaihtunut Martta Kontulasta Rauni Luomaan. Eräässä esityksessä sattui, että Aarnen paiskattua rukiisen leivän lattialle, katsomosta kuului ankara käsky: "Nostakaa se leipä ylös ja heti!".

Filmatisoinnit

Edvin Laine ohjasi Niskavuoren leivästä elokuvan Niskavuoren Aarne vuonna 1954, pääosissa Tauno Palo, Rauni Ikäheimo, Hillevi Lagerstam ja Elsa Turakainen. Matti Kassilan vuonna 1984 ohjaaman Niskavuori-elokuvan jälkipuolisko perustuu Niskavuoren leipään. Laine on lisännyt elokuvaansa kansantanssia ja maalaisromantiikkaa hehkuvia kohtauksia. Kassilan versio noudattelee uskollisemmin alkuperäistekstiä.

Niskavuori-näytelmät tapahtumien aikajärjestyksessä

• Niskavuoren nuori emäntä
• Niskavuoren Heta
• Niskavuoren naiset
• Niskavuoren leipä
• Entäs nyt, Niskavuori?

Lähteet

• Wuolijoki, Hella: Niskavuoren tarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1995. ISBN 951-1-13676-3.
• Wuolijoki, Erkki: Niskavuoren henki. Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-5877-9.
• Veistäjä, Verneri: Viipurin ja muun Suomen teatteri. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1957.
• Teatteri.org (Arkistoitu – Internet Archive)
• Elokuvat Niskavuoren Aarne ja Niskavuori

Aiheesta muualla

• Niskavuoren leipä, ISBN 951-9351-83-3