Isäntä soittaa hanuria

vuoden 1949 elokuva

Isäntä soittaa hanuria on Matti Kassilan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1949. Elokuva perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään Peräkylän profeetta vuodelta 1934. Maalaisfarssiksi[1] luonnehdittu elokuva on Kassilan esikoisohjaus.

Isäntä soittaa hanuria
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Toivo Särkkä
Perustuu Tatu Pekkarisen näytelmään Peräkylän profeetta (1934)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Nisse Rinkama
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Pääosat Kalle Viherpuu
Eila Peitsalo
Siiri Angerkoski
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 19. elokuuta 1949
Kesto 75 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jatkuvat väärinkäsitykset vievät elokuvan huumoria absurdiin suuntaan.[1] Kun tivoli poikkeaa maalaiskylään, se saa paikallisten ihmisten arkirutiinit sekaisin. Juoni rakentuu pääasiallisesti aiheutuneiden väärinkäsitysten ja musiikin varaan. Keskushahmona on nuori mies nimeltä Pelle. Häntä luullaan erehdyksessä sirkuspelleksi, mitä käsitystä tivolin väki piloillaan vahvistaa. Lopulta rovasti selvittää, että kyseessä on pitäjän uusi kanttori ja että Pelle on hänen oikea etunimensä, hän kun sattumalta on ruotsinkielinen.

Vanha komedienne Siiri Angerkoski loistaa pirttihirmuna, joka lopulta saa kuin saakin luovuttaa isännänvallan eli talon kaikki avaimet siihen asti nahjuksena pitämälleen ja yllättäen terästäytyneelle miehelleen, joka lopussa tokaisee iloisesti: ”Ja se on isäntä, joka tässä talossa hanuria soittaa!”

Näyttelijät

muokkaa
 Kalle Viherpuu  Aaprami Hurulainen, ”Aapro”  
 Eila Peitsalo  Pirkko Hurulainen  
 Rolf Labbart  Pelle Vuorio, kanttori  
 Siiri Angerkoski  Karuliina Hurulainen  
 Elsa Turakainen  Josefiina Pakarinen, tivolitaiteilija  
 Jalmari Rinne  Eernesti Lutvikki Apsalon Juntukainen  
 Leo Lähteenmäki  Vili Veiviläinen, ”Kanttori”, tivolitaiteilija  
 Kerttu Salmi  Hölö-Kaisa  
 Toppo Elonperä  rovasti  
 Irja Viherpuu  ruutumekkoinen nainen Aapron vieressä tivoliyleisössä  
 Urho Kastari  1. huutelija tivoliyleisössä  
 Kai Lappalainen  2. huutelija tivoliyleisössä  
 Osmo Pöntinen  3. huutelija tivoliyleisössä  
 Viljo Voipio  katselija tivoliyleisössä  
 Tyyne Kurikka  maitokärryn työntäjä  
 Jaakko Kurikka  vasun kantaja  
 Jalmari Parikka  Roju-Mikko  
 Arvi Järvinen  mies kahvilassa  
 Aarne Koskinen  mies heinäpellolla  
 Alma Koskinen  nainen heinäpellolla  

Tuotanto

muokkaa

Kassila sai käsikirjoituksen tuottaja Toivo Särkältä, joka lausui: ”Tästä saatte nyt oman filmin, ottakaa tai jättäkää”. Särkkä oli seurannut Kassilan työskentelyä hänen toimiessaan apulaisohjaajana elokuvassa Aaltoska orkaniseeraa. Ensi-ilta oli 19. elokuuta 1949 Helsingissä Rexissä ja Tuulensuussa ja eräillä muilla Suomen paikkakunnilla.

Arviot

muokkaa

Aikakautensa farssielokuvien tapaan elokuva sai ensi-illan jälkeen lehdistössä murskakritiikin. Eugen Terttulan (Suomen Sosialidemokraatti) mielestä elokuva oli skandaali, Olavi Veistäjä (Aamulehti) toteaa, että ”käsikirjoitus on Tatu Pekkarisen ja jälki myös sen mukaista”, joskin ”yleisöllä on hauskaa”, ja ”onnellisia ne, jotka pystyvät tämänlaatuisesta ilottelusta nauttimaan, ja niitä näyttää olevan yllin kyllin!”[2]

Televisioesitysten yhteydessä kansankomediaan suhtauduttiin lempeämmin. Kritiikissä muistutetaan, että Kassila sai valmiin käsikirjoituksen ja ohjeet kuvauspaikkoja myöten, ja hän teki ilmeisesti parhaansa.[3] Kassilan myöhempiin ohjauksiin verrattuna elokuvaa pidetään vaatimattomana kansanfarssina. Elokuvan muistettavimmiksi näyttelijöiksi on nimetty nimihenkilöä esittävä Kalle Viherpuu ja leski-isäntä Ernesti Juntukaista näyttelevä Jalmari Rinnettä.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 31.8.2012, s. D 9.
  2. Isäntä soittaa hanuria Elonet. Lehdistöarvio, viitattu 6.1.2014.
  3. JK: Isäntä soittaa hanuria. Päivän elokuvia, Tv-maailma 1/2014, s. 12.
  4. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma 34/2012, s. 29.