Niskavuoren leipä

Hella Wuolijoen salanimellä Juhani Tervapää kirjoittama näytelmä vuodelta 1938

Niskavuoren leipä on Hella Wuolijoen kirjoittama näytelmä vuodelta 1938. Wuolijoki julkaisi näytelmän salanimellä Juhani Tervapää. Näytelmä on Niskavuori-sarjan toinen, ja yhdessä pari vuotta aiemmin julkaistun Niskavuoren naiset -näytelmän kanssa se muodostaa hämäläisen mahtitilan 1930-luvun tapahtumista kertovan kokonaisuuden. Tapahtumien mukaisessa aikajärjestyksessä Niskavuoren leipä on sarjan neljäs eli toiseksi viimeinen. Keskeiset henkilöt ovat molemmissa näytelmissä samat: suurtilan matriarkka Loviisa, tämän poika Aarne ja pojan vaimo Martta sekä nuori, hehkeä opettajatar Ilona. Tematiikka on tyypillisen niskavuorelaista: vahvatahtoisten naisten väliset konfliktit, niiden keskellä tasapainoilevat miehet sekä agraarin ja urbaanin kulttuurin ristiriita. Keskiössä on ikuinen taistelu rahasta, kunniasta ja rakkaudesta.

Niskavuoren leipä
Kirjoittaja Hella Wuolijoki
Alkuperäiskieli suomi
Aihe vahvatahtoisten naisten väliset konfliktit, niiden keskellä tasapainoilevat miehet sekä agraarin ja urbaanin kulttuurin ristiriita
Tapahtumapaikka ja -aika Niskavuoren tila Hämeessä 1930-luvulla
Kantaesitys 1939
Kantaesityspaikka Helsingin Kansanteatteri
Sarja Niskavuori-sarja

Niskavuoren leipä sai ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa 1939. Siitä on teattereiden ja kesänäyttämöiden kestosuosikki, kuten muistakin neljästä Niskavuori-näytelmästä. Esimerkiksi Hauhon Kesäteatterissa vuonna 2000 näytelmä keräsi yli 5 000 katsojaa. Niskavuoren leivästä on julkaistu myös äänikirja. Näytelmä on käännetty viroksi (Niskamäe leib, kääntäjänä Albert Kivikas), venäjäksi (Hleb Niskavuori) ja ruotsiksi (Niskavuoris bröd, kääntäjinä Hans Fors ja Agneta Ara).

Edvin Laine ohjasi aiheesta elokuvan Niskavuoren Aarne vuonna 1954, pääosissa muun muassa Tauno Palo ja Elsa Turakainen. Matti Kassilan vuonna 1984 ohjaaman Niskavuori-elokuvan jälkipuolisko perustuu Niskavuoren leipään. Näytelmän juoni on sama kuin edellä mainituissa elokuvissa, joskin Laine on lisännyt elokuvaansa kansantanssia ja maalaisromantiikkaa hehkuvia kohtauksia. Kassilan versio noudattelee uskollisemmin alkuperäistekstiä.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa