Elsa Turakainen
Elsa Mercedes Turakainen (8. elokuuta 1904 Helsinki – 7. helmikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki huomattavan uran Helsingin Kaupunginteatterissa ja sen edeltäjässä Helsingin Kansanteatterissa. Niin teattereissa kuin valkokankaillakin hän saavutti taiteellisia voittoja tiheätunnelmaisissa, dramaattisissa rooleissa kuten myös tulkinnoissaan koomisista ”kansannaistyypeistä”. Eräitä rooleja Turakainen näytteli sekä puheteatterissa että elokuvassa; näitä olivat muun muassa professorskan osa teoksessa Ruma Elsa.
| Elsa Turakainen | |
|---|---|
 Elsa Turakainen 1930-luvun alussa |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Elsa Mercedes Turakainen |
| Syntynyt |
8. elokuuta 1904 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut |
7. helmikuuta 1992 (87 vuotta) Helsinki, Suomi |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Artturi Laakso (1935–1976) |
| Lapset | Varpu |
| Näyttelijä | |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Elokuvataiteessa Turakainen – ystävien kesken ”Turri” – tunnettiin varsinkin lukuisista äiti-rooleistaan. Aikakirjoihin ovat jääneet eritoten Aino Suominen eli Suomisen perhe -elokuvasarjan äiti ja jyhkeän matriarkaalinen Loviisa Edvin Laineen Niskavuori-filmatisoinneissa. Näyttämötaiteessa Turakainen painotti inhimillisen kontaktin mahtia. Hänen näyttelijäntyötään luonnehdittiin groteskin parodiseksi, ja toisinaan häntä moitittiin ylilyönneistä ja mauttomuuksista. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1955.
Sisällysluettelo
Uran alkuMuokkaa
Elsa Turakainen syntyi ensimmäisen sortokauden aikana Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa kauppias Oskar Viljam Turakaisen ja Anna Matilda Rosenbergin perheeseen.[1] Turakainen opiskeli ensin laulunopettajaksi, mutta isä-Oskarin kehotuksesta hakeutui Suomen Näyttämöopistoon, jossa hän opiskeli 1926–1928.[1] Hän teki useita opintomatkoja Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan 1930-luvulla.[2]
Elsa Turakaisen ammattiura alkoi oopperasta Kaarle-kuninkaan metsästys, jossa hän näytteli Kaarle kuningasta. Hänen ensimmäinen teatterikiinnityksensä oli Viipurin Näyttämö 1928–1934, missä hän saavutti niin sanotun First Ladyn aseman.[3] Hän näytteli muun muassa Leo Tolstoin näytelmässä Ylösnousemus, jossa hänellä oli Katinkan rooli. Viipurista Turakainen siirtyi Tampereen Teatteriin, jossa hän näytteli 1934–1937.
Helsingin Kansanteatterin kausiMuokkaa
Vuonna 1937 Turakainen aloitti työnsä Helsingin Kansanteatterissa, mistä hän jäi eläkkeelle vuonna 1974. Tuona ajanjaksona teatterin nimi vaihtui Helsingin Kaupunginteatteriksi. Pääkaupunkilaisteatterissa Turakaisella oli pääosat muun muassa Hella Wuolijoen näytelmissä Justiina ja Vihreä kulta. Näytelmässä Tulitikkuja lainaamassa hän tulkitsi Ihalaisen emännän osan. Lisäksi Turakaisen taiteellisiin saavutuksiin lukeutuivat kuningatar näytelmässä Hamlet ja rouva Markurell, jota on luonnehdittu yhdeksi hänen parhaista suorituksistaan. Komediassa Ruma Elsa hän teki onnistuneen tulkinnan lemmenkipeästä professorin leskestä vastanäyttelijänään Arvo Lehesmaa.[3]
Tragediennena Turakainen saavutti voiton muun muassa Franz Grillparzerin runomuotoisessa näytelmässä Meren ja lemmen aallot, jossa hän tulkitsi maallisen ja taivaallisen välissä taisteluaan käyvää papitar Heroa. August Strindbergin Aavesonaatissa Turakainen näytteli muumiota ja Lauri Kokkosen näytelmässä Laahus hän puolestaan tulkitsi kukkakauppiaan roolin. Niskavuoren Loviisaa Turakainen näytteli näytelmissä Niskavuoren Heta ja Entäs nyt, Niskavuori.
Turakaisen näyttämötehtäviä olivat edellä mainittujen ohella muun muassa:[2][4]
|
|
ElokuvauraMuokkaa
Turakainen näytteli lukuisissa elokuvissa suomalaisen elokuvan niin sanottuna kulta-aikana. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1928 ja jatkui kymmenen vuoden tauon jälkeen aina vuoteen 1979. Turakainen näytteli Aino Suomista kaikissa kuudessa Suomisen perhe -elokuvassa. 1940-luvulla yleisö samaisti hänet voimakkaasti Ainon osaan, kuten myös Lasse Pöysti ja Maire Suvanto samaistettiin Suomisen perheen roolihahmoihinsa. Edvin Laineen elokuvissa Niskavuoren Aarne ja Niskavuori taistelee Turakainen näytteli vahvoin vedoin suurtilan vanhaa emäntää Loviisa Niskavuorta. Elokuvassa Opri hän tulkitsi liikuntakyvytöntä Akviliina-kunniamummoa, joka on kolmesta kohtalotoverista kaikkein äkäisin. Suoritus palkittiin Jussi-patsaalla. Turakaisen viimeiset elokuvaroolit olivat niin sanottuja kansannaisia. Laineen Väinö Linna -filmatisoinneissa Täällä Pohjantähden alla sekä Akseli ja Elina hänellä oli sivuosa Leppäsen Hennana. Leppäskän rooli poikkesi merkittävästi Turakaiselle tyypillisistä hienostorouvan rooleista, kuten myös vahvaa murretta puhuva kursailematon Sammalsuon Maija vuoden 1979 elokuvassa Ruskan jälkeen – kyseinen rooli jäi hänen viimeisekseen.
Eräs Turakaisen kepeistä elokuvarooleista oli elokuvassa Pekka ja Pätkä miljonääreinä, jossa hän näytteli leskirouvaa, kauppaneuvoksetar Gunilla Lillukkaa, joka vietteli Pätkää. Vahvasti karrikoidut hienostorouvat saivat Turakaisesta väkevän tulkitsijansa myös esimerkiksi komedioissa Ruma Elsa ja Älä nuolase... Jack Witikan Aapeli-filmatisoinnissa Pikku Pietarin piha Turakainen näytteli Jormalaisten taloudenhoitaja Karoliinaa.
KuunnelmatMuokkaa
Elsa Turakainen oli Hanna Harvahampaan äänenä Noita Nokinenä -kuunnelmissa.
YksityiselämäMuokkaa
Turakaisen aviopuoliso oli näyttelijä Artturi Laakso vuodesta 1935 aina tämän kuolemaan vuonna 1976. Pariskunnalla oli yksi tytär, vuonna 1936 syntynyt Varpu.[1] Turakainen kävi mielellään teattereissa myös vapaa-aikanaan. Hän viihtyi kotioloissa ja suorastaan rakasti saunomista. Hänen luonnettaan on kuvailtu valoisaksi.
Elsa Turakainen kuoli 87-vuotiaana Helsingissä 7. helmikuuta 1992.
FilmografiaMuokkaa
|
|
Lähde: [5]
LähteetMuokkaa
- Mäkelä-Alitalo, Anneli et al.: Suomen kansallisbiografia 10. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2.
- Teatterin maailma – maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Tammi, 1950.
- Teatterin maailma 1965 – Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Tammi, 1965.
- Koski, Pirkko & Veltheim, Katri: Valokiilassa näyttelijä. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-11006-4-5.
ViitteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Elsa Turakainen (maksullinen artikkeli, muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 7.2.1992.
- Elsa Turakainen Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)