Eila Peitsalo
Eila Peitsalo (17. huhtikuuta 1931 Turku – 7. joulukuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, joka tuli tunnetuksi Suomen Kansallisteatterin ihasteltuna näyttelijänä sekä 1940- ja 1950-lukujen filmitähtenä. Hän oli Suomen Filmiteollisuuden vakituinen näyttelijä vuosina 1948–1954 ja teki pitkän uran Kansallisteatterissa, josta jäi eläkkeelle 1987. Valkokankaalla Peitsalo oli yleensä kiltti perheentyttö, herkkä aatelisneito tai pirteä seurapiirikaunotar. Eräs hänen tunnetuimpia filmiroolejaan oli Ulla Möllersvärd elokuvassa Tanssi yli hautojen, josta hän sai erinomaiset arvostelut. Poikkeuksiin kuului leimallinen vampin osa elokuvassa Yhden yön hinta.
| Eila Peitsalo | |
|---|---|
 Eila Peitsalo elokuvassa Tanssi yli hautojen. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta 1931 Turku |
| Kuollut | 7. joulukuuta 1997 (66 vuotta) Helsinki |
| Puoliso |
Pentti Unho ( 1952; 1965) |
| Lapset | 2 |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
Irmeli, seitsentoistavuotias Tanssi yli hautojen Yhden yön hinta |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Varhaisvaiheet
muokkaaEila Peitsalon vanhemmat olivat turkulainen talonmies, myöhempi näyttelijä ja näytelmäkirjailija Ilmari Peitsalo ja teatterissa kuiskaajana toiminut Ida Miettinen. Eila suoritti kansakoulun ja keskikoulun Turussa. Hänen elokuvauransa alkoi jo 17-vuotiaana, kun hän pääsi lehti-ilmoituksen kautta ensimmäiseen rooliinsa ja Tauno Palon vastanäyttelijäksi elokuvassa Laulava sydän (1948).[1] Peitsalo opiskeli Göteborgin kaupunginteatterin oppilaskoulussa vuoden verran 1948–1949.
Ura
muokkaaElokuvat
muokkaaElokuvamoguli T. J. Särkkä kiinnitti Peitsalon johtamansa Suomen Filmiteollisuuden vakituiseksi näyttelijäksi, ja hänen seuraava elokuvatehtävänsä oli pääosa elokuvassa Irmeli, seitsentoistavuotias (1948).[2]
Peitsalolla oli vuonna 1950 naispääosa epookkiromanssissa Tanssi yli hautojen. Hänen suoritustaan kehuttiin eläytyväksi ja lämpimän raikkaaksi. Peitsalo näytteli valkokankaalla enimmäkseen herkkiä ja pirteitä seurapiirityttöjä, rikoselokuvassa Yhden yön hinta hän sen sijaan teki vampin roolin. Sillanpää-filmatisoinnissa Poika eli kesäänsä vuonna 1955 Peitsalo tulkitsi toisessa naispääosassa eroottisia kokemuksia himoitsevaa kartanontytärtä. Peitsalo teki urallaan toistakymmentä elokuvaa, joista useimmissa hänellä oli naispääosa. Sivuosissa hänet nähtiin usein vaaleana maalaismimminä tai koulutyttönä, kuten avioliittohupailussa Vihaan sinua – rakas ja maaseutukuvauksessa Pitkäjärveläiset. Viimeisen elokuvaroolinsa Peitsalo näytteli Edvin Laineen komediassa Akallinen mies vuonna 1986.[2]
Teatteri
muokkaaGöteborgin jälkeen Peitsalo jatkoi opiskeluaan muun muassa Annie Mörkin yksityisoppilaana. Turun kaupunginteatteriin hän löysi tien äitinsä kautta. Peitsalo oli kiinnitettynä teatteriin opintojensa ohella 1947–1951. Samaan aikaan hänen elokuvauransa oli nousussa. Peitsalosta kiinnostui myös Suomen Kansallisteatteri, jonne hän siirtyi 1. heinäkuuta 1951. Peitsalo näytteli Kansallisteatterissa uransa loppuun, noin neljä vuosikymmentä.[3]
Teatteriuran aikana Peitsalon rooliluettelo oli hyvin monipuolinen aina Prinsessa Ruususesta piikaan asti. Hänen huomattavimpiin näyttämötöihinsä lukeutuvat Prinsessa Ruususen ohella muun muassa Mariuksen Fanny, Kirsikkapuiston Anja ja Tohvelisankarin rouvan Karoliina. Eila Peitsalon viimeiseksi työksi Kansallisteatterissa jäi hoitajatar Porterin rooli näytelmässä Käärmeennahkatakki vuonna 1987.[4] Hän oli tällöin saanut tittelin ”Kansallisteatterin kaunein näyttelijä”.[1]
Televisio
muokkaaPeitsalo nähtiin 1950-luvun lopusta vuoteen 1988 asti myös useissa televisiotuotannoissa. Hänen roolejaan olivat muun muassa Phyllis North Huivissa (1962) ja Elsa televisioelokuvassa Hänen olivat linnut (1976). Viimeiseksi televisiotyöksi jäi selvänäkijän rooli minisarjassa Painajainen (1988).
Yksityiselämä
muokkaaEila Peitsalo oli naimisissa elokuvaaja Pentti Unhon kanssa 1952–1965, ja he saivat kaksi lasta.[1] Peitsalo menehtyi 66-vuotiaana vuonna 1997.
Valikoidut teatteriroolit
muokkaa
|
|
Filmografia
muokkaa| Elokuvat | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Elokuvan nimi | Rooli |
| 1948 | Laulava sydän | sairaanhoitaja Rauni Verkkola |
| Irmeli, seitsentoistavuotias | Irmeli Svanberg | |
| 1949 | Isäntä soittaa hanuria | Pirkko Hurulainen |
| 1950 | Tanssi yli hautojen | Ulla Möllersvärd |
| Isäpappa ja keltanokka | Ulla Tammela | |
| 1951 | Vihaan sinua – rakas | Mirja Karnala |
| Pitkäjärveläiset | Regina Tuomaantytär | |
| 1952 | Yhden yön hinta | Vamppi |
| Tervetuloa aamukahville | Kirsti Pulmu | |
| 1953 | Se alkoi sateessa | Vuokko Takala |
| Jälkeen syntiinlankeemuksen | Anja | |
| 1954 | Kunnioittaen | Marketta Saari |
| 1955 | Poika eli kesäänsä | Malkamäen Olga |
| Pekka ja Pätkä puistotäteinä | sihteeri Anna-Liisa Raikas | |
| 1956 | Lain mukaan | Maria Toikka |
| 1962 | Ihana seikkailu | Hélène de Trévillac |
| 1963 | Turkasen tenava! | lastenhoitaja Maija Koskinen |
| 1974 | Vastamyrkky | Anna Norenius |
| 1976 | Hänen olivat linnut | Elsa |
| 1983 | Akaton mies | Liisan äiti |
| 1986 | Akallinen mies | |
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ a b c Nostalginen Turku: Kuiskaajan tytär Aamuset. 14.3.2014. Viitattu 29.3.2023.
- ↑ a b Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja (2005), s. 552
- ↑ Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ Martin, Timo, Niemi, Pertti & Tainio Ilona: Suomalaiset teatterit ja teatterintekijät (1974), s. 401
Aiheesta muualla
muokkaa- Eila Peitsalon muistokirjoitus Helsingin Sanomat. 9.12.1997.
- Eila Peitsalo Elonetissä.
- Eila Peitsalo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)